Talouskasvu http://ollimarkkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134146/all Thu, 13 Jun 2019 10:23:38 +0300 fi Hallituksen matematiikka ei täsmää - Vaatimus 2 %, ennuste 1,6 % http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277282-hallituksen-matematiikka-ei-tasmaa-vaatimus-2-ennuste-16 <p>Antti Rinteen hallitus perustaa julkisen sektorin kuluja paisuttavan politiikkansa unelmalle siitä, että kansantalous kasvaa vähintään 2 %:n vauhdilla. Suomen Pankin päivitetyn ennusteen mukaan talouskasvu on tänä vuonna korkeintaan 1,6 % ja hiipuu tulevina vuosina.<br /><br />Samalla hallitus luulee synnyttävänsä 60 000 työpaikkaa vapauttamatta työmarkkinasääntelyä. Julkisen sektorin kestävyysvajeen hoitamiseksi julkisia kuluja pitäisi leikata 0,5 miljardilla vuodessa, mutta hallitus on päättänyt paisuttaa niitä 1,2 miljardilla eurolla hallituskauden kuluessa.<br /><br />Kertokaa minulle, miten hallituksen matematiikka toimii? Minusta tämä vaikuttaa pahemman luokan (itse)petokselta. #terestroika</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Antti Rinteen hallitus perustaa julkisen sektorin kuluja paisuttavan politiikkansa unelmalle siitä, että kansantalous kasvaa vähintään 2 %:n vauhdilla. Suomen Pankin päivitetyn ennusteen mukaan talouskasvu on tänä vuonna korkeintaan 1,6 % ja hiipuu tulevina vuosina.

Samalla hallitus luulee synnyttävänsä 60 000 työpaikkaa vapauttamatta työmarkkinasääntelyä. Julkisen sektorin kestävyysvajeen hoitamiseksi julkisia kuluja pitäisi leikata 0,5 miljardilla vuodessa, mutta hallitus on päättänyt paisuttaa niitä 1,2 miljardilla eurolla hallituskauden kuluessa.

Kertokaa minulle, miten hallituksen matematiikka toimii? Minusta tämä vaikuttaa pahemman luokan (itse)petokselta. #terestroika

]]>
2 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277282-hallituksen-matematiikka-ei-tasmaa-vaatimus-2-ennuste-16#comments hallitus Kansantalous matematiikka Talouskasvu Talouspolitiikka Thu, 13 Jun 2019 07:23:38 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277282-hallituksen-matematiikka-ei-tasmaa-vaatimus-2-ennuste-16
Rinteen hallituksen vaarallinen talousohjelma http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma <p>En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut Suomen politiikasta. Nyt kuitenkin on laitettu liikkeelle jotain, mikä pakottaa kommentoimaan: uuden hallituksen <a href="https://valtioneuvosto.fi/rinteen-hallitus/hallitusohjelma">talousohjelma</a>.</p><p>Kävin sen läpi muutamaan otteeseen ja sen epämääräisyys on hyvin hälyttävää. Jos katsotaan valtiontalouden tämänhetkistä tilaa, niin valtionvarainministeriön <a href="https://vm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/vuosien-2020-2023-teknisesta-julkisen-talouden-suunnitelmasta-sovittiin">maaliskuussa julkaistun</a> arvion mukaan valtiontalouden alijäämä kasvaisi aikaisemman hallituksen kiristävistä toimista huolimatta 4,1 miljardiin euroon vuonna 2023. Rinteen hallitus paikkaa tätä veronkorotuksilla ja &rdquo;uskomalla&rdquo; työllisyysasteen nousuun 75 prosenttiin (mitään kunnollista konkretiaa tämän tueksi ei ohjelmasta löydy).</p><p>Toinen asia, mikä ohjelmassa pisti silmään, oli täysin ylimalkainen ja potentiaalisesti hyvin vaarallinen kirjailu taantuman varalle. Pääministeri Rinne suorastaan korosti sitä toteamalla hallitusohjelman julkaisutilaisuudessa, että mitään suunnitelma B:ta sille, että työllisyysaste ei saavuta 75 % ei ole. Miten tämä voi nykyisessä taloustilanteessa olla mahdollista?</p><p>Jos yksistään huomioidaan, että ensi kuussa Yhdysvaltojen nousukaudesta tulee kaikkien aikojen pisin, pitäisi taantuman läheisyyden hälytyskellojen soida. Kun mukaan lisätään maailmantalouden selkeä hidastuminen kaikkialla, hallituksen tulisi välittömästi kaivaa taantumavarautumissuunnitelmansa esille. Sellaista vain ei käytännössä ole.</p><p><strong>Maailmantalous yskii pahasti</strong></p><p><a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report-1_2017.pdf">Syyskuussa 2015</a> ennustimme, että Suomen talous kääntyy viimein kasvuun. Vuoden <a href="http://gnseconomics.com/wp-content/uploads/2012/03/Q-report-1_2017.pdf">2017 maaliskuussa</a> varoitimme, että maailmantalous ei ole kestävällä pohjalla ja sitä uhkaa tulevaisuudessa romahdus. <a href="https://gnseconomics.com/2019/03/05/q-review-1-2019-miksi-globaali-talouskasvun-malli-on-hajonnut/">Maaliskuussa 2019</a> varoitimme, että globaali taantuma lähestyy, ja että se todennäköisesti tulee muuntumaan <a href="https://gnseconomics.com/2018/12/18/q-review-4-2018-matka-globaaliin-lamaan/">globaaliksi lamaksi</a>. &nbsp;Jopa <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/suomen-pankki-leikkasi-kasvuennustetta-riskit-heikommasta-kehityksesta-ovat-suuret/28c59a3d-41ae-4902-a5e5-778323e80660">Suomen Pankki</a> varoitti kasvunäkymien heikkenemisestä uusimmassa ennusteessaan.</p><p>Talousindikaattorit maailmalta kertovatkin karua kieltään talouskasvun voimakkaasta hidastumisesta kevään aikana. Euroalueen valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksi laski toukokuussa arvoon 47,7. Kaikki arvot 50 alapuolella ennakoivat talouden taantumista. Saksan valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmalle tasolleen sitten Euroopan velkakriisin synkimmän vaiheen vuonna 2012. Yhdysvalloissa työllisyyskehitys hidastui selkeästi toukokuussa. Yhdysvaltain valmistusteollisuuden kasvuvauhti on hidastunut käytännössä koko kevään ajan.</p><p>Niin kutsuttujen johtavien indikaattorien mukaan (ks. kuvio), maailmantalouden hidastuminen on ollut matkalla jo pitkään. Esimerkiksi Saksan talous alkoi hidastua jo viime vuoden alussa, ja Kiinan talous jo vuoden 2017 lopussa. Koska keskuspankkien elvytyskeinot ovat jo lähes täydessä käytössä ja koska Kiinan kyky lisätä velkaelvytystään merkittävästi on <a href="https://gnseconomics.com/en_US/2019/01/23/the-gray-rhino-known-as-china/">kyseenalainen</a>, taantuma lähestyy Suomea uhkaavasti.</p><p>Tuoreen <a href="https://gnseconomics.com/2019/06/11/q-review-2-2019-varautujan-bunkkeri/">talousennusteemme</a> mukaan maailmantalous ajautuisi taantumaan talven aikana ja edelleen lamaan ensi vuoden aikana. Ensi vuonna ennustamme Suomen talouden supistuvan useilla prosenteilla, mikä nostaisi työttömyyttä (ja laskisi työllisyysastetta) merkittävästi. Toteutuessaan tämä veisi saman tien pohjan Rinteen hallituksen talousohjelmalta. Se myös merkittävästi pahentaisi valtiontalouden nk. rakenteellista alijäämää, koska globaali taantuma tai lama lähes varmasti laskisi esim. eläkeyhtiöiden sijoitustuottoja. Ilman uusia menolisäyksiäkin valtion velkaantuminen uhkaisi nousta ns. räjähtävälle uralle.</p><p>Miten hallitus aikoo varautua tähän? Käytännössä ei mitenkään.</p><p><strong>Hallitus varautuu näennäisesti</strong></p><p>Rinteen hallituksen tarkoitus näyttää olevan, että taantuman iskiessä elvytetään velkarahalla (ks. Hallitusohjelman liite 6). Ohjelmassa viitataan &rdquo;Poikkeusolojen mekanismiin&rdquo;, mutta missään ei selitetä, mitä se käytännössä tekisi. <a href="https://areena.yle.fi/1-4584728">A-Studiossa</a> 12.6. esiintynyt Pääministeri Rinne ei osannut kertoa siitä mitään lisää. Hallitusohjelmassa &rdquo;suhdannetaantuman&rdquo; tai &rdquo;vakavan kysyntähäiriön&rdquo; on varattu miljardi euroa vuosille 2020-2022. Pakko sanoa, että tässä kohtaa oli pakko hieraista silmiä. Miljardi euroa ei nimittäin ole mitään.</p><p>Globaalissa finanssikriisissä Suomen BKT laski yli kahdeksan prosenttia yhtenä vuotena (2009). Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että tuo olisi siirtynyt budjettiin samassa suhteessa, eikä kertautuneena niin kuin yleensä, niin nykyinen budjettialijäämä kasvaisi <u>yhdessä vuodessa</u> noin 55*0,08=4,4 miljardilla. Todellisuudessa budjettialijäämä olisi huomattavasti suurempi.</p><p>Esimerkiksi Suomen 1990-luvun alun lama kesti kolme vuotta ja BKT laski yli 14 prosenttia. Valtion budjetti muuttui ylijäämäisestä nopeasti alijäämäiseksi ja vuonna 1992 saavutettiin ennätyksellinen 14,7 % alijäämä suhteessa BKT:hen. Nykyrahassa tämä tarkoittaisi, että alijäämä kasvaisi <strong>yhdessä vuodessa</strong> (0,147*240) <strong>35 miljardilla eurolla! </strong></p><p>Hallitusohjelmassa listataan (ks. liite 3) valtiontalouden kehyksen ulkopuolelle koko joukko suhdanneluonteisia menoja, ml. työttömyysturvamenot, sosiaalimenot ja valtionvelan korkomenot. Hallitusohjelmassa myös todetaan, että &rdquo;Työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainoa koskevat tavoitteet eivät estä suhdanteita tasoittavaa politiikkaa&rdquo;. &nbsp;Myös koko hallituksen julkisen talouden tasapainotavoite on sidottu &rdquo;normaaliin kansainväliseen suhdannetilanteeseen&rdquo;. Näillä kirjailuilla tuskin tahdotaan sanoa muuta kuin, että taantumaan vastataan velkaantumalla.</p><p>1990-luvun alun lamassa menoja kasvattivat supistuvat verotulot, kasvavat työttömyysmenot, kasvavat korkomenot ja pankkituki. Vaikka nyt ehkä (toivottavasti) pankkitukea ei tarvittaisi, voidaan helposti kuvitella tilanne, jossa alijäämää nousisi lamassa 20 miljardiin euroon (hieman alle 10% BKT:sta) vuodessa.</p><p><strong>Valtion velkaantuminen on aina riski</strong></p><p>Jos Rinteen hallituksen ajatuksena todella on velkaelvyttää taantumassa/lamassa, kyse ei siis olisi mistään pienestä velkaantumisesta. Jos taantuma alkaa ensi vuoden alussa ja muuttuu vuoden 2020 kuluessa lamaksi, kuten ennustamme, valtion velkaantumistarve olisi nykytilanne huomioiden jopa 10-20 miljardia euroa vuodessa. Vuoteen 2023 mennessä Suomen valtionvelka voisi siis pahimmillaan kasvaa yli 60 miljardilla eurolla!</p><p>Käytännössä tämä tarkoittaisi valtionvelan yli 60 prosentin kasvua yhden hallituskauden aikana, mutta velkasuhteen nousu voi olla vieläkin suurempi. Jos BKT laskisi samalla tavalla kuin 1990-luvun alun lamassa, velkasuhteemme voisi nousta jopa reilusti yli 80 prosenttiin BKT:sta. Vertailun vuoksi todettakoon, että 1990-luvun lamassa noin 60 % velkasuhde lähes katkaisi valtion rahoituksen ulkomailta. Vaikka tuolloin taustalla oli pankkikriisi, valtiolainojen korot voivat tulevassa globaalissa lamassa nousta huomattavasti. 1990-luvun lamassa meillä oli lisäksi apuna oma valuutta, jonka huomattava devalvoituminen auttoi merkittävästi taloutemme toipumisessa.</p><p>Laman lisäksi Euroopassa voi tapahtua paljon muuta hallituskauden aikana. Entä jos Italia lähtee eurosta? Entä jos Deutsche Bank kaatuu ajaen Euroopan pankkikriisiin? Entä jos EKP:n tappiot kasvavat niin suuriksi, että sen toiminta lamautuu? Nämä tarkoittaisivat, että edes valtionlainojen korot eivät todennäköisesti enää liikkuisi nollan tuntumassa, vaan jossain paljon korkeammalla, ja että pankkituen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Ajaisiko Suomen valtava lisävelkaantuminen silloin Suomen Kreikan tilanteeseen, jossa markkinarahoitus katkeaisi?</p><p>Emme voi tarkkaan tietää, mitä Euroopassa tai maailmantaloudessa tapahtuu, kun taantuma alkaa, mutta tällä kertaa olisi syytä varautua myös hyvin synkkiin skenaarioihin. Sitä Rinteen hallitus ei ole tekemässä. Päinvastoin.</p><p><strong>Hallitusohjelma on valtava riski</strong></p><p>On oletettavaa, että hallitus vastaa tässä esitettyyn kritiikkiin vetoamalla &rdquo;päätösperäisiin menoihin ja tuloihin&rdquo;. Näillä on toki mahdollista vastata taantumaan tai johonkin synkempään leikkaamalla, mutta kuinka realistista se on, kun niihin ei ole etukäteen edes vähäisessä määrin varauduttu? Kuka suostuu ensimmäisenä ministeriönsä alaisiin suuriin, ehkä miljardien menoleikkauksiin?</p><p>Suuri ongelma myös on, että Suomi on ajamassa taantumaan velkaelvytyksessä. Tätä ei käsittääkseni ole tapahtunut koskaan. Miten kansainväliset luottoluokittajat ja sijoittavat suhtautuvat globaalien riskien kasvaessa maahan, jonka budjetti ei ollut tasapainossa edes nousukauden lopulla ja jonka velkaantuneisuus uhkaa nousta huomattavasti? Tätä emme voi tarkkaan tietää, mutta riski siihen, että vastaus on &rdquo;ei hyvin&rdquo; on suuri.</p><p>Vaikka Rinteen hallitus selviäisi tulevasta taantumasta/lamasta ajamatta Suomea maksukyvyttömyyteen, se on talousohjelmansa ja maailmantalouden näkymien valossa jättämässä seuraavalle hallitukselle musertavan velkataakan. Silloin leikkausten pitäisi todennäköisesti olla huomattavasti suurempia kuin mitä nähtiin esim. edellisen hallituksen aikana. Suomalaiset joutuisivat kiristämään vyötä tavalla, jota nykyiset sukupolvet eivät ole kokeneet koskaan. Ja vain siksi, että yksi hallitus ei pitänyt valtiontaloudesta huolta silloin kun sen olisi pitänyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> En ole aikaisemmin juuri kirjoittanut Suomen politiikasta. Nyt kuitenkin on laitettu liikkeelle jotain, mikä pakottaa kommentoimaan: uuden hallituksen talousohjelma.

Kävin sen läpi muutamaan otteeseen ja sen epämääräisyys on hyvin hälyttävää. Jos katsotaan valtiontalouden tämänhetkistä tilaa, niin valtionvarainministeriön maaliskuussa julkaistun arvion mukaan valtiontalouden alijäämä kasvaisi aikaisemman hallituksen kiristävistä toimista huolimatta 4,1 miljardiin euroon vuonna 2023. Rinteen hallitus paikkaa tätä veronkorotuksilla ja ”uskomalla” työllisyysasteen nousuun 75 prosenttiin (mitään kunnollista konkretiaa tämän tueksi ei ohjelmasta löydy).

Toinen asia, mikä ohjelmassa pisti silmään, oli täysin ylimalkainen ja potentiaalisesti hyvin vaarallinen kirjailu taantuman varalle. Pääministeri Rinne suorastaan korosti sitä toteamalla hallitusohjelman julkaisutilaisuudessa, että mitään suunnitelma B:ta sille, että työllisyysaste ei saavuta 75 % ei ole. Miten tämä voi nykyisessä taloustilanteessa olla mahdollista?

Jos yksistään huomioidaan, että ensi kuussa Yhdysvaltojen nousukaudesta tulee kaikkien aikojen pisin, pitäisi taantuman läheisyyden hälytyskellojen soida. Kun mukaan lisätään maailmantalouden selkeä hidastuminen kaikkialla, hallituksen tulisi välittömästi kaivaa taantumavarautumissuunnitelmansa esille. Sellaista vain ei käytännössä ole.

Maailmantalous yskii pahasti

Syyskuussa 2015 ennustimme, että Suomen talous kääntyy viimein kasvuun. Vuoden 2017 maaliskuussa varoitimme, että maailmantalous ei ole kestävällä pohjalla ja sitä uhkaa tulevaisuudessa romahdus. Maaliskuussa 2019 varoitimme, että globaali taantuma lähestyy, ja että se todennäköisesti tulee muuntumaan globaaliksi lamaksi.  Jopa Suomen Pankki varoitti kasvunäkymien heikkenemisestä uusimmassa ennusteessaan.

Talousindikaattorit maailmalta kertovatkin karua kieltään talouskasvun voimakkaasta hidastumisesta kevään aikana. Euroalueen valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksi laski toukokuussa arvoon 47,7. Kaikki arvot 50 alapuolella ennakoivat talouden taantumista. Saksan valmistusteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmalle tasolleen sitten Euroopan velkakriisin synkimmän vaiheen vuonna 2012. Yhdysvalloissa työllisyyskehitys hidastui selkeästi toukokuussa. Yhdysvaltain valmistusteollisuuden kasvuvauhti on hidastunut käytännössä koko kevään ajan.

Niin kutsuttujen johtavien indikaattorien mukaan (ks. kuvio), maailmantalouden hidastuminen on ollut matkalla jo pitkään. Esimerkiksi Saksan talous alkoi hidastua jo viime vuoden alussa, ja Kiinan talous jo vuoden 2017 lopussa. Koska keskuspankkien elvytyskeinot ovat jo lähes täydessä käytössä ja koska Kiinan kyky lisätä velkaelvytystään merkittävästi on kyseenalainen, taantuma lähestyy Suomea uhkaavasti.

Tuoreen talousennusteemme mukaan maailmantalous ajautuisi taantumaan talven aikana ja edelleen lamaan ensi vuoden aikana. Ensi vuonna ennustamme Suomen talouden supistuvan useilla prosenteilla, mikä nostaisi työttömyyttä (ja laskisi työllisyysastetta) merkittävästi. Toteutuessaan tämä veisi saman tien pohjan Rinteen hallituksen talousohjelmalta. Se myös merkittävästi pahentaisi valtiontalouden nk. rakenteellista alijäämää, koska globaali taantuma tai lama lähes varmasti laskisi esim. eläkeyhtiöiden sijoitustuottoja. Ilman uusia menolisäyksiäkin valtion velkaantuminen uhkaisi nousta ns. räjähtävälle uralle.

Miten hallitus aikoo varautua tähän? Käytännössä ei mitenkään.

Hallitus varautuu näennäisesti

Rinteen hallituksen tarkoitus näyttää olevan, että taantuman iskiessä elvytetään velkarahalla (ks. Hallitusohjelman liite 6). Ohjelmassa viitataan ”Poikkeusolojen mekanismiin”, mutta missään ei selitetä, mitä se käytännössä tekisi. A-Studiossa 12.6. esiintynyt Pääministeri Rinne ei osannut kertoa siitä mitään lisää. Hallitusohjelmassa ”suhdannetaantuman” tai ”vakavan kysyntähäiriön” on varattu miljardi euroa vuosille 2020-2022. Pakko sanoa, että tässä kohtaa oli pakko hieraista silmiä. Miljardi euroa ei nimittäin ole mitään.

Globaalissa finanssikriisissä Suomen BKT laski yli kahdeksan prosenttia yhtenä vuotena (2009). Jos oletetaan yksinkertaisuuden vuoksi, että tuo olisi siirtynyt budjettiin samassa suhteessa, eikä kertautuneena niin kuin yleensä, niin nykyinen budjettialijäämä kasvaisi yhdessä vuodessa noin 55*0,08=4,4 miljardilla. Todellisuudessa budjettialijäämä olisi huomattavasti suurempi.

Esimerkiksi Suomen 1990-luvun alun lama kesti kolme vuotta ja BKT laski yli 14 prosenttia. Valtion budjetti muuttui ylijäämäisestä nopeasti alijäämäiseksi ja vuonna 1992 saavutettiin ennätyksellinen 14,7 % alijäämä suhteessa BKT:hen. Nykyrahassa tämä tarkoittaisi, että alijäämä kasvaisi yhdessä vuodessa (0,147*240) 35 miljardilla eurolla!

Hallitusohjelmassa listataan (ks. liite 3) valtiontalouden kehyksen ulkopuolelle koko joukko suhdanneluonteisia menoja, ml. työttömyysturvamenot, sosiaalimenot ja valtionvelan korkomenot. Hallitusohjelmassa myös todetaan, että ”Työllisyyttä ja julkisen talouden tasapainoa koskevat tavoitteet eivät estä suhdanteita tasoittavaa politiikkaa”.  Myös koko hallituksen julkisen talouden tasapainotavoite on sidottu ”normaaliin kansainväliseen suhdannetilanteeseen”. Näillä kirjailuilla tuskin tahdotaan sanoa muuta kuin, että taantumaan vastataan velkaantumalla.

1990-luvun alun lamassa menoja kasvattivat supistuvat verotulot, kasvavat työttömyysmenot, kasvavat korkomenot ja pankkituki. Vaikka nyt ehkä (toivottavasti) pankkitukea ei tarvittaisi, voidaan helposti kuvitella tilanne, jossa alijäämää nousisi lamassa 20 miljardiin euroon (hieman alle 10% BKT:sta) vuodessa.

Valtion velkaantuminen on aina riski

Jos Rinteen hallituksen ajatuksena todella on velkaelvyttää taantumassa/lamassa, kyse ei siis olisi mistään pienestä velkaantumisesta. Jos taantuma alkaa ensi vuoden alussa ja muuttuu vuoden 2020 kuluessa lamaksi, kuten ennustamme, valtion velkaantumistarve olisi nykytilanne huomioiden jopa 10-20 miljardia euroa vuodessa. Vuoteen 2023 mennessä Suomen valtionvelka voisi siis pahimmillaan kasvaa yli 60 miljardilla eurolla!

Käytännössä tämä tarkoittaisi valtionvelan yli 60 prosentin kasvua yhden hallituskauden aikana, mutta velkasuhteen nousu voi olla vieläkin suurempi. Jos BKT laskisi samalla tavalla kuin 1990-luvun alun lamassa, velkasuhteemme voisi nousta jopa reilusti yli 80 prosenttiin BKT:sta. Vertailun vuoksi todettakoon, että 1990-luvun lamassa noin 60 % velkasuhde lähes katkaisi valtion rahoituksen ulkomailta. Vaikka tuolloin taustalla oli pankkikriisi, valtiolainojen korot voivat tulevassa globaalissa lamassa nousta huomattavasti. 1990-luvun lamassa meillä oli lisäksi apuna oma valuutta, jonka huomattava devalvoituminen auttoi merkittävästi taloutemme toipumisessa.

Laman lisäksi Euroopassa voi tapahtua paljon muuta hallituskauden aikana. Entä jos Italia lähtee eurosta? Entä jos Deutsche Bank kaatuu ajaen Euroopan pankkikriisiin? Entä jos EKP:n tappiot kasvavat niin suuriksi, että sen toiminta lamautuu? Nämä tarkoittaisivat, että edes valtionlainojen korot eivät todennäköisesti enää liikkuisi nollan tuntumassa, vaan jossain paljon korkeammalla, ja että pankkituen mahdollisuutta ei voida kokonaan sulkea pois. Ajaisiko Suomen valtava lisävelkaantuminen silloin Suomen Kreikan tilanteeseen, jossa markkinarahoitus katkeaisi?

Emme voi tarkkaan tietää, mitä Euroopassa tai maailmantaloudessa tapahtuu, kun taantuma alkaa, mutta tällä kertaa olisi syytä varautua myös hyvin synkkiin skenaarioihin. Sitä Rinteen hallitus ei ole tekemässä. Päinvastoin.

Hallitusohjelma on valtava riski

On oletettavaa, että hallitus vastaa tässä esitettyyn kritiikkiin vetoamalla ”päätösperäisiin menoihin ja tuloihin”. Näillä on toki mahdollista vastata taantumaan tai johonkin synkempään leikkaamalla, mutta kuinka realistista se on, kun niihin ei ole etukäteen edes vähäisessä määrin varauduttu? Kuka suostuu ensimmäisenä ministeriönsä alaisiin suuriin, ehkä miljardien menoleikkauksiin?

Suuri ongelma myös on, että Suomi on ajamassa taantumaan velkaelvytyksessä. Tätä ei käsittääkseni ole tapahtunut koskaan. Miten kansainväliset luottoluokittajat ja sijoittavat suhtautuvat globaalien riskien kasvaessa maahan, jonka budjetti ei ollut tasapainossa edes nousukauden lopulla ja jonka velkaantuneisuus uhkaa nousta huomattavasti? Tätä emme voi tarkkaan tietää, mutta riski siihen, että vastaus on ”ei hyvin” on suuri.

Vaikka Rinteen hallitus selviäisi tulevasta taantumasta/lamasta ajamatta Suomea maksukyvyttömyyteen, se on talousohjelmansa ja maailmantalouden näkymien valossa jättämässä seuraavalle hallitukselle musertavan velkataakan. Silloin leikkausten pitäisi todennäköisesti olla huomattavasti suurempia kuin mitä nähtiin esim. edellisen hallituksen aikana. Suomalaiset joutuisivat kiristämään vyötä tavalla, jota nykyiset sukupolvet eivät ole kokeneet koskaan. Ja vain siksi, että yksi hallitus ei pitänyt valtiontaloudesta huolta silloin kun sen olisi pitänyt.

]]>
16 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma#comments Antti Rinteen hallitus Budjetti Talouskasvu Taloustaantuma Työllisyys Thu, 13 Jun 2019 05:30:11 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277276-rinteen-hallituksen-vaarallinen-talousohjelma
Pikavippihallituksen talouspolitiikka kestämättömällä uralla jo nyt http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276774-pikavippihallituksen-talouspolitiikka-kestamattomalla-uralla-jo-nyt <p>Järkihän tässä lähtee, kun katsoo pikavippihallituksen korppikotkien kiertelyä kuolevan kansantalouden ympärillä. Vaikka varsinaista hallitusohjelmaa ei ole vielä julkistettu, niin Antti Rinteen suulla on jo julistettu, että haluamansa menonlisäykset vaativat n. 2 %:n kasvua kansantaloudessa ja työllisyysasteen nousua 75 %:n tuntumaan.</p><p>Fiskaalinen lukutaito Säätytalon kampaviinerikenraaleilla näyttäisi kuitenkin päättyvän tähän. Hallitusneuvotteluista on kuultu menonlisäystoiveita 1-8 miljardin euron väliltä ja puheiden perusteella ainakaan leikkauksia ei olla tekemässä. Se on hämmästyttävää ottaen huomioon, että kansantalouden kasvu on hyytynyt 1,2 %:iin ja VM:n ennusteiden mukaan seuraavat vuodet ollaan joka tapauksessa reilusti alle 2 %:n vauhdissa.</p><p>Lapsikin ymmärtää, että jos tikkari maksaa euron, taskussa on 50 senttiä ja kaverille ollaan jo velkaa 50 senttiä edelliseltä karkkipäivältä, niin se on vain sitten kestettävä karkkihampaan kolotus. Sama olisi syytä ymmärtää Säätytalolla. #terestroika</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a><br />&nbsp;</p><p><a href="https://findikaattori.fi/fi/3" title="https://findikaattori.fi/fi/3">https://findikaattori.fi/fi/3</a></p><p><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006124826.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006124826.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006124826.html</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Järkihän tässä lähtee, kun katsoo pikavippihallituksen korppikotkien kiertelyä kuolevan kansantalouden ympärillä. Vaikka varsinaista hallitusohjelmaa ei ole vielä julkistettu, niin Antti Rinteen suulla on jo julistettu, että haluamansa menonlisäykset vaativat n. 2 %:n kasvua kansantaloudessa ja työllisyysasteen nousua 75 %:n tuntumaan.

Fiskaalinen lukutaito Säätytalon kampaviinerikenraaleilla näyttäisi kuitenkin päättyvän tähän. Hallitusneuvotteluista on kuultu menonlisäystoiveita 1-8 miljardin euron väliltä ja puheiden perusteella ainakaan leikkauksia ei olla tekemässä. Se on hämmästyttävää ottaen huomioon, että kansantalouden kasvu on hyytynyt 1,2 %:iin ja VM:n ennusteiden mukaan seuraavat vuodet ollaan joka tapauksessa reilusti alle 2 %:n vauhdissa.

Lapsikin ymmärtää, että jos tikkari maksaa euron, taskussa on 50 senttiä ja kaverille ollaan jo velkaa 50 senttiä edelliseltä karkkipäivältä, niin se on vain sitten kestettävä karkkihampaan kolotus. Sama olisi syytä ymmärtää Säätytalolla. #terestroika

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)
 

https://findikaattori.fi/fi/3

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006124826.html

]]>
23 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276774-pikavippihallituksen-talouspolitiikka-kestamattomalla-uralla-jo-nyt#comments hallitus Talous Talouskasvu Talouspolitiikka Velka Fri, 31 May 2019 06:19:03 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276774-pikavippihallituksen-talouspolitiikka-kestamattomalla-uralla-jo-nyt
Suomen talouskasvu hyytyi alkuvuonna - jobinpostia kapteeni Rinteelle http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276693-suomen-talouskasvu-hyytyi-alkuvuonna-jobinpostia-kapteeni-rinteelle <p><em><strong>Suomen talouskasvu hyytyi alkuvuonna</strong></em></p><p><strong>Bruttokansantuote kasvoi vain vähän edellisestä vuosineljänneksestä.</strong></p><p>Suomen kausivaihtelusta tasoitettu bruttokansantuote kasvoi tammi&ndash;maaliskuussa <strong>0,2 prosenttia</strong> edellisestä loka-joulukuun vuosineljänneksestä, kertoo Tilastokeskus.<br /><br />Viime vuoden vastaavaan vuosineljännekseen verrattuna kasvua oli <strong>1,2 prosenttia.</strong></p><p>HS/29.5.2019; <a href="https://www.hs.fi/talous/art-2000006124083.html"><u>https://www.hs.fi/talous/art-2000006124083.html</u></a></p><p>Myös viime vuoden viimeisen vuosineljänneksen talouskasvu tarkentui tuoreessa tilastojulkistuksessa hieman alaspäin 0,5 prosenttiin.</p><p>Suomen talous kasvaa vielä, mutta ollaan niin vedenpinnan tasolla, että kohta voi tulla jo &rdquo;pakkaslukemia&rdquo;.</p><p>*</p><p><strong>Tilastokeskus kertoo: <a href="https://www.stat.fi/til/ntp/2019/01/ntp_2019_01_2019-05-29_tie_001_fi.html"><strong><u>https://www.stat.fi/til/ntp/2019/01/ntp_2019_01_2019-05-29_tie_001_fi.html</u></strong></a> </strong></p><p><strong>Yksityisen kulutuksen volyymi pieneni</strong> ensimmäisellä neljänneksellä 1,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 0,6 prosenttia vuodentakaisesta.</p><p><strong>Positiivisiakin</strong> numeroita löytyy:</p><p>Vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä <strong>viennin volyymi kasvoi 3,0 prosenttia</strong> edellisestä neljänneksestä ja 3,9 prosenttia vuodentakaisesta<strong>. Tuonti väheni 5,7 prosenttia</strong> edellisestä neljänneksestä ja 1,9 prosenttia vuodentakaisesta.</p><p>*</p><p>Vuoden 2018 ensimmäiseen neljännekseen verrattuna työpäiväkorjattu bruttokansantuote kasvoi 1,2 prosenttia.</p><p>*</p><p><strong>Johtopäätös</strong></p><p>Hieman tukalampi paikka kapteeni Rinteellä tulee - täysin odotetusti - olemaan alenevan talouskasvun, ts. laskusuhdanteen aikaan ladatuissa valtion menoja olennaisesti ja pysyvästikin lisäävissä lupauksissaan.</p><p>1/2019 kasvu +0,2 %. Todella heikkoa. Kotitalouksien kulutuskysyntä kuihtunut, vaikka tulotason lievästi noussut. Sähköautosekoilut puree autokauppaan, mutta se ei selitä kaikkea. Ihmiset eivät ole tyhmiä; he tietävät, että edessä on tiukkenevia aikoja, ja siihen reagoidaan kulutustuotteiden hankinnan lykkäämisellä ja pienellä kiristyksellä päivittäiskulutuksessa.</p><p>Vuositason 2019 talouskasvun lukemat myös puolittuvat? Ellei etumerkki vaihdu, kuten Huuska on jo aikaa sitten kirjannut tänne.<br />Antti lähti soitellen sotaan.</p><p>&quot;Kamreerit ei meitä komentele!&quot;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen talouskasvu hyytyi alkuvuonna

Bruttokansantuote kasvoi vain vähän edellisestä vuosineljänneksestä.

Suomen kausivaihtelusta tasoitettu bruttokansantuote kasvoi tammi–maaliskuussa 0,2 prosenttia edellisestä loka-joulukuun vuosineljänneksestä, kertoo Tilastokeskus.

Viime vuoden vastaavaan vuosineljännekseen verrattuna kasvua oli 1,2 prosenttia.

HS/29.5.2019; https://www.hs.fi/talous/art-2000006124083.html

Myös viime vuoden viimeisen vuosineljänneksen talouskasvu tarkentui tuoreessa tilastojulkistuksessa hieman alaspäin 0,5 prosenttiin.

Suomen talous kasvaa vielä, mutta ollaan niin vedenpinnan tasolla, että kohta voi tulla jo ”pakkaslukemia”.

*

Tilastokeskus kertoo: https://www.stat.fi/til/ntp/2019/01/ntp_2019_01_2019-05-29_tie_001_fi.html

Yksityisen kulutuksen volyymi pieneni ensimmäisellä neljänneksellä 1,2 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 0,6 prosenttia vuodentakaisesta.

Positiivisiakin numeroita löytyy:

Vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä viennin volyymi kasvoi 3,0 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 3,9 prosenttia vuodentakaisesta. Tuonti väheni 5,7 prosenttia edellisestä neljänneksestä ja 1,9 prosenttia vuodentakaisesta.

*

Vuoden 2018 ensimmäiseen neljännekseen verrattuna työpäiväkorjattu bruttokansantuote kasvoi 1,2 prosenttia.

*

Johtopäätös

Hieman tukalampi paikka kapteeni Rinteellä tulee - täysin odotetusti - olemaan alenevan talouskasvun, ts. laskusuhdanteen aikaan ladatuissa valtion menoja olennaisesti ja pysyvästikin lisäävissä lupauksissaan.

1/2019 kasvu +0,2 %. Todella heikkoa. Kotitalouksien kulutuskysyntä kuihtunut, vaikka tulotason lievästi noussut. Sähköautosekoilut puree autokauppaan, mutta se ei selitä kaikkea. Ihmiset eivät ole tyhmiä; he tietävät, että edessä on tiukkenevia aikoja, ja siihen reagoidaan kulutustuotteiden hankinnan lykkäämisellä ja pienellä kiristyksellä päivittäiskulutuksessa.

Vuositason 2019 talouskasvun lukemat myös puolittuvat? Ellei etumerkki vaihdu, kuten Huuska on jo aikaa sitten kirjannut tänne.
Antti lähti soitellen sotaan.

"Kamreerit ei meitä komentele!"

]]>
11 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276693-suomen-talouskasvu-hyytyi-alkuvuonna-jobinpostia-kapteeni-rinteelle#comments Antti Rinne Antti Rinteen hallitus Talouskasvu Talousnäkymät Wed, 29 May 2019 07:46:58 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276693-suomen-talouskasvu-hyytyi-alkuvuonna-jobinpostia-kapteeni-rinteelle
Wahlroos: Euro oli virhe ja on maksanut Suomelle valtavasti verrattuna Ruotsiin http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276390-wahlroos-euro-oli-virhe-ja-on-maksanut-suomelle-valtavasti-verrattuna-ruotsiin <p>Sammon, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtaja nostaa kissan pöydälle: Hän toteaa euroon liittymisen olleen valtava virhe, joka on maksanut Suomelle paljon. Se on näkynyt siinä, että yritysten halu investoida Suomeen on ollut pitkään heikko, jolloin talouskasvu on pysynyt heikkona.</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7226623" title="https://yle.fi/uutiset/3-7226623">https://yle.fi/uutiset/3-7226623</a></p><p><a href="https://www.hbl.fi/artikel/bjorn-wahlroos-finland-gjorde-fel-med-euron/" title="https://www.hbl.fi/artikel/bjorn-wahlroos-finland-gjorde-fel-med-euron/">https://www.hbl.fi/artikel/bjorn-wahlroos-finland-gjorde-fel-med-euron/</a></p><p>Sen miksi euroon liittyminen oli kallis virhe Wahlroos pelkistää oivallisesti: &rdquo; Euron käyttöönotolla eliminoitiin mahdollisuus muuttaa hintoja valuuttakurssien kautta. Eurolla tämä mahdollisuus poistettiin. Tämä yhdistelmä tuottaa työttömyyttä.&rdquo;</p><p>Wahlroos jatkaa: &rdquo;Olemme tavallaan lukinneet työvoiman hinnan kiinni jokaisessa yksittäisessä euromaassa. Ja mitään mekanismia, joka muuttaisi sitä, ei ole.&rdquo; &nbsp;Ruotsissa valuutta kelluu, joten valuutta asettuu oikealle tasolle automaattisesti taaten Ruotsin teollisuuden kilpailukyvyn.</p><p>Paavo Väyrynen on aiemmin puhunut tästä ongelmasta ja saanut osakseen ylenkatsetta ja vähättelyä. Toki tästä ovat varovaisesti puhuneet muutamat kansantaloustieteilijätkin. Olisiko nyt syytä uskoa, kun elinkeinoelämän ykkösmies kertoo samaa.</p><p>Hallitusneuvottelujen ykköskysymys tulisi olla miettiä kuinka tämä ongelma ratkaistaan. Ilman tämän ongelman ratkaisemista voi ilmastonmuutoksen hillintä jäädä puheeksi rahojen puutteessa. Siksi se Kemin sellutehdaskin tarvitaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sammon, UPM:n ja Nordean hallitusten puheenjohtaja nostaa kissan pöydälle: Hän toteaa euroon liittymisen olleen valtava virhe, joka on maksanut Suomelle paljon. Se on näkynyt siinä, että yritysten halu investoida Suomeen on ollut pitkään heikko, jolloin talouskasvu on pysynyt heikkona.

https://yle.fi/uutiset/3-7226623

https://www.hbl.fi/artikel/bjorn-wahlroos-finland-gjorde-fel-med-euron/

Sen miksi euroon liittyminen oli kallis virhe Wahlroos pelkistää oivallisesti: ” Euron käyttöönotolla eliminoitiin mahdollisuus muuttaa hintoja valuuttakurssien kautta. Eurolla tämä mahdollisuus poistettiin. Tämä yhdistelmä tuottaa työttömyyttä.”

Wahlroos jatkaa: ”Olemme tavallaan lukinneet työvoiman hinnan kiinni jokaisessa yksittäisessä euromaassa. Ja mitään mekanismia, joka muuttaisi sitä, ei ole.”  Ruotsissa valuutta kelluu, joten valuutta asettuu oikealle tasolle automaattisesti taaten Ruotsin teollisuuden kilpailukyvyn.

Paavo Väyrynen on aiemmin puhunut tästä ongelmasta ja saanut osakseen ylenkatsetta ja vähättelyä. Toki tästä ovat varovaisesti puhuneet muutamat kansantaloustieteilijätkin. Olisiko nyt syytä uskoa, kun elinkeinoelämän ykkösmies kertoo samaa.

Hallitusneuvottelujen ykköskysymys tulisi olla miettiä kuinka tämä ongelma ratkaistaan. Ilman tämän ongelman ratkaisemista voi ilmastonmuutoksen hillintä jäädä puheeksi rahojen puutteessa. Siksi se Kemin sellutehdaskin tarvitaan.

]]>
89 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276390-wahlroos-euro-oli-virhe-ja-on-maksanut-suomelle-valtavasti-verrattuna-ruotsiin#comments Björn Walhroos Eurojärjestelmä Ilmastonmuutoksen torjunta Paavo Värynen Talouskasvu Fri, 24 May 2019 05:15:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276390-wahlroos-euro-oli-virhe-ja-on-maksanut-suomelle-valtavasti-verrattuna-ruotsiin
Tilastollinen riippuvuus ei tarkoita kausaalista yhteyttä edes ilmastoasioissa http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275481-tilastollinen-riippuvuus-ei-tarkoita-kausaalista-yhteytta-edes-ilmastoasioissa <p>Yle on uutisoinut tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastomuutos on merkittävästi lisännyt sellaisten maiden kuten Suomi ja Norja talouskasvua. Linkki Ylen juttuun <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10766320">tässä</a>. Jutussa esitetty väite vaikuttaa aika rajulta, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimmillaankin vain osa talouskasvun taustalla olevia tekijöitä. Yleensä talouskasvun taustatekijöihin tupataan ottamaan monta muutakin seikkaa kuten innovaatiot, instituutiot, resurssit yms.&nbsp;</p><p>Koska Ylen jutussa esitetty väite vaikuttaa hurjalta, niin katsoin aiheelliseksi alkuperäisen tutkimuksen lukemisen. Tutkimus löytyy <a href="https://www.pnas.org/content/early/2019/04/16/1816020116">täältä</a>.&nbsp;</p><p>Sinänsä Ylen juttu siteerasi tutkimuksessa esitettyjä väitteitä oikein, mutta edes jonkinlainen lähdekritiikki olisi ollut paikallaan. Varsinkin kun Noah S. Diffenbaugh ja Marshall Burke ovat&nbsp;&nbsp;artikkelissaan&nbsp;<em>Global warming has increased global economic inequality&nbsp;</em>päätyneet yllättävän yksinkertaiseen tilastolliseen malliin, jossa taloudellista kehitystä ennustetaan ilmastodatalla.</p><p>Mitä tutkimuksessa on siis tehty? Pelkistetysti ilmaistuna tutkimuksessa on laadittu maakohtaisen taloudellisen kehityksen ja kyseisen maan alueella tapahtuneiden säämuutosten välinen regressioyhtälö. Yhtälö on luotu käyttämällä historiallista dataa sekä talouskehityksestä että ilmastosta.</p><p>Yhtälö sinänsä vaikuttaa olevan aivan uskottava. Tilastollinen analyysi on todennäköisesti tehty aivan oikein (en jaksanut tehdä analyysejä itse), mutta, mutta&hellip;</p><p>Taloudelliseen kasvuun ja muuhun taloudelliseen kehitykseen vaikuttavat yhteiskuntien stabiilius (sisällissotaa käyvä maa tuskin pärjää hyvin taloudessa), instituutioiden toimivuus (korruptio, oikeusjärjestelmän toimivuus ja muut vastaavat tekijät), innovaatiot, koulutustaso ja monet muut yleisesti käsitellyt taloudellisen kasvun tekijät.</p><p>Taloudellisen kasvun tekijöistä on olemassa laaja tutkimuskirjallisuus. Diffenbaugh ja Burke ovat käytännössä kokonaan sivuuttaneet tuon kirjallisuuden. Tuo aihetta käsittelevän kirjallisuuden ohittaminen heikentää heidän analyysinsä uskottavuutta merkittävästi.</p><p>Uskottavuutta heikentää myös se, että tutkimuksessa käsiteltyihin maihin kuuluu muun muassa Kongon demokraattinen tasavalta (aikaisempi Zaire), joka on heidän tulostensa mukaan kärsinyt huomattavassa määrin ilmastonmuutoksesta. On vaikea kuvitella Mobutu Sese Sekon vaikutuksen maansa huonoon talouskehitykseen olleen vähäisemmän kuin ilmastonmuutoksen.&nbsp;</p><p>Saman kaltaisia tapauksia löytyy monesta muustakin maasta, joiden huono taloudellinen kehitys on selitettävissä hyvin konkreettisilla ja vaikutuksiltaan yksiselitteisesti merkittäviksi tai ratkaiseviksi osoittautuneilla ilmiöillä.</p><p>Diffenbaughin ja Burken käyttämä tilastollinen malli on mitä ilmeisimmin suhteellisen ok, mutta on mielestäni hyvin omituista väittää yhteen regressioyhtälöön perustuen taloudellisen kehityksen erojen olevan seurausta ilmastonmuutoksesta.</p><p>Talouteen liittyvissä ilmiöissä on yleisesti tunnustettu tosiasia, että tilastollinen yhteys ei tarkoita kausaalisen syy-/seuraussuhteen olemassaoloa. Tämä on yksi taloudellisen analyysin ensimmäisiin opittaviin juttuihin kuuluvia asioita.&nbsp;&nbsp;Varsinkin kun muistamme vanhan sanonnan siitä, että kun tilastoaineistoa kiduttaa riittävästi, niin kyllä se lopulta tunnustaa halutun tuloksen.</p><p>Ilmastonmuutoksella varmasti on taloudellisia vaikutuksia. Mutta tuosta huolimatta väite, jonka mukaan esimerkiksi Suomen talous olisi noin 40% suurempi ilmastonmuutoksen takia kuin ilman ilmastonmuutosta on vähintäänkin arveluttava. Huomiotta jää muun muassa Suomen nopea muutos köyhästä maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Suomen kehitystä tuskin voidaan selittää pelkällä ilmastonmuutoksella &ndash; tai jos yrittää, niin lähinnä tekee itsensä naurunalaiseksi.</p><p>Tutkimuksen varsinainen tulos on mielestäni se, että tilastollisesti varsin selvä yhteys ilmastodatan ja taloudellisen datan välillä vaikuttaa olevan olemassa. Mutta pelkästään sen selitysvoimaan turvautuminen on melkoista höpöä. Yhteyden olemassaolo toisaalta ansaitsee lisätutkimusta.</p><p>Pidän ilmaston muuttumista osoitettuna tosiasiana ja kasvihuonekaasupäästöjä merkittävänä osatekijänä ilmastonmuutoksessa. Koska en ole ilmastotieteen asiantuntija, niin en ota tarkemmin ottaa kantaa ilmaston syy-/seuraussuhteisiin. Mutta talousasiat ovat minulle tutumpia ja Ylen uutisen taustalla oleva tutkimus on minusta vähintäänkin yliampuva väitteissään, joiden suhteen Ylen olisi mielestäni ollut syytä harjoittaa lähdekritiikkiä.</p><p>Tilastollisen yhteyden olemassaolo ei tarkoita kausaliteetin olemassaoloa. Eikä ainakaan sitä, että jokin talouskasvun kaltainen, hyvin monitahoinen ja -muotoinen ilmiö voitaisiin selittää noin vain yhdellä kaavalla ja yksittäisillä muuttujilla.</p><p>Itse asiassa tämän kaltaiset yliampuvat väitteet tekevät ilmastokeskustelusta entistä vaikeampaa. Ilmastoahdistusta potevat ahdistuvat lisää vaivautumatta tarkistamaan väitteiden järkevyyttä. Vastaavasti yliampuvat väitteet antavat lisää perusteita heille, joiden mielestä koko ilmastonmuutos on valhetta.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yle on uutisoinut tutkimuksesta, jonka mukaan ilmastomuutos on merkittävästi lisännyt sellaisten maiden kuten Suomi ja Norja talouskasvua. Linkki Ylen juttuun tässä. Jutussa esitetty väite vaikuttaa aika rajulta, sillä ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat suurimmillaankin vain osa talouskasvun taustalla olevia tekijöitä. Yleensä talouskasvun taustatekijöihin tupataan ottamaan monta muutakin seikkaa kuten innovaatiot, instituutiot, resurssit yms. 

Koska Ylen jutussa esitetty väite vaikuttaa hurjalta, niin katsoin aiheelliseksi alkuperäisen tutkimuksen lukemisen. Tutkimus löytyy täältä

Sinänsä Ylen juttu siteerasi tutkimuksessa esitettyjä väitteitä oikein, mutta edes jonkinlainen lähdekritiikki olisi ollut paikallaan. Varsinkin kun Noah S. Diffenbaugh ja Marshall Burke ovat  artikkelissaan Global warming has increased global economic inequality päätyneet yllättävän yksinkertaiseen tilastolliseen malliin, jossa taloudellista kehitystä ennustetaan ilmastodatalla.

Mitä tutkimuksessa on siis tehty? Pelkistetysti ilmaistuna tutkimuksessa on laadittu maakohtaisen taloudellisen kehityksen ja kyseisen maan alueella tapahtuneiden säämuutosten välinen regressioyhtälö. Yhtälö on luotu käyttämällä historiallista dataa sekä talouskehityksestä että ilmastosta.

Yhtälö sinänsä vaikuttaa olevan aivan uskottava. Tilastollinen analyysi on todennäköisesti tehty aivan oikein (en jaksanut tehdä analyysejä itse), mutta, mutta…

Taloudelliseen kasvuun ja muuhun taloudelliseen kehitykseen vaikuttavat yhteiskuntien stabiilius (sisällissotaa käyvä maa tuskin pärjää hyvin taloudessa), instituutioiden toimivuus (korruptio, oikeusjärjestelmän toimivuus ja muut vastaavat tekijät), innovaatiot, koulutustaso ja monet muut yleisesti käsitellyt taloudellisen kasvun tekijät.

Taloudellisen kasvun tekijöistä on olemassa laaja tutkimuskirjallisuus. Diffenbaugh ja Burke ovat käytännössä kokonaan sivuuttaneet tuon kirjallisuuden. Tuo aihetta käsittelevän kirjallisuuden ohittaminen heikentää heidän analyysinsä uskottavuutta merkittävästi.

Uskottavuutta heikentää myös se, että tutkimuksessa käsiteltyihin maihin kuuluu muun muassa Kongon demokraattinen tasavalta (aikaisempi Zaire), joka on heidän tulostensa mukaan kärsinyt huomattavassa määrin ilmastonmuutoksesta. On vaikea kuvitella Mobutu Sese Sekon vaikutuksen maansa huonoon talouskehitykseen olleen vähäisemmän kuin ilmastonmuutoksen. 

Saman kaltaisia tapauksia löytyy monesta muustakin maasta, joiden huono taloudellinen kehitys on selitettävissä hyvin konkreettisilla ja vaikutuksiltaan yksiselitteisesti merkittäviksi tai ratkaiseviksi osoittautuneilla ilmiöillä.

Diffenbaughin ja Burken käyttämä tilastollinen malli on mitä ilmeisimmin suhteellisen ok, mutta on mielestäni hyvin omituista väittää yhteen regressioyhtälöön perustuen taloudellisen kehityksen erojen olevan seurausta ilmastonmuutoksesta.

Talouteen liittyvissä ilmiöissä on yleisesti tunnustettu tosiasia, että tilastollinen yhteys ei tarkoita kausaalisen syy-/seuraussuhteen olemassaoloa. Tämä on yksi taloudellisen analyysin ensimmäisiin opittaviin juttuihin kuuluvia asioita.  Varsinkin kun muistamme vanhan sanonnan siitä, että kun tilastoaineistoa kiduttaa riittävästi, niin kyllä se lopulta tunnustaa halutun tuloksen.

Ilmastonmuutoksella varmasti on taloudellisia vaikutuksia. Mutta tuosta huolimatta väite, jonka mukaan esimerkiksi Suomen talous olisi noin 40% suurempi ilmastonmuutoksen takia kuin ilman ilmastonmuutosta on vähintäänkin arveluttava. Huomiotta jää muun muassa Suomen nopea muutos köyhästä maatalousmaasta teollisuusmaaksi. Suomen kehitystä tuskin voidaan selittää pelkällä ilmastonmuutoksella – tai jos yrittää, niin lähinnä tekee itsensä naurunalaiseksi.

Tutkimuksen varsinainen tulos on mielestäni se, että tilastollisesti varsin selvä yhteys ilmastodatan ja taloudellisen datan välillä vaikuttaa olevan olemassa. Mutta pelkästään sen selitysvoimaan turvautuminen on melkoista höpöä. Yhteyden olemassaolo toisaalta ansaitsee lisätutkimusta.

Pidän ilmaston muuttumista osoitettuna tosiasiana ja kasvihuonekaasupäästöjä merkittävänä osatekijänä ilmastonmuutoksessa. Koska en ole ilmastotieteen asiantuntija, niin en ota tarkemmin ottaa kantaa ilmaston syy-/seuraussuhteisiin. Mutta talousasiat ovat minulle tutumpia ja Ylen uutisen taustalla oleva tutkimus on minusta vähintäänkin yliampuva väitteissään, joiden suhteen Ylen olisi mielestäni ollut syytä harjoittaa lähdekritiikkiä.

Tilastollisen yhteyden olemassaolo ei tarkoita kausaliteetin olemassaoloa. Eikä ainakaan sitä, että jokin talouskasvun kaltainen, hyvin monitahoinen ja -muotoinen ilmiö voitaisiin selittää noin vain yhdellä kaavalla ja yksittäisillä muuttujilla.

Itse asiassa tämän kaltaiset yliampuvat väitteet tekevät ilmastokeskustelusta entistä vaikeampaa. Ilmastoahdistusta potevat ahdistuvat lisää vaivautumatta tarkistamaan väitteiden järkevyyttä. Vastaavasti yliampuvat väitteet antavat lisää perusteita heille, joiden mielestä koko ilmastonmuutos on valhetta. 

 

]]>
5 http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275481-tilastollinen-riippuvuus-ei-tarkoita-kausaalista-yhteytta-edes-ilmastoasioissa#comments Ilmaston muutos Suomen talous Talouskasvu Sat, 04 May 2019 10:48:27 +0000 Jarmo Ahonen http://jarmoahonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275481-tilastollinen-riippuvuus-ei-tarkoita-kausaalista-yhteytta-edes-ilmastoasioissa
Hallitusta muodostetaan kafkamaisissa tunnelmissa http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275323-hallitusta-muodostetaan-kafkamaisissa-tunnelmissa <p>&nbsp;</p><p>Kun seuraa Antti Rinteen ja muiden puolueiden toimintaa tällä hetkellä meinaa pää räjähtää. Touhusta ei tolkkua löydy ja järkeä saa etsimällä hakea. Pitäisi saada toteutettua SDP:n miljardeja maksavat vaalilupaukset, joihin tarvitaan rahaa. Toisaalta Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät lämpene rahaa tuottavalle sellutehtaalle, joka työllistäisi jopa tuhansia ihmisiä. Tilannetta voisi kuvata metaforan avulla sellaiseksi, jossa korjausta vaativa talo odottaa työn tekijöitä ja sisään rakennukseen menossa oleva remonttiryhmä on jäänyt kuistille riitelemään ankarasti siitä, miten talon kynnys korjataan.&nbsp;Tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa riidellään epäolennaisuuksista ja niistäkin riidellään ilman tietoa faktoista. Onneksi en ole itse palkannut näitä remontin tekijöitä, sillä valmista ei näytä tulevan.</p><p>Tähän järjettömyyteen voisi suhtautua välinpitämättömästi, jos kyseessä ei olisi asiat, joiden hoitaminen vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Ilmeisesti tältä valitulta porukalta on mahdoton vaatia kykyä järkevään toimintaan, jos kykyä olisi sitä olisi jo käytetty.</p><p>Tilanne kuvastaa oikeastaan hyvin sitä tilaa, jossa poliittinen järjestelmämme tällä hetkellä on. Oma käsitykseni on, että se on tilassa jossa se ei kykene toimimaan tavalla jolla sen tulisi toimia. Poliittinen järjestelmämme on rikki niin vakavasti, että sen korjaaminen voi olla mahdotonta.</p><p>Mitä sitten pitäisi tapahtua, että järjestelmä saataisiin kuntoon ja valtaa ei enää annettaisi sketsihahmoille, jotka nousevat asemaansa lupailemalla miljardeja kaikille. Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, sillä kansa äänestää yleensä sitä ehdokasta, joka lupaa eniten hyvää omalle äänestäjälle. Tämä taas johtaa siihen, että valtaan ei pääse sellaiset henkilöt, jotka painottavat kansan ja maan etua. Lopputulos tästä on se, että näemme nyt meneillään olevia arvottomia näytelmiä, joista puuttuu järki ja ymmärrys.</p><p>Poliittisen päättäjän tulisi tehdä päätöksensä parhaisiin tieteellisiin tosiasioihin ja omaan&nbsp;järjenkäyttöönsä perustuen. Tämä lause sisältää ratkaisun ongelmaan. Tarvitsemme päättäjiksi henkilöitä, jotka muodostavat maailmankuvansa tieteen pohjalta ja he eivät saa olla myöskään ideologioiden sokaisemia. Vain tällaiset päättäjät kykenevät tekemään päätöksiä, jotka pohjautuvat tosiasioihin ja rationaaliseen ajatteluun. Näin ajatteleva ja toimiva päättäjä kykenee keskittymään oleelliseen ja tekemään viisaita päätöksiä. Näin toimiva politiikka puolestaan kykenee korjaamaan ongelmat ja estämään uusien syntymisen.</p><p>Tieteeseen ja todellisuuteen pohjautuvassa politiikassa ideologioille on vähän sijaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, tosiasiat eivät ole poliittisia kysymyksiä ja tämän vuoksi järkevässä politiikassa ei voida jättää niitä huomiotta. Onko sitten tällä hetkellä olemassa tosiasioiden välinen ristiriita, kun toisaalta ilmastonmuutoksen nimissä päästöjä tulee vähentää ja toisaalta talouden ja nimissä työtä ja talouskasvua tulee pyrkiä lisäämään? Mielestäni on. Tässä tilanteessa kuvaan astuu politiikka; arvioidaanko ilmastonmuuksen estäminen tärkeämmäksi kuin talouden ja työllisyyden lisääminen, joka on ristiriidassa ilmastonmuutoksen torjumiseen pyrkivän tavoitteen kanssa. Tämänkaltainen asia, jossa on monia totuuksia ja jossa tosiasiat ovat keskenään ristiriidassa voidaan&nbsp;ratkaista vain poliittisella päätöksellä.</p><p>Voiko ilmastonmuutoksen, lisähakkuiden ja talouskasvun tavoitteen yhtälöä ratkaista sitten ajattelun avulla? Ratkaisua voidaan ainakin edistää ottamalla huomioon kaikki asiaan liittyvät faktat. Suomen päästöt ovat 0,14% maailman päästöistä. Emme voi siis omilla toimillamme pelastaa koko planeettaa. Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä noin 110 miljoonaa kiintokuutiota ja jos puramme metsiemme noin miljoonan hehtaarin harvennusrästit ja ryhdymme tekemään istutukset, varhaisperkaukset ja taimikonhoidot ajallaan, niin metsien vuosikasvua saadaan vielä lisättyä nykyisestä. Metsienkäytön vähentäminen puolestaan lisää betonin ja muovin käyttöä, joka on ilmastolle puunkäyttöä tuhoisampaa.</p><p>Rationaalinen ratkaisu yhtälöön olisi mielestäni se, että lisätään metsienkäyttöä ja samalla toimitaan niin, että niiden kasvu lisääntyy. Samaan aikaan päästöjä voidaan vähentää monella muulla tavalla, vaarantamatta kuitenkaan työllisyyttä ja taloutta. Kestävät ratkaisut ilmaston suhteen ovat kuitenkin globaaleja ratkaisuja ja Suomi ei voi tuhota omaa talouttaan ilmastonsuojelun nimissä, sillä näin toimiminen olisi jopa&nbsp;maapallon ilmastolle haitaksi tuotannon siirtyessä maihin, joissa se tuottaa enemmän päästöjä kuin mitä se tuottaa Suomessa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Kun seuraa Antti Rinteen ja muiden puolueiden toimintaa tällä hetkellä meinaa pää räjähtää. Touhusta ei tolkkua löydy ja järkeä saa etsimällä hakea. Pitäisi saada toteutettua SDP:n miljardeja maksavat vaalilupaukset, joihin tarvitaan rahaa. Toisaalta Vihreät ja Vasemmistoliitto eivät lämpene rahaa tuottavalle sellutehtaalle, joka työllistäisi jopa tuhansia ihmisiä. Tilannetta voisi kuvata metaforan avulla sellaiseksi, jossa korjausta vaativa talo odottaa työn tekijöitä ja sisään rakennukseen menossa oleva remonttiryhmä on jäänyt kuistille riitelemään ankarasti siitä, miten talon kynnys korjataan. Tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa riidellään epäolennaisuuksista ja niistäkin riidellään ilman tietoa faktoista. Onneksi en ole itse palkannut näitä remontin tekijöitä, sillä valmista ei näytä tulevan.

Tähän järjettömyyteen voisi suhtautua välinpitämättömästi, jos kyseessä ei olisi asiat, joiden hoitaminen vaikuttaa Suomen tulevaisuuteen. Ilmeisesti tältä valitulta porukalta on mahdoton vaatia kykyä järkevään toimintaan, jos kykyä olisi sitä olisi jo käytetty.

Tilanne kuvastaa oikeastaan hyvin sitä tilaa, jossa poliittinen järjestelmämme tällä hetkellä on. Oma käsitykseni on, että se on tilassa jossa se ei kykene toimimaan tavalla jolla sen tulisi toimia. Poliittinen järjestelmämme on rikki niin vakavasti, että sen korjaaminen voi olla mahdotonta.

Mitä sitten pitäisi tapahtua, että järjestelmä saataisiin kuntoon ja valtaa ei enää annettaisi sketsihahmoille, jotka nousevat asemaansa lupailemalla miljardeja kaikille. Tämä ei ole yksinkertainen kysymys, sillä kansa äänestää yleensä sitä ehdokasta, joka lupaa eniten hyvää omalle äänestäjälle. Tämä taas johtaa siihen, että valtaan ei pääse sellaiset henkilöt, jotka painottavat kansan ja maan etua. Lopputulos tästä on se, että näemme nyt meneillään olevia arvottomia näytelmiä, joista puuttuu järki ja ymmärrys.

Poliittisen päättäjän tulisi tehdä päätöksensä parhaisiin tieteellisiin tosiasioihin ja omaan järjenkäyttöönsä perustuen. Tämä lause sisältää ratkaisun ongelmaan. Tarvitsemme päättäjiksi henkilöitä, jotka muodostavat maailmankuvansa tieteen pohjalta ja he eivät saa olla myöskään ideologioiden sokaisemia. Vain tällaiset päättäjät kykenevät tekemään päätöksiä, jotka pohjautuvat tosiasioihin ja rationaaliseen ajatteluun. Näin ajatteleva ja toimiva päättäjä kykenee keskittymään oleelliseen ja tekemään viisaita päätöksiä. Näin toimiva politiikka puolestaan kykenee korjaamaan ongelmat ja estämään uusien syntymisen.

Tieteeseen ja todellisuuteen pohjautuvassa politiikassa ideologioille on vähän sijaa. Toisin kuin usein kuvitellaan, tosiasiat eivät ole poliittisia kysymyksiä ja tämän vuoksi järkevässä politiikassa ei voida jättää niitä huomiotta. Onko sitten tällä hetkellä olemassa tosiasioiden välinen ristiriita, kun toisaalta ilmastonmuutoksen nimissä päästöjä tulee vähentää ja toisaalta talouden ja nimissä työtä ja talouskasvua tulee pyrkiä lisäämään? Mielestäni on. Tässä tilanteessa kuvaan astuu politiikka; arvioidaanko ilmastonmuuksen estäminen tärkeämmäksi kuin talouden ja työllisyyden lisääminen, joka on ristiriidassa ilmastonmuutoksen torjumiseen pyrkivän tavoitteen kanssa. Tämänkaltainen asia, jossa on monia totuuksia ja jossa tosiasiat ovat keskenään ristiriidassa voidaan ratkaista vain poliittisella päätöksellä.

Voiko ilmastonmuutoksen, lisähakkuiden ja talouskasvun tavoitteen yhtälöä ratkaista sitten ajattelun avulla? Ratkaisua voidaan ainakin edistää ottamalla huomioon kaikki asiaan liittyvät faktat. Suomen päästöt ovat 0,14% maailman päästöistä. Emme voi siis omilla toimillamme pelastaa koko planeettaa. Suomen metsät kasvavat tällä hetkellä noin 110 miljoonaa kiintokuutiota ja jos puramme metsiemme noin miljoonan hehtaarin harvennusrästit ja ryhdymme tekemään istutukset, varhaisperkaukset ja taimikonhoidot ajallaan, niin metsien vuosikasvua saadaan vielä lisättyä nykyisestä. Metsienkäytön vähentäminen puolestaan lisää betonin ja muovin käyttöä, joka on ilmastolle puunkäyttöä tuhoisampaa.

Rationaalinen ratkaisu yhtälöön olisi mielestäni se, että lisätään metsienkäyttöä ja samalla toimitaan niin, että niiden kasvu lisääntyy. Samaan aikaan päästöjä voidaan vähentää monella muulla tavalla, vaarantamatta kuitenkaan työllisyyttä ja taloutta. Kestävät ratkaisut ilmaston suhteen ovat kuitenkin globaaleja ratkaisuja ja Suomi ei voi tuhota omaa talouttaan ilmastonsuojelun nimissä, sillä näin toimiminen olisi jopa maapallon ilmastolle haitaksi tuotannon siirtyessä maihin, joissa se tuottaa enemmän päästöjä kuin mitä se tuottaa Suomessa.

 

]]>
1 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275323-hallitusta-muodostetaan-kafkamaisissa-tunnelmissa#comments Antti Rinne Hallitusneuvottelut Ilmastonmuutos Päätöksenteko Talouskasvu Wed, 01 May 2019 11:41:17 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275323-hallitusta-muodostetaan-kafkamaisissa-tunnelmissa
Sell like hell – myy niin helvetisti ja tee se Euroopassa http://nikoeskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275189-sell-like-hell-myy-niin-helvetisti-ja-tee-se-euroopassa <p>S<em>uomalaisten sanastossa myynti rinnastetaan usein toiminnaksi joka on jotenkin epämääräistä ja epämiellyttävää. Suomalaiset yritykset laittavat usein tuotteita suunnittelevat insinöörit myymään valmista ratkaisua, varsinkin kansainvälisessä kaupassa. Yleistäen voi sanoa, että me uskomme tuotteiden myyvän itse itsensä, kunhan vain me teemme tuotteen kanssa hyvää työtä.Tämän takia monet meidän tuotteet ei menesty markkinoilla koska suunnittelemme ne hengiltä. Tuotteiden suunnittelun aikana otamme usein huomioon liikaa palautetta ja loppujen lopuksi lopullinen tuote ratkaisee liian monia ongelmia, eikä sitä ymmärrä kukaan. Euroopan unioni laajentaa meidän kotimarkkinaa koko EU:n alueen kokoiseksi. Miten voimme parantaa meidän asennetta ja tekniikkaa myyntiin niin, että se täydentää meidän tuotesuunnittelun ja osaamisen kokonaisuudeksi joka rakentaa taloudellisia menestyksiä?&nbsp;</em></p><p><strong>Myynti on asiakkaiden tuntemista, auttamista ja yhteistoimintaa</strong></p><p>Tarkastellaan ensin mitä myynti oikeastaan on. En nyt nosta tähän eri titteleitä mitä myynnissä, käytetään vaan puhutaan käsitteistä myynti ja myyjä. Myynti voidaan kiteyttää monin eri tavoin mutta minä teen sen mielelläni näin. &ldquo;Hyvä myynti ratkaisee asiakkaan ongelmia ja tuottaa selkeästi määriteltävän hyödyn&rdquo;. Eli myynti lähtee ongelmista tai kivemmin sanottuna haasteista. Haasteet voi olla hyvin eri tasoisa. Ne voivat koskea tuotannon nopeuttamista, henkilöstön tyytyväisyyttä, kahvihuoneen verhoja ja miltei mitä vain. Tuotteet, tuotteistukset perustuvat lähes aina johonkin ongelmaan tai muuten tarpeeseen joka tarvitsee ratkaisua. Hyvät ja menestyneet tuotteet ovat sellaisia jotka löytävät ratkaisun haasteeseen jota emme vielä tiedostaneet tai muuttavat prosessia tai toimintakulttuuria merkittävällä tavalla. Hyvä myyjä onnistuu myymään myös huonon tai sopimattoman tuotteen mutta tämän kaltainen toiminta ei jatku pitkään.&nbsp;</p><p>&ldquo;Hyvä myyjä tekee kotiläksynsä&rdquo;. Myynnin upeus on se, että pääsee tutustumaan useisiin ympäristöihin, oppimaan paljon eri asioita ja näkemään useita toimintakulttuureja. Se vaatii sen, että myyjä tutustuu asiakkaan nykytilanteeseen, historiaan, vertikaaliin eli asiakkaan toimialaan, tavoitteisiin ja moniin muihin asioihin. Hyvän myynnin suurin työ tehdään asiakkaan näkymättömissä, eikä siitä pidetä meteliä. Se kuuluu asiaan. Hyvän myynnin ominaisuuksiin kuuluu järjestelmällisyys, sitkeys, periksiantamattomuus, kova työ, asiantuntemus, jatkuva kehitys, itsekriittisyys, ihmistuntemus, vastuullisuus ja loputon lista muita asioita. Hyvä myyjä on itse itseään kohtaan kriittisin ja vaatii itseltään enemmän kuin muilta. Luettelemani asiat yhdistetään usein meidän suomalaisten ominaisuuksiin, miksi sitten emme ole kovin hyviä myymään?&nbsp;</p><p><strong>Suomalainen myyjä Euroopassa eksyksissä</strong></p><p>Suomi on kooltaan hyvin pieni kotimarkkina. Nokia oli meille menestys joka ei välttämättä uusiudu koskaan. Toki toivon sitä mutta en laittaisi siihen toivoa vaan rakentaisin menestystä pienemmistä paloista. Joista jostakin sitten joskus voi tulla uusi Nokia, kun sadat ja tuhannet asiat loksahtaa yhteen. Minulle Euroopan unioni on meidän tuleva kotimarkkina jonka avulla pieni Suomi voi menestyä paremmin kuin yhden Nokian avulla. Verkostoitumalla ja hakemalla luontaisia yhteistyökumppaneita me voimme luoda myynnille tuotteita jotka menestyvät globaalisti. Se vaatii sen, että tunnemme omat vahvuutemme ja pystymme toimimaan ja tuottamaan osaa kokonaisuudesta, erikoistumaan. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet mutta onnistuminen vaatii hyvän myyntityön.&nbsp;</p><p>Me Suomalaiset olemme turhan vaatimattomia. Me otamme tuotteen ja menemme esittelemään sitä messuille. Sen jälkeen usein odotamme tilauksia. Emme osaa tehdä myyntiä pitkäjänteisenä kokonaisuutena. Toimiva kokonaisuus lähtee siitä jo mainitusta ongelman ratkaisusta. Se taas perustuu siihen, että tulee tuntea toimiala läpikotaisin. Sen jälkeen tunnistetaan koko markkina eli asiakkaat. Asiakkaisiin kohdistetaan markkinointia. Tämän jälkeen tie on vapaa myynnin työlle.</p><p>Tämä ketju on usein meiltä hukassa. Usein palkataan ammattimyyjä jonka odotetaan tekevän ihmeitä ilman koko ketjun tukea. Sitten ihmetellään kun työ on hidasta ja onnistumisia saadaan odotella. Siihen meidän tulee saada muutos. Meidän tulee yhä enemmän panostaa koko markkinoinnin ja myynnin ketjuun koska hyvä myyjä on maalintekijä, eikä saa palloa yksin maalille. Nyt sanon jotain mitä älkää ymmärtäkö väärin, koska tämä arvo on kova. Myyjän tehtävä on myydä, myydä ja myydä. Tuotteen luottamus markkinoilla mitataan myynnissä euroilla ja katteella.</p><p>Suomalaisille on myös vierasta tutustua henkilöihin niin syvällisesti kuin myynti vaatii Euroopassa. &nbsp;Euroopan kulttuurissa tuotteet ei ainoastaan ratkaise vaan henkilöiden välillä oleva luottamus ja samanmielisyys on tärkeä tekijä onnistumiselle. Hyvin usein huonompi tuote tai ratkaisu voittaa koska myyjä. Hyvä myyjä kun rakentaa myös ostamisen edellytyksiä eli joskus rahoitusta, yleistä ilmapiiriä ja monia muita asioita.&nbsp;</p><p><strong>Mahdollisuuksien Eurooppa&nbsp;</strong></p><p>Eurooppa on Suomalaisille yrityksille aarreaitta jonka ovea emme ole avanneet. Me olemme ratkaisseet monia ongelmia joita Euroopassa vasta tutkitaan. Me olemme jo luoneet toimivan demokratian joka on ehdoton edellytys hyvälle liiketoiminnalle ja sen kasvulle. Meillä on suunnattomasti otettavaa ja annettavaa. Meillä on uniikkia osaamista ja oikea luonne kehittää toimivia ja kestäviä ratkaisuja.&nbsp;</p><p>Eurooppa on uusi Helsinki. Meidän tulee suhtautua koko myynnin ketjuun eri tavalla kuin ennen. Meidän tulee hakea siihen panostuksia ja paikallisia suhteita. Luoda koko verkosto, määrätietoisesti ja laadukkaasti. Pikavoitot on harvinaisia ja yleensä ne on kulutettu loppuun nopeasti. Myynti ei ole vaatimattomuutta vaan jatkuvaa työtä näkyvyyden ja mahdollisuuksien eteen. Hyvä myynti ei perustu delekaatioihin vaan kovaan työhön jossa käydään tuhansia kontakteja läpi joista osa aiheuttaa jatkotoimia mutta kaikki rakentavat ja vievät eteenpäin. Sell like hell!&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaisten sanastossa myynti rinnastetaan usein toiminnaksi joka on jotenkin epämääräistä ja epämiellyttävää. Suomalaiset yritykset laittavat usein tuotteita suunnittelevat insinöörit myymään valmista ratkaisua, varsinkin kansainvälisessä kaupassa. Yleistäen voi sanoa, että me uskomme tuotteiden myyvän itse itsensä, kunhan vain me teemme tuotteen kanssa hyvää työtä.Tämän takia monet meidän tuotteet ei menesty markkinoilla koska suunnittelemme ne hengiltä. Tuotteiden suunnittelun aikana otamme usein huomioon liikaa palautetta ja loppujen lopuksi lopullinen tuote ratkaisee liian monia ongelmia, eikä sitä ymmärrä kukaan. Euroopan unioni laajentaa meidän kotimarkkinaa koko EU:n alueen kokoiseksi. Miten voimme parantaa meidän asennetta ja tekniikkaa myyntiin niin, että se täydentää meidän tuotesuunnittelun ja osaamisen kokonaisuudeksi joka rakentaa taloudellisia menestyksiä? 

Myynti on asiakkaiden tuntemista, auttamista ja yhteistoimintaa

Tarkastellaan ensin mitä myynti oikeastaan on. En nyt nosta tähän eri titteleitä mitä myynnissä, käytetään vaan puhutaan käsitteistä myynti ja myyjä. Myynti voidaan kiteyttää monin eri tavoin mutta minä teen sen mielelläni näin. “Hyvä myynti ratkaisee asiakkaan ongelmia ja tuottaa selkeästi määriteltävän hyödyn”. Eli myynti lähtee ongelmista tai kivemmin sanottuna haasteista. Haasteet voi olla hyvin eri tasoisa. Ne voivat koskea tuotannon nopeuttamista, henkilöstön tyytyväisyyttä, kahvihuoneen verhoja ja miltei mitä vain. Tuotteet, tuotteistukset perustuvat lähes aina johonkin ongelmaan tai muuten tarpeeseen joka tarvitsee ratkaisua. Hyvät ja menestyneet tuotteet ovat sellaisia jotka löytävät ratkaisun haasteeseen jota emme vielä tiedostaneet tai muuttavat prosessia tai toimintakulttuuria merkittävällä tavalla. Hyvä myyjä onnistuu myymään myös huonon tai sopimattoman tuotteen mutta tämän kaltainen toiminta ei jatku pitkään. 

“Hyvä myyjä tekee kotiläksynsä”. Myynnin upeus on se, että pääsee tutustumaan useisiin ympäristöihin, oppimaan paljon eri asioita ja näkemään useita toimintakulttuureja. Se vaatii sen, että myyjä tutustuu asiakkaan nykytilanteeseen, historiaan, vertikaaliin eli asiakkaan toimialaan, tavoitteisiin ja moniin muihin asioihin. Hyvän myynnin suurin työ tehdään asiakkaan näkymättömissä, eikä siitä pidetä meteliä. Se kuuluu asiaan. Hyvän myynnin ominaisuuksiin kuuluu järjestelmällisyys, sitkeys, periksiantamattomuus, kova työ, asiantuntemus, jatkuva kehitys, itsekriittisyys, ihmistuntemus, vastuullisuus ja loputon lista muita asioita. Hyvä myyjä on itse itseään kohtaan kriittisin ja vaatii itseltään enemmän kuin muilta. Luettelemani asiat yhdistetään usein meidän suomalaisten ominaisuuksiin, miksi sitten emme ole kovin hyviä myymään? 

Suomalainen myyjä Euroopassa eksyksissä

Suomi on kooltaan hyvin pieni kotimarkkina. Nokia oli meille menestys joka ei välttämättä uusiudu koskaan. Toki toivon sitä mutta en laittaisi siihen toivoa vaan rakentaisin menestystä pienemmistä paloista. Joista jostakin sitten joskus voi tulla uusi Nokia, kun sadat ja tuhannet asiat loksahtaa yhteen. Minulle Euroopan unioni on meidän tuleva kotimarkkina jonka avulla pieni Suomi voi menestyä paremmin kuin yhden Nokian avulla. Verkostoitumalla ja hakemalla luontaisia yhteistyökumppaneita me voimme luoda myynnille tuotteita jotka menestyvät globaalisti. Se vaatii sen, että tunnemme omat vahvuutemme ja pystymme toimimaan ja tuottamaan osaa kokonaisuudesta, erikoistumaan. Siihen meillä on kaikki mahdollisuudet mutta onnistuminen vaatii hyvän myyntityön. 

Me Suomalaiset olemme turhan vaatimattomia. Me otamme tuotteen ja menemme esittelemään sitä messuille. Sen jälkeen usein odotamme tilauksia. Emme osaa tehdä myyntiä pitkäjänteisenä kokonaisuutena. Toimiva kokonaisuus lähtee siitä jo mainitusta ongelman ratkaisusta. Se taas perustuu siihen, että tulee tuntea toimiala läpikotaisin. Sen jälkeen tunnistetaan koko markkina eli asiakkaat. Asiakkaisiin kohdistetaan markkinointia. Tämän jälkeen tie on vapaa myynnin työlle.

Tämä ketju on usein meiltä hukassa. Usein palkataan ammattimyyjä jonka odotetaan tekevän ihmeitä ilman koko ketjun tukea. Sitten ihmetellään kun työ on hidasta ja onnistumisia saadaan odotella. Siihen meidän tulee saada muutos. Meidän tulee yhä enemmän panostaa koko markkinoinnin ja myynnin ketjuun koska hyvä myyjä on maalintekijä, eikä saa palloa yksin maalille. Nyt sanon jotain mitä älkää ymmärtäkö väärin, koska tämä arvo on kova. Myyjän tehtävä on myydä, myydä ja myydä. Tuotteen luottamus markkinoilla mitataan myynnissä euroilla ja katteella.

Suomalaisille on myös vierasta tutustua henkilöihin niin syvällisesti kuin myynti vaatii Euroopassa.  Euroopan kulttuurissa tuotteet ei ainoastaan ratkaise vaan henkilöiden välillä oleva luottamus ja samanmielisyys on tärkeä tekijä onnistumiselle. Hyvin usein huonompi tuote tai ratkaisu voittaa koska myyjä. Hyvä myyjä kun rakentaa myös ostamisen edellytyksiä eli joskus rahoitusta, yleistä ilmapiiriä ja monia muita asioita. 

Mahdollisuuksien Eurooppa 

Eurooppa on Suomalaisille yrityksille aarreaitta jonka ovea emme ole avanneet. Me olemme ratkaisseet monia ongelmia joita Euroopassa vasta tutkitaan. Me olemme jo luoneet toimivan demokratian joka on ehdoton edellytys hyvälle liiketoiminnalle ja sen kasvulle. Meillä on suunnattomasti otettavaa ja annettavaa. Meillä on uniikkia osaamista ja oikea luonne kehittää toimivia ja kestäviä ratkaisuja. 

Eurooppa on uusi Helsinki. Meidän tulee suhtautua koko myynnin ketjuun eri tavalla kuin ennen. Meidän tulee hakea siihen panostuksia ja paikallisia suhteita. Luoda koko verkosto, määrätietoisesti ja laadukkaasti. Pikavoitot on harvinaisia ja yleensä ne on kulutettu loppuun nopeasti. Myynti ei ole vaatimattomuutta vaan jatkuvaa työtä näkyvyyden ja mahdollisuuksien eteen. Hyvä myynti ei perustu delekaatioihin vaan kovaan työhön jossa käydään tuhansia kontakteja läpi joista osa aiheuttaa jatkotoimia mutta kaikki rakentavat ja vievät eteenpäin. Sell like hell! 

]]>
0 http://nikoeskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275189-sell-like-hell-myy-niin-helvetisti-ja-tee-se-euroopassa#comments Euroopan unioni Myynti Talouskasvu Sun, 28 Apr 2019 18:07:58 +0000 Niko Eskelinen http://nikoeskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275189-sell-like-hell-myy-niin-helvetisti-ja-tee-se-euroopassa
Euroalueella keskustellaan tulonsiirroista; meillä ei http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273744-euroalueella-keskustellaan-tulonsiirroista-meilla-ei <p>Euroalueen budjettia ja tulonsiirtomekanismia yritetään yhä saada aikaiseksi. Valtiovarainministerien Ecofin-kokous käsitteli asiaa 5.4. Budjettia on ehdotettu jo vuosia. Viimeksi näkyvän ehdotuksen euroalueen budjetista teki Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Oma erillinen budjetti kuitenkin torpattiin EU-maiden joulukuun huippukokouksessa, lähinnä nk. uuden Hansaliiton (Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Itävalta) toimesta.</p><p>Euroalueen budjettia yritetään nyt saada osaksi koko EU:n budjettia. Erittäin huomionarvoista on, että asiasta ei keskustella meillä juuri lainkaan, vaikka kyseessä on vaalikevät.</p><p>Suomeen on pesiytynyt kummallinen ajattelu valuuttaliitoista ja etenkin eurosta. Historia sekä akateeminen tutkimus yksiselitteisesti kertoo, että valuuttaunioni tarvitsee tuekseen poliittisen unionin (tulonsiirrot) ja/tai eromekanismin. Silti melko suuri joukko suomalaisia ekonomisteja väittää, että pankkiunioni ja pääomamarkkinat riittäisivät euroalueen vakauttamiseen myös taantumissa ja kriiseissä. Tämä on vaarallinen harhakuvitelma.</p><p>Nousukaudella valuuttaunionit pärjäävät yleensä melko hyvin jopa ilman yhteisvastuumekanismeja. Taantumissa ja etenkin talouskriiseissä tilanne on täysin toinen, kuten euroalueellakin vuosina 2008-2012 havaittiin.&nbsp; Kuvaavin esimerkki löytyy 1930-luvun Yhdysvalloista.</p><p><strong>Yhdysvaltojen tulonsiirtounioni</strong></p><p>Suuren laman iskiessä Yhdysvaltoihin vuoden 1929 pörssiromahduksen vanavedessä, Yhdysvaltojen dollarialue oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin euroalue nyt. Liittovaltion budjetti oli minimaalinen noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, liittovaltiotason tulonsiirtoja ei käytännössä ollut, suhdannetasausrahastoja ei ollut, työmarkkina oli hyvin eriytynyt, eli työvoima ei juuri liikkunut esim. etelästä pohjoiseen, ja dollarialuetta hallitsivat keskuspankki Fedin alueelliset yksiköt.</p><p>Lama iski koko Yhdysvaltoihin, mutta alueelliset erot olivat huomattavia. Pääomat hakeutuivat Keskilännestä itään. Itäiset osavaltiot, kuten New York, toimivat eräänlaisina turvasatamina, ja ne myös toipuivat lamasta Keskilännen osavaltioita nopeammin. Lama iskikin Keskilänteen ja Etelävaltioihin huomattavan rajuna, missä lama kaatoi satoja pankkeja. Pääomapako tietyiltä alueilta oli niin suurta, että alueelliset keskuspankit eivät sen syvimmässä vaiheessa enää halunneet välittää maksuja pahiten kärsineille alueille tappioiden pelossa. Dollarialuetta uhkasi hajoaminen.</p><p>Liittovaltion johdossa uhka kuitenkin tiedostettiin. Nopeassa tahdissa säädettiin erilaisia liittovaltion tukiohjelmia: työttömyyskorvaus, sosiaaliturva ja maataloustuet. Näillä tasattiin pääomapaon vaikutuksia sen kohde- ja lähdeosavaltioissa. Esimerkiksi Minneapolisin keskuspankkialue menetti vuosien 1929 ja 1933 välillä 247 miljoonan (nykyrahassa n. 4,8 miljardin) edestä yksityisiä talletuksia, mutta vastaanotti 229 miljoonan (nykyrahassa n. 4,5 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Bostonin keskuspankkialue vastaanotti 644 miljoonan (nykyrahassa n. 12,4 miljardin) edestä talletuksia, mutta maksoi 575 miljoonan (nykyrahassa n. 11,1 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Liittovaltion tuilla taattiin keskisten ja eteläisten osavaltioiden elintaso. Tämän, sekä työmarkkinan eriytymisen loppuminen (työvoima alkoi siirtyä köyhästä etelästä itään ja pohjoiseen) dollarialue säilyi.</p><p>Nykyään tulonsiirtomekanismi Yhdysvalloissa toimii ennen kaikkea <a href="https://www.frbsf.org/economic-research/publications/economic-letter/2013/december/taxes-transfers-redistribution-us-federal-government-states/">verojen ja tulonsiirtojen</a> kautta. Esimerkiksi osavaltioiden velkoja ei kuitenkaan taata liittovaltion taholta (<em>no bailout</em>). Taantuman iskiessä osavaltioon sen maksut (lähinnä verot) liittovaltiolle vähenevät. Sen saamiset liittovaltiolta myös kasvavat. Nopeasti kasvavien osavaltioiden maksut puolestaan kasvat ja tuet vähenevät. Veroihin ja tukiin perustuva järjestelmä luo osavaltioiden välille huomattavan tulonsiirtomekanismin: yhden dollarin lasku osavaltion asukasta kohden mitatuissa tuloissa johtaa liittovaltiolle maksettavien menojen pienentymiseen noin 0,38 dollarilla. Osavaltioiden väliset erot nettomaksuissa ja -saamisissa <a href="https://www.theatlantic.com/business/archive/2014/05/which-states-are-givers-and-which-are-takers/361668/">ovatkin suuria</a>. Liittovaltiotason tulonsiirroista huolimatta osavaltiot saattaisivat joidenkin <a href="https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0164070409000913">tutkimuksien</a> mukaan silti hyötyä omasta valuutasta.</p><p><strong>Euroalue ei selviä ilman tulonsiirtoja, mutta&hellip;</strong></p><p>San Franciscon aluekeskuspankin <a href="https://www.frbsf.org/economic-research/publications/economic-letter/2013/december/taxes-transfers-redistribution-us-federal-government-states/">tutkimuksen</a> mukaan Kreikan bruttokansantuote asukasta kohti olisi vuosina 2008 &ndash; 2011, eli velkakriisin akuutin vaiheen aikana laskenut arviolta 6,9 prosenttia, jos euroalueella olisi ollut käytössä Yhdysvaltojen tulonsiirtomekanismia vastaava järjestelmä. Todellisuudessa Kreikan bruttokansantuote laski yli 11 prosenttia. &nbsp;Samanaikaisesti asukasta kohden mitattu BKT olisi Saksassa noussut vain 3,7 prosenttia nykyisen 5,9 prosentin sijasta. Yhdysvalloissa käytössä oleva liitovaltiotason järjestelmä olisi toisin sanoen tasannut sekä Kreikan talouden laskua että Saksan nousua.</p><p>Tämänkaltaisen järjestelmän luomista Ranskan presidentti Macron on viime aikoina ajanut. Syyskuussa 2017, juuri ennen Saksan parlamenttivaaleja, hän piti laajan puheen Sorbonnessa, jossa hän esitteli näkemyksiään EMU:n ja koko EU:n kehittämisestä. Pääosin viralliset ehdotukset ja Macronin ehdotus ovat olleet samoilla linjoilla. Niissä halutaan tehdä pankkiunioni valmiiksi, jolloin yhteinen talletussuoja pitäisi hyväksyä. Pääomamarkkinaunioni pitäisi kehittää, mikä onkin jo aloitettu, mutta eteneminen onkin ollut hidasta. Nämä toimet ovat kuitenkin auttamattoman riittämättömiä seuraavan kriisin iskiessä, jonka Macron mitä ilmeisemmin tiedostaa.</p><p>Kun EU:n nykyinen budjetti on vain noin prosentin jäsenmaiden BKT:sta, Macron on ehdottanut pelkän euroalueen budjetiksi noin 4 prosenttia BKT:sta. Muita eri tahoilta tehtyjä ehdotuksia ovat olleet: suhdannetasausrahasto tai investointirahasto, osin yhteinen työttömyyskorvausrahasto, eurobondien tai synteettisen bondin luominen (erityisesti Ranskan ja Italian taholta) ja yhteisöveropohjan harmonisointi tai &nbsp;ja jopa yhteisöverotuksen siirtäminen unionin tasolle, jota on ehdottanut Ranskan valtiovarainministeriö, ja euroalueen oma valtiovarainministeriö.</p><p>Näissä ehdotuksissa ainakin rehellisesti myönnetään, että euroalueen selviytyminen vaatii tulonsiirtoja. Kokonaan toinen asia on, kuinka toimiva tulonsiirtounioni olisi. Koska markkinakuri on jo pelastuspakettien ja Euroopan keskuspankin (EKP) velkakirjaostojen takia menetetty, seurauksena voisi olla moraalikadon huomattava kasvu euroalueella. Kilpailukykyisimmät ja tuottavimmat maat häviäisivät ja heikoimmat voittaisivat. Olisiko tämä todella Euroopan etu, vai pitäisikö euro vain yksinkertaisesti purkaa?</p><p>Tosia kuitenkin on, että seuraava taantuma syöksee heikommat jäsenvaltiot todennäköisesti jälleen talouskurimukseen ja pääomapakoon, joka Target2 tasapainojen perusteella on euroalueella jatkunut lähes keskeytyksettä vuodesta 2008 lähtien (ks. kuvio). Kun heikkojen jäsenmaiden talous sakkaa ja pankit alkavat kaatua, mitä silloin tehdään? Ylivelkaantuneilla mailla ei ole varaa elvyttää, eikä niillä ole suhdannepuskureita. Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000006060458.html">pääkirjoituksessaan</a> korostama jäsenmaiden &rdquo;ketterä&rdquo; talous- ja finanssipolitiikka ei toimi. &nbsp;Ainoina vaihtoehtoina on joko alkaa jakaa vastikkeetonta euroalueen tai EU-tason tukea valtioille ja pankeille tai sallia maiden euroero. Tämä on tosiasia, jota ei hienoilla termeillä tai vaikenemisella muuteta. &nbsp;</p><p><strong>Taantuma on (todennäköisesti) jo matkalla</strong></p><p>Euroopan alkuvuoden talousluvut ovat olleet synkkiä. Euroalueen talousveturin, Saksan, teollisuustuotanto on laskenut 4 kuukautta putkeen. Pudotus on ollut syvintä sitten vuoden 2009. Euroalueen tuotantoteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmille tasoilleen sitten velkakriisin vuonna 2012. Citi-pankin julkaisema euroalueen talousyllätysten indeksi on romahtanut alimmalle tasolleen 10 vuoteen. Italia on teknisessä taantumassa, sen bruttokansantuotteen laskettua vuoden viimeisillä kvartaaleilla. Saksan (&rdquo;turvasataman&rdquo;) velkakirjojen korot ovat painuneet jälleen negatiivisiksi.</p><p>Tilannetta pahentaa, että Euroopan keskuspankin elvytyskeinot on käytännössä käytetty. Ohjauskorko on nolla ja EKP:n tase on täynnä eurovaltioiden sekä eurooppalaisten yritysten velkakirjoja. EKP:sta vakuutellaan julkisuuteen, että elvytyskeinoja on vielä jäljellä, mutta tämä on epäuskottavaa. EKP voisi toki alkaa ostaa osakkeita tai lisätä velkakirjaostojaan, mutta mikä olisi niiden vaikutus? Kymmenen vuotta keskuspankkien erilaisia rahanluontioperaatiota on osoittanut rahapolitiikan rajat. Maailman keskuspankit ovat saaneet poikkeustoimillaan aikaiseksi pääomamarkkinoiden hinnoittelun vakavan vääristymisen.</p><p>Kansainväliset merkit taas viittaavat siihen, että taustalla voi olla pahempaakin eli maailmanlaajuinen talouden hidastuminen, <a href="https://gnseconomics.com/en_US/2019/03/27/recession-cometh/">taantuma</a>. Vastassamme saattaa pahimmassa tapauksessa olla jopa <a href="https://gnseconomics.com/en_US/2018/12/18/q-review-4-2018-the-path-to-the-global-depression/">globaali lama</a>. Vaikka jo pelkkä taantuma voi pakottaa euroalueen perimmäisten kysymysten (tulonsiirtojen) ääreen, maailmanlaajuinen lama tekisi sen varmasti.</p><p><strong>Uhat pitää tunnistaa ja niistä pitää puhua</strong></p><p>EKP:n poikkeukselliset rahapoliittiset toimet ovat toistaiseksi estäneet toisen finanssi- ja velkakriisin syntymisen. EKP:n eväät on kuitenkin syöty. Samalla poikkeusohjelmat ovat edistäneet taloudellista tehottomuutta kannustamalla horjuvia pankkeja tukemaan tuottamattomia yrityksiä. Ne ovat myös luoneet piilotettua yhteisvastuuta kasaamalla EKP:n taseeseen suuren määrän potentiaalisesti tappiollisia yritysten ja valtioiden lainapapereita. Nämä vastuut on tulevaisuudessa joko loputtomiin rahoitettava tai selvitettävä alaskirjauksin ja konkurssein.</p><p>Euroalueen jäsenenä Suomen on varauduttava lähivuosina kantamaan osaansa näistä todennäköisesti erittäin merkittävistä kustannuksista. Samoin on ratkaistava kanta euroalueen budjettiin, suhdannetasausrahastoihin ja EU-tason veroihin. Koska taantuma (lama) lähestyy, nämä todennäköisesti lankeavat Suomen seuraavan hallituksen ratkaistaviksi. Niistä ei kuitenkaan juuri puhuta, ja jos puhutaan niin sitten totuutta kierrellen.</p><p>Suomessa pitäisikin nyt vaalien alla keskustella siitä, mitä tehdään, jos euroalue seuraavassa taantumassa uhkaa hajota? Teemmekö <a href="http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272131-suomen-poliitikot-ovat-epaonnistuneet">&rdquo;Kataiset&rdquo;</a> ja hyväksymme yhteisvastuun kansan mahdollisesta vastustuksesta huolimatta siirtäen samalla päätösvaltaa taloudestamme ja budjetistamme EU:lle? Jos emme, olemmeko valmiita vastaamaan seurauksista? Olemmeko valmiita tarvittaessa palaamaan omaan rahaan? Uhat pitäisi tunnistaa nyt, eikä jälleen ajaa sammutetuin lyhdyin jyrkänteeltä alas, kuten meillä on niin usein ollut tapana.</p><p>Tuomas Malinen, Heikki Koskenkylä, Peter Nyberg</p><p><em>Tilastotiedot ja liittovaltion ohjelmien yksityiskohdat Yhdysvaltojen suuren laman ajalta ovat H. Rockoffin artikkelista: </em><a href="https://www.nber.org/papers/h0124"><em>How long did it take the United States to become an optimal currency area?</em></a> <em>Rockoffin vastaus artikkelin otsikon kysymykseen on: noin 150 vuotta. </em></p><p><em>VTT Tuomas Malinen on Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti.</em></p><p><em>VTT Peter Nyberg on eläköitynyt valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja.</em></p><p><em>VTT Heikki Koskenkylä on eläköitynyt Suomen Pankin tutkimusosaston johtaja.&nbsp; </em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroalueen budjettia ja tulonsiirtomekanismia yritetään yhä saada aikaiseksi. Valtiovarainministerien Ecofin-kokous käsitteli asiaa 5.4. Budjettia on ehdotettu jo vuosia. Viimeksi näkyvän ehdotuksen euroalueen budjetista teki Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Oma erillinen budjetti kuitenkin torpattiin EU-maiden joulukuun huippukokouksessa, lähinnä nk. uuden Hansaliiton (Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti, Itävalta) toimesta.

Euroalueen budjettia yritetään nyt saada osaksi koko EU:n budjettia. Erittäin huomionarvoista on, että asiasta ei keskustella meillä juuri lainkaan, vaikka kyseessä on vaalikevät.

Suomeen on pesiytynyt kummallinen ajattelu valuuttaliitoista ja etenkin eurosta. Historia sekä akateeminen tutkimus yksiselitteisesti kertoo, että valuuttaunioni tarvitsee tuekseen poliittisen unionin (tulonsiirrot) ja/tai eromekanismin. Silti melko suuri joukko suomalaisia ekonomisteja väittää, että pankkiunioni ja pääomamarkkinat riittäisivät euroalueen vakauttamiseen myös taantumissa ja kriiseissä. Tämä on vaarallinen harhakuvitelma.

Nousukaudella valuuttaunionit pärjäävät yleensä melko hyvin jopa ilman yhteisvastuumekanismeja. Taantumissa ja etenkin talouskriiseissä tilanne on täysin toinen, kuten euroalueellakin vuosina 2008-2012 havaittiin.  Kuvaavin esimerkki löytyy 1930-luvun Yhdysvalloista.

Yhdysvaltojen tulonsiirtounioni

Suuren laman iskiessä Yhdysvaltoihin vuoden 1929 pörssiromahduksen vanavedessä, Yhdysvaltojen dollarialue oli hyvin samanlaisessa tilanteessa kuin euroalue nyt. Liittovaltion budjetti oli minimaalinen noin 3 prosenttia bruttokansantuotteesta, liittovaltiotason tulonsiirtoja ei käytännössä ollut, suhdannetasausrahastoja ei ollut, työmarkkina oli hyvin eriytynyt, eli työvoima ei juuri liikkunut esim. etelästä pohjoiseen, ja dollarialuetta hallitsivat keskuspankki Fedin alueelliset yksiköt.

Lama iski koko Yhdysvaltoihin, mutta alueelliset erot olivat huomattavia. Pääomat hakeutuivat Keskilännestä itään. Itäiset osavaltiot, kuten New York, toimivat eräänlaisina turvasatamina, ja ne myös toipuivat lamasta Keskilännen osavaltioita nopeammin. Lama iskikin Keskilänteen ja Etelävaltioihin huomattavan rajuna, missä lama kaatoi satoja pankkeja. Pääomapako tietyiltä alueilta oli niin suurta, että alueelliset keskuspankit eivät sen syvimmässä vaiheessa enää halunneet välittää maksuja pahiten kärsineille alueille tappioiden pelossa. Dollarialuetta uhkasi hajoaminen.

Liittovaltion johdossa uhka kuitenkin tiedostettiin. Nopeassa tahdissa säädettiin erilaisia liittovaltion tukiohjelmia: työttömyyskorvaus, sosiaaliturva ja maataloustuet. Näillä tasattiin pääomapaon vaikutuksia sen kohde- ja lähdeosavaltioissa. Esimerkiksi Minneapolisin keskuspankkialue menetti vuosien 1929 ja 1933 välillä 247 miljoonan (nykyrahassa n. 4,8 miljardin) edestä yksityisiä talletuksia, mutta vastaanotti 229 miljoonan (nykyrahassa n. 4,5 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Bostonin keskuspankkialue vastaanotti 644 miljoonan (nykyrahassa n. 12,4 miljardin) edestä talletuksia, mutta maksoi 575 miljoonan (nykyrahassa n. 11,1 miljardin) edestä liittovaltion tukia. Liittovaltion tuilla taattiin keskisten ja eteläisten osavaltioiden elintaso. Tämän, sekä työmarkkinan eriytymisen loppuminen (työvoima alkoi siirtyä köyhästä etelästä itään ja pohjoiseen) dollarialue säilyi.

Nykyään tulonsiirtomekanismi Yhdysvalloissa toimii ennen kaikkea verojen ja tulonsiirtojen kautta. Esimerkiksi osavaltioiden velkoja ei kuitenkaan taata liittovaltion taholta (no bailout). Taantuman iskiessä osavaltioon sen maksut (lähinnä verot) liittovaltiolle vähenevät. Sen saamiset liittovaltiolta myös kasvavat. Nopeasti kasvavien osavaltioiden maksut puolestaan kasvat ja tuet vähenevät. Veroihin ja tukiin perustuva järjestelmä luo osavaltioiden välille huomattavan tulonsiirtomekanismin: yhden dollarin lasku osavaltion asukasta kohden mitatuissa tuloissa johtaa liittovaltiolle maksettavien menojen pienentymiseen noin 0,38 dollarilla. Osavaltioiden väliset erot nettomaksuissa ja -saamisissa ovatkin suuria. Liittovaltiotason tulonsiirroista huolimatta osavaltiot saattaisivat joidenkin tutkimuksien mukaan silti hyötyä omasta valuutasta.

Euroalue ei selviä ilman tulonsiirtoja, mutta…

San Franciscon aluekeskuspankin tutkimuksen mukaan Kreikan bruttokansantuote asukasta kohti olisi vuosina 2008 – 2011, eli velkakriisin akuutin vaiheen aikana laskenut arviolta 6,9 prosenttia, jos euroalueella olisi ollut käytössä Yhdysvaltojen tulonsiirtomekanismia vastaava järjestelmä. Todellisuudessa Kreikan bruttokansantuote laski yli 11 prosenttia.  Samanaikaisesti asukasta kohden mitattu BKT olisi Saksassa noussut vain 3,7 prosenttia nykyisen 5,9 prosentin sijasta. Yhdysvalloissa käytössä oleva liitovaltiotason järjestelmä olisi toisin sanoen tasannut sekä Kreikan talouden laskua että Saksan nousua.

Tämänkaltaisen järjestelmän luomista Ranskan presidentti Macron on viime aikoina ajanut. Syyskuussa 2017, juuri ennen Saksan parlamenttivaaleja, hän piti laajan puheen Sorbonnessa, jossa hän esitteli näkemyksiään EMU:n ja koko EU:n kehittämisestä. Pääosin viralliset ehdotukset ja Macronin ehdotus ovat olleet samoilla linjoilla. Niissä halutaan tehdä pankkiunioni valmiiksi, jolloin yhteinen talletussuoja pitäisi hyväksyä. Pääomamarkkinaunioni pitäisi kehittää, mikä onkin jo aloitettu, mutta eteneminen onkin ollut hidasta. Nämä toimet ovat kuitenkin auttamattoman riittämättömiä seuraavan kriisin iskiessä, jonka Macron mitä ilmeisemmin tiedostaa.

Kun EU:n nykyinen budjetti on vain noin prosentin jäsenmaiden BKT:sta, Macron on ehdottanut pelkän euroalueen budjetiksi noin 4 prosenttia BKT:sta. Muita eri tahoilta tehtyjä ehdotuksia ovat olleet: suhdannetasausrahasto tai investointirahasto, osin yhteinen työttömyyskorvausrahasto, eurobondien tai synteettisen bondin luominen (erityisesti Ranskan ja Italian taholta) ja yhteisöveropohjan harmonisointi tai  ja jopa yhteisöverotuksen siirtäminen unionin tasolle, jota on ehdottanut Ranskan valtiovarainministeriö, ja euroalueen oma valtiovarainministeriö.

Näissä ehdotuksissa ainakin rehellisesti myönnetään, että euroalueen selviytyminen vaatii tulonsiirtoja. Kokonaan toinen asia on, kuinka toimiva tulonsiirtounioni olisi. Koska markkinakuri on jo pelastuspakettien ja Euroopan keskuspankin (EKP) velkakirjaostojen takia menetetty, seurauksena voisi olla moraalikadon huomattava kasvu euroalueella. Kilpailukykyisimmät ja tuottavimmat maat häviäisivät ja heikoimmat voittaisivat. Olisiko tämä todella Euroopan etu, vai pitäisikö euro vain yksinkertaisesti purkaa?

Tosia kuitenkin on, että seuraava taantuma syöksee heikommat jäsenvaltiot todennäköisesti jälleen talouskurimukseen ja pääomapakoon, joka Target2 tasapainojen perusteella on euroalueella jatkunut lähes keskeytyksettä vuodesta 2008 lähtien (ks. kuvio). Kun heikkojen jäsenmaiden talous sakkaa ja pankit alkavat kaatua, mitä silloin tehdään? Ylivelkaantuneilla mailla ei ole varaa elvyttää, eikä niillä ole suhdannepuskureita. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessaan korostama jäsenmaiden ”ketterä” talous- ja finanssipolitiikka ei toimi.  Ainoina vaihtoehtoina on joko alkaa jakaa vastikkeetonta euroalueen tai EU-tason tukea valtioille ja pankeille tai sallia maiden euroero. Tämä on tosiasia, jota ei hienoilla termeillä tai vaikenemisella muuteta.  

Taantuma on (todennäköisesti) jo matkalla

Euroopan alkuvuoden talousluvut ovat olleet synkkiä. Euroalueen talousveturin, Saksan, teollisuustuotanto on laskenut 4 kuukautta putkeen. Pudotus on ollut syvintä sitten vuoden 2009. Euroalueen tuotantoteollisuuden ostopäällikköindeksit ovat laskeneet alimmille tasoilleen sitten velkakriisin vuonna 2012. Citi-pankin julkaisema euroalueen talousyllätysten indeksi on romahtanut alimmalle tasolleen 10 vuoteen. Italia on teknisessä taantumassa, sen bruttokansantuotteen laskettua vuoden viimeisillä kvartaaleilla. Saksan (”turvasataman”) velkakirjojen korot ovat painuneet jälleen negatiivisiksi.

Tilannetta pahentaa, että Euroopan keskuspankin elvytyskeinot on käytännössä käytetty. Ohjauskorko on nolla ja EKP:n tase on täynnä eurovaltioiden sekä eurooppalaisten yritysten velkakirjoja. EKP:sta vakuutellaan julkisuuteen, että elvytyskeinoja on vielä jäljellä, mutta tämä on epäuskottavaa. EKP voisi toki alkaa ostaa osakkeita tai lisätä velkakirjaostojaan, mutta mikä olisi niiden vaikutus? Kymmenen vuotta keskuspankkien erilaisia rahanluontioperaatiota on osoittanut rahapolitiikan rajat. Maailman keskuspankit ovat saaneet poikkeustoimillaan aikaiseksi pääomamarkkinoiden hinnoittelun vakavan vääristymisen.

Kansainväliset merkit taas viittaavat siihen, että taustalla voi olla pahempaakin eli maailmanlaajuinen talouden hidastuminen, taantuma. Vastassamme saattaa pahimmassa tapauksessa olla jopa globaali lama. Vaikka jo pelkkä taantuma voi pakottaa euroalueen perimmäisten kysymysten (tulonsiirtojen) ääreen, maailmanlaajuinen lama tekisi sen varmasti.

Uhat pitää tunnistaa ja niistä pitää puhua

EKP:n poikkeukselliset rahapoliittiset toimet ovat toistaiseksi estäneet toisen finanssi- ja velkakriisin syntymisen. EKP:n eväät on kuitenkin syöty. Samalla poikkeusohjelmat ovat edistäneet taloudellista tehottomuutta kannustamalla horjuvia pankkeja tukemaan tuottamattomia yrityksiä. Ne ovat myös luoneet piilotettua yhteisvastuuta kasaamalla EKP:n taseeseen suuren määrän potentiaalisesti tappiollisia yritysten ja valtioiden lainapapereita. Nämä vastuut on tulevaisuudessa joko loputtomiin rahoitettava tai selvitettävä alaskirjauksin ja konkurssein.

Euroalueen jäsenenä Suomen on varauduttava lähivuosina kantamaan osaansa näistä todennäköisesti erittäin merkittävistä kustannuksista. Samoin on ratkaistava kanta euroalueen budjettiin, suhdannetasausrahastoihin ja EU-tason veroihin. Koska taantuma (lama) lähestyy, nämä todennäköisesti lankeavat Suomen seuraavan hallituksen ratkaistaviksi. Niistä ei kuitenkaan juuri puhuta, ja jos puhutaan niin sitten totuutta kierrellen.

Suomessa pitäisikin nyt vaalien alla keskustella siitä, mitä tehdään, jos euroalue seuraavassa taantumassa uhkaa hajota? Teemmekö ”Kataiset” ja hyväksymme yhteisvastuun kansan mahdollisesta vastustuksesta huolimatta siirtäen samalla päätösvaltaa taloudestamme ja budjetistamme EU:lle? Jos emme, olemmeko valmiita vastaamaan seurauksista? Olemmeko valmiita tarvittaessa palaamaan omaan rahaan? Uhat pitäisi tunnistaa nyt, eikä jälleen ajaa sammutetuin lyhdyin jyrkänteeltä alas, kuten meillä on niin usein ollut tapana.

Tuomas Malinen, Heikki Koskenkylä, Peter Nyberg

Tilastotiedot ja liittovaltion ohjelmien yksityiskohdat Yhdysvaltojen suuren laman ajalta ovat H. Rockoffin artikkelista: How long did it take the United States to become an optimal currency area? Rockoffin vastaus artikkelin otsikon kysymykseen on: noin 150 vuotta.

VTT Tuomas Malinen on Helsingin yliopiston taloustieteen dosentti.

VTT Peter Nyberg on eläköitynyt valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston ylijohtaja.

VTT Heikki Koskenkylä on eläköitynyt Suomen Pankin tutkimusosaston johtaja. 

]]>
16 http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273744-euroalueella-keskustellaan-tulonsiirroista-meilla-ei#comments Budjetti Eduskuntavaalit2019 Euroalue Itsenäisyys Talouskasvu Mon, 08 Apr 2019 06:22:48 +0000 Tuomas Malinen http://tmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273744-euroalueella-keskustellaan-tulonsiirroista-meilla-ei
Aito talouskasvu ei ole ympäristönsuojelun vihollinen http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272615-aito-talouskasvu-ei-ole-ymparistonsuojelun-vihollinen <p>Aito talouskasvu ei ole uhka maapallon elinvoimaisuudelle, koska aidon talouskasvun syvin olemus on kätkettynä ihmismielen kykyyn ajatella viisaasti. Eikä viisaudesta kumpuava ymmärrys koskaan tuhoa elinympäristöään. Puhtaan ja aidon talouskasvun ydin voidaan tiivistää siten, että tehdään asiat fiksummin ja järkevämmin uusien keksintöjen ja innovaatioiden myötä. Näin työn tuottavuus paranee, koska viisaammilla toimintatavoilla ja vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän &ndash; eli tuotetaan talouden kasvua. Samanaikaisesti, kun niukemmilla resursseilla saadaan aikaan enemmän tuloksia, myös luontoa ja ympäristöä säästyy. Esimerkiksi sähköautoihin kehitettävät aikaisempaa tehokkaammat akut pidentävät latausten välistä ajomatkaa ja säästävät samalla energiaa.</p><p>Yhteiskunnallisessa keskustelussa talouskasvu ja ympäristönsuojelu nähdään usein vastakohtina. Talouskasvun hinnaksi mielletään usein ympäristön saastuminen, luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen sekä kasvihuoneilmiö. Asetelma on väärinkäsitys. Se juontaa juurensa siitä, että nykyisin käytössä olevat työkalut, joita käytetään talouskasvun laskemiseksi, ovat puutteellisia. Kasvuun lasketaan mukaan myös toiminta, joka kokonaistaloudellisesti ajateltuna kannattaisi jättää tyystin tekemättä. Maailmalta tästä räikein esimerkki on yritys, jonka nettovaikutus yhteiskunnalle on vahingollinen. Tehdas, joka laskee myrkylliset päästönsä lähellä olevaan vesistöön, voi tuottaa kaupallisesti erittäin kysyttyjä ja suosittuja tuotteita, mutta taloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan yritys tuottaa yhteiskunnan kannalta negatiivisen tuloksen. Pilaantunut vesistö romahduttaa rantatonttien arvon ja aiheuttaa ansionmenetyksiä kalastajille vuosiksi eteenpäin näivettyneiden kalansaaliiden myötä. Kaikkia taloudellisten kerrannaisvaikutuksia on hankala edes arvioida.</p><p>Ekonomistit ympäri maailman ovat yleisesti tietoisia talouskasvun laskennassa käytettävien työkalujen valuvioista. Tämänhetkistä tilannetta voisi verrata hiihdon maailmanmestaruuskisoihin, joissa on täysin hyväksyttävää, että dopingia käyttäneet urheilijat saavat pitää sijoituksensa. Talouskasvua laskettaessa ei kiinnitettä tarpeeksi huomiota keinoihin, joilla se on saatu aikaa. Se ei kuitenkaan tee talouskasvusta itsessään ympäristönsuojelun vihollista. Aivan kuten ei dopingin käyttö hiihdon maailmanmestaruuskisoissa tee itse hiihtämisestä paheksuttavaa.</p><p>Todellisuudessa kielletyistä aineista kärähtäneet urheilijat putsataan pois tulosluetteloista. Samoin talouskasvuluvuista pitäisi leikata pois kasvu, joka on saavutettu ympäristöä ja elämää tuhoavin keinoin &ndash; näin jäljelle jäisi ainoastaan aito ja puhdas talouskasvu, joka varjelee luontoa ja kunnioittaa elämää.&nbsp;&nbsp;</p><p>Toisaalta uhka ilmastonmuutoksesta on mahdollisuus energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan keskittyville kaupallisille yrityksille &ndash; kuten Vaasan seudun energiaklusterille. Ympäristöteknologioiden markkinoiden arvioidaan kasvavan huomattavasti tulevina vuosina. Uudet cleantech-yritykset valtaavat alaa, koska kuluttajat ovat entistä valveutuneempia ja täten ympäristöystävälliset tuotteet alkavat olla myyntivaltteja, jotka lihottavat niitä tekevien yhtiöiden tulosta. Globaali kasvupotentiaali on huomattava. Tässä Vaasan seudun energiaosaamisella on todellinen iskun paikka ja parhaimmillaan koveneva taistelu ilmastonmuutosta vastaan potkii talouden pyörät kiihtyvään vauhtiin sekä vaurastuttaa koko seutua ja lähikuntia. Loppujen lopuksi työ paremman ja puhtaamman elinympäristön puolesta tuottaa talouskasvua.</p><p>Tomi Kaunismäki (kd.)</p><p>diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri</p><p>eduskuntavaaliehdokas</p><p>Vaasa</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aito talouskasvu ei ole uhka maapallon elinvoimaisuudelle, koska aidon talouskasvun syvin olemus on kätkettynä ihmismielen kykyyn ajatella viisaasti. Eikä viisaudesta kumpuava ymmärrys koskaan tuhoa elinympäristöään. Puhtaan ja aidon talouskasvun ydin voidaan tiivistää siten, että tehdään asiat fiksummin ja järkevämmin uusien keksintöjen ja innovaatioiden myötä. Näin työn tuottavuus paranee, koska viisaammilla toimintatavoilla ja vähemmillä panoksilla saadaan aikaan enemmän – eli tuotetaan talouden kasvua. Samanaikaisesti, kun niukemmilla resursseilla saadaan aikaan enemmän tuloksia, myös luontoa ja ympäristöä säästyy. Esimerkiksi sähköautoihin kehitettävät aikaisempaa tehokkaammat akut pidentävät latausten välistä ajomatkaa ja säästävät samalla energiaa.

Yhteiskunnallisessa keskustelussa talouskasvu ja ympäristönsuojelu nähdään usein vastakohtina. Talouskasvun hinnaksi mielletään usein ympäristön saastuminen, luonnon monimuotoisuuden tuhoutuminen sekä kasvihuoneilmiö. Asetelma on väärinkäsitys. Se juontaa juurensa siitä, että nykyisin käytössä olevat työkalut, joita käytetään talouskasvun laskemiseksi, ovat puutteellisia. Kasvuun lasketaan mukaan myös toiminta, joka kokonaistaloudellisesti ajateltuna kannattaisi jättää tyystin tekemättä. Maailmalta tästä räikein esimerkki on yritys, jonka nettovaikutus yhteiskunnalle on vahingollinen. Tehdas, joka laskee myrkylliset päästönsä lähellä olevaan vesistöön, voi tuottaa kaupallisesti erittäin kysyttyjä ja suosittuja tuotteita, mutta taloudellisilta kokonaisvaikutuksiltaan yritys tuottaa yhteiskunnan kannalta negatiivisen tuloksen. Pilaantunut vesistö romahduttaa rantatonttien arvon ja aiheuttaa ansionmenetyksiä kalastajille vuosiksi eteenpäin näivettyneiden kalansaaliiden myötä. Kaikkia taloudellisten kerrannaisvaikutuksia on hankala edes arvioida.

Ekonomistit ympäri maailman ovat yleisesti tietoisia talouskasvun laskennassa käytettävien työkalujen valuvioista. Tämänhetkistä tilannetta voisi verrata hiihdon maailmanmestaruuskisoihin, joissa on täysin hyväksyttävää, että dopingia käyttäneet urheilijat saavat pitää sijoituksensa. Talouskasvua laskettaessa ei kiinnitettä tarpeeksi huomiota keinoihin, joilla se on saatu aikaa. Se ei kuitenkaan tee talouskasvusta itsessään ympäristönsuojelun vihollista. Aivan kuten ei dopingin käyttö hiihdon maailmanmestaruuskisoissa tee itse hiihtämisestä paheksuttavaa.

Todellisuudessa kielletyistä aineista kärähtäneet urheilijat putsataan pois tulosluetteloista. Samoin talouskasvuluvuista pitäisi leikata pois kasvu, joka on saavutettu ympäristöä ja elämää tuhoavin keinoin – näin jäljelle jäisi ainoastaan aito ja puhdas talouskasvu, joka varjelee luontoa ja kunnioittaa elämää.  

Toisaalta uhka ilmastonmuutoksesta on mahdollisuus energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan keskittyville kaupallisille yrityksille – kuten Vaasan seudun energiaklusterille. Ympäristöteknologioiden markkinoiden arvioidaan kasvavan huomattavasti tulevina vuosina. Uudet cleantech-yritykset valtaavat alaa, koska kuluttajat ovat entistä valveutuneempia ja täten ympäristöystävälliset tuotteet alkavat olla myyntivaltteja, jotka lihottavat niitä tekevien yhtiöiden tulosta. Globaali kasvupotentiaali on huomattava. Tässä Vaasan seudun energiaosaamisella on todellinen iskun paikka ja parhaimmillaan koveneva taistelu ilmastonmuutosta vastaan potkii talouden pyörät kiihtyvään vauhtiin sekä vaurastuttaa koko seutua ja lähikuntia. Loppujen lopuksi työ paremman ja puhtaamman elinympäristön puolesta tuottaa talouskasvua.

Tomi Kaunismäki (kd.)

diplomi-insinööri, kauppatieteiden maisteri

eduskuntavaaliehdokas

Vaasa

]]>
1 http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272615-aito-talouskasvu-ei-ole-ymparistonsuojelun-vihollinen#comments 2019 eduskuntavaalit Elämänviisaus Talouskasvu Uusiutuva energia Ympäristönsuojelu Tue, 26 Mar 2019 12:57:11 +0000 Tomi Kaunismäki http://tomikaunismaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/272615-aito-talouskasvu-ei-ole-ymparistonsuojelun-vihollinen
Ilmastonmuutoksen torjunta vaatii talouskasvua http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271625-ilmastonmuutoksen-torjunta-vaatii-talouskasvua <p>Ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka ihmisten hyvinvoinnille. Jotta voisimme edes hidastaa sen etenemistä, meidän on pystyttävä muuttamaan elämäntapojamme niin, että kulutuksemme pysyy ympäristön ja ilmaston kantokyvyn asettamissa rajoissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Talouskasvu mahdollistaa kuitenkin sen, että tulevilla sukupolvilla asiat ovat vielä paremmin kuin meillä. Erinomainen esimerkki talouskasvun tuomista hyödyistä on kotimaamme Suomi. Isoisäni lapsuudessa Suomi oli köyhä maa, eikä hän käynyt koulua kuin kaksi viikkoa eri paikkakunnilla kiertävän kiertokoulun muodossa. Suomessa ei ollut julkista terveydenhuoltoa, tai maailman parasta koulutusjärjestelmää. Minulla taas on ollut mahdollisuus käydä vuosia koulua maksutta, saada opintotukea ja terveydenhuoltoa. Ilman talouskasvun luomaa hyvinvointia meillä ei olisi ollut varaa tällaiseen kehitykseen, jota kutsutaan nykyään suomalaiseksi hyvinvointivaltioksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Talouden taantumat ja taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen puolestaan aiheuttavat epäjärjestystä ja levottomuutta yhteiskunnissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Tarvitsemme siis talouskasvua.</p><p>&nbsp;</p><p>Toimiva ja sosiaalisesti kestävä markkinatalous on elintärkeää myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jotta pystymme kehittämään tulevaisuuden vähäpäästöisiä teknologioita jo tänään, tarvitsemme valtavasti investointeja ja koulutettua työvoimaa. Kiertotaloutta paremmin hyödyntävät teknologiat ja tehokkaammat energiaratkaisut eivät synny ilmaiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Taloudellisen nousukauden aikana ihmiset ovat myös paljon valmiimpia kantamaan huolta ympäristöstään. Kun omaa työpaikkaa eivät uhkaa jatkuvat lomautukset, aikaa voi jäädä myös yhteisistä asioista huolehtimiselle.</p><p>&nbsp;</p><p>On kuitenkin täysin totta, että nykyinen järjestelmämme on kestämättömällä pohjalla. Ympäristön tuhoaminen on halpaa, eivätkä ihmiset joudu maksamaan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutunutta aitoa haittaa ympäristölle.</p><p>&nbsp;</p><p>Haittaverojen ja esimerkiksi oikein suunnitellun päästökaupan ansioista tiettyjen tuotteiden hinta saadaan vastaamaan tuotteiden kuluttamisen aiheuttamaa oikeaa haittaa ympäristölle. Esimerkiksi liha on yksinkertaisesti aivan liian halpaa, varsinkin kun sitä tuetaan avokätisesti valtion ja EU:n toimesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyinen talousjärjestelmä on ihmisten luoma systeemi, ja me voimme muuttaa sitä. Meidän on rakennettava järjestelmä, joka takaa taloudelliset kannustimet kestävälle talouskasvulle ja jossa taloudellisen toiminnan haitat ympäristölle ja ilmastolle huomioidaan asianmukaisesti.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällaisenkin järjestelmän luominen tulee olemaan sosiaalisesti kivuliasta, sillä kun liikkuminen ja kuluttaminen kallistuu, siitä kärsivät ensimmäisenä pienituloiset. Tämä on huomioitava kokonaisuudessa esimerkiksi sosiaaliturvassa ja verotuksessa. &nbsp;Vaikka järjestelmä muuttuu, muutoksen täytyy olla mahdollisimman reilu. Tällöin esimerkiksi perustulo ja alimpien tuloluokkien verotuksen keventäminen olisivat mahdollisia keinoja hillitä muutoksen negatiivisia vaikutuksia.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikkein tärkeintä ilmastonmuutoksen kannalta on kuitenkin toimia pian, sillä jokainen hukattu vuosi tekee muutoksesta vielä kivuliaamman.</p><p>&nbsp;</p><p>PS. <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005970372.html">Helsingin Sanomat</a> maalaili jokin aika sitten kuvaa hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035. Minusta elämä tässä maailmassa ei kuulosta lainkaan hassummalta!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ilmastonmuutos on suurin yksittäinen uhka ihmisten hyvinvoinnille. Jotta voisimme edes hidastaa sen etenemistä, meidän on pystyttävä muuttamaan elämäntapojamme niin, että kulutuksemme pysyy ympäristön ja ilmaston kantokyvyn asettamissa rajoissa.

 

Talouskasvu mahdollistaa kuitenkin sen, että tulevilla sukupolvilla asiat ovat vielä paremmin kuin meillä. Erinomainen esimerkki talouskasvun tuomista hyödyistä on kotimaamme Suomi. Isoisäni lapsuudessa Suomi oli köyhä maa, eikä hän käynyt koulua kuin kaksi viikkoa eri paikkakunnilla kiertävän kiertokoulun muodossa. Suomessa ei ollut julkista terveydenhuoltoa, tai maailman parasta koulutusjärjestelmää. Minulla taas on ollut mahdollisuus käydä vuosia koulua maksutta, saada opintotukea ja terveydenhuoltoa. Ilman talouskasvun luomaa hyvinvointia meillä ei olisi ollut varaa tällaiseen kehitykseen, jota kutsutaan nykyään suomalaiseksi hyvinvointivaltioksi.

 

Talouden taantumat ja taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen puolestaan aiheuttavat epäjärjestystä ja levottomuutta yhteiskunnissa.

 

Tarvitsemme siis talouskasvua.

 

Toimiva ja sosiaalisesti kestävä markkinatalous on elintärkeää myös ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta. Jotta pystymme kehittämään tulevaisuuden vähäpäästöisiä teknologioita jo tänään, tarvitsemme valtavasti investointeja ja koulutettua työvoimaa. Kiertotaloutta paremmin hyödyntävät teknologiat ja tehokkaammat energiaratkaisut eivät synny ilmaiseksi.

 

Taloudellisen nousukauden aikana ihmiset ovat myös paljon valmiimpia kantamaan huolta ympäristöstään. Kun omaa työpaikkaa eivät uhkaa jatkuvat lomautukset, aikaa voi jäädä myös yhteisistä asioista huolehtimiselle.

 

On kuitenkin täysin totta, että nykyinen järjestelmämme on kestämättömällä pohjalla. Ympäristön tuhoaminen on halpaa, eivätkä ihmiset joudu maksamaan tuotannosta ja kulutuksesta aiheutunutta aitoa haittaa ympäristölle.

 

Haittaverojen ja esimerkiksi oikein suunnitellun päästökaupan ansioista tiettyjen tuotteiden hinta saadaan vastaamaan tuotteiden kuluttamisen aiheuttamaa oikeaa haittaa ympäristölle. Esimerkiksi liha on yksinkertaisesti aivan liian halpaa, varsinkin kun sitä tuetaan avokätisesti valtion ja EU:n toimesta.

 

Nykyinen talousjärjestelmä on ihmisten luoma systeemi, ja me voimme muuttaa sitä. Meidän on rakennettava järjestelmä, joka takaa taloudelliset kannustimet kestävälle talouskasvulle ja jossa taloudellisen toiminnan haitat ympäristölle ja ilmastolle huomioidaan asianmukaisesti.

 

Tällaisenkin järjestelmän luominen tulee olemaan sosiaalisesti kivuliasta, sillä kun liikkuminen ja kuluttaminen kallistuu, siitä kärsivät ensimmäisenä pienituloiset. Tämä on huomioitava kokonaisuudessa esimerkiksi sosiaaliturvassa ja verotuksessa.  Vaikka järjestelmä muuttuu, muutoksen täytyy olla mahdollisimman reilu. Tällöin esimerkiksi perustulo ja alimpien tuloluokkien verotuksen keventäminen olisivat mahdollisia keinoja hillitä muutoksen negatiivisia vaikutuksia.

 

Kaikkein tärkeintä ilmastonmuutoksen kannalta on kuitenkin toimia pian, sillä jokainen hukattu vuosi tekee muutoksesta vielä kivuliaamman.

 

PS. Helsingin Sanomat maalaili jokin aika sitten kuvaa hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035. Minusta elämä tässä maailmassa ei kuulosta lainkaan hassummalta!

 

]]>
27 http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271625-ilmastonmuutoksen-torjunta-vaatii-talouskasvua#comments Ilmastonmuutos Markkinatalous Talouskasvu Thu, 14 Mar 2019 15:03:14 +0000 Olli-Pekka Paasivirta http://olli-pekkapaasivirta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271625-ilmastonmuutoksen-torjunta-vaatii-talouskasvua
Järjetön keskittämispolitiikka uhkaa lopettaa Suomen talouden kasvun http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271195-jarjeton-keskittamispolitiikka-uhkaa-lopettaa-suomen-talouden-kasvun <p>&nbsp;</p><p>Suomen talouden lupaavasti käynnistynyt kasvu on hyytymässä. Talouskasvu hidastuu ja tilanne näyttää huononevan jatkuvasti. Työpaikkoja on vapaana ja yritykset haluaisivat palkata väkeä, tästä huolimatta talouden kasvu on pysähtymässä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mistä tämä sitten johtuu?</p><p>&nbsp;</p><p>Selkein selittävä syy löytyy ideologisesta väestön keskittämispolitiikasta. Sen harjoittaminen on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiset eivät uskalla muuttaa ja ostaa asuntoja pieniltä paikkakunnilta, koska niiden peruspalvelut on ajettu alas. Edellinen hallitus, jossa valtionvarainministeri tuli SDP:n riveistä, leikkasi kunnille maksettavia valtionosuuksia noin 1,5 miljardilla eurolla ja nykyisen hallituksen tekemät leikkaukset ovat aiheuttaneet kunnille noin miljardin tulonmenetykset.</p><p>&nbsp;</p><p>Nämä leikkaukset ovat ajaneet pienet kunnat ja kaupungit ahdinkoon. Peruspalveluista on ollut pakko leikata ja kouluja sekä terveyspalveluja on jouduttu vähentämään. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että julkiset työpaikat ovat hävinneet pieniltä paikkakunnilta ja tämä on johtanut kuntien näivettymiseen ja asuntojen hintojen laskuun. Julkisten palvelujen alasajo on johtanut myös väestön poismuuttoon pienistä kunnista peruspalvelujen perässä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän kehityksen lopputulos on se, että pienten kuntien tilanne on saatu näyttämään huonolta ja kun väestö on ajettu niistä pois ja palveluja supistetaan pakon edessä, ei uusia muuttajia tällaisiin kuntiin löydy. Tilannetta on pahennettu monin muin tavoin, kuten vähentämällä julkista liikennettä ja keskittämällä koulutusta suuriin kaupunkeihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Nykyinen kehitys on haitallista myös pääkaupunkiseudulle, jossa asumisen hinta on noussut tasolle, joka ei enää mahdollista tavallisen palkansaajan asunnonhankintaa. Ihmiset eivät tällä hetkellä uskalla ostaa asuntoja keskittämispolitiikan takia tyhjeneviltä pieniltä paikkakunnilta ja kauppoja ei voida tehdä pääkaupungissakaan, koska tavallisen palkansaajan tulot eivät enää asunnon ostoon siellä riitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopputulos tästä Suomelle tuhoisasta keskittämispolitiikasta näyttää olevan se, että asuntokauppa hyytyy koko maassa ja samoin käy myös asuntorakentamiselle. Samalla yritysten työvoiman saatavuusongelmat pahenevat entisestään, koska työvoimaa ei saada väärän politiikan takia niille alueille, joissa sitä tarvittaisiin. Suomen talouden kannalta tilanne johtaa asuntokaupan hyytymiseen ja rakentamisen pysähtymiseen. Tämä taas uhkaa pysäyttää taloutemme kasvun.</p><p>&nbsp;</p><p>-Risto Huovinen, kansanedustajaehdokas, Seitsemän tähden liike, Kaakkois-Suomi</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen talouden lupaavasti käynnistynyt kasvu on hyytymässä. Talouskasvu hidastuu ja tilanne näyttää huononevan jatkuvasti. Työpaikkoja on vapaana ja yritykset haluaisivat palkata väkeä, tästä huolimatta talouden kasvu on pysähtymässä.

 

Mistä tämä sitten johtuu?

 

Selkein selittävä syy löytyy ideologisesta väestön keskittämispolitiikasta. Sen harjoittaminen on johtanut tilanteeseen, jossa ihmiset eivät uskalla muuttaa ja ostaa asuntoja pieniltä paikkakunnilta, koska niiden peruspalvelut on ajettu alas. Edellinen hallitus, jossa valtionvarainministeri tuli SDP:n riveistä, leikkasi kunnille maksettavia valtionosuuksia noin 1,5 miljardilla eurolla ja nykyisen hallituksen tekemät leikkaukset ovat aiheuttaneet kunnille noin miljardin tulonmenetykset.

 

Nämä leikkaukset ovat ajaneet pienet kunnat ja kaupungit ahdinkoon. Peruspalveluista on ollut pakko leikata ja kouluja sekä terveyspalveluja on jouduttu vähentämään. Tämä on puolestaan johtanut siihen, että julkiset työpaikat ovat hävinneet pieniltä paikkakunnilta ja tämä on johtanut kuntien näivettymiseen ja asuntojen hintojen laskuun. Julkisten palvelujen alasajo on johtanut myös väestön poismuuttoon pienistä kunnista peruspalvelujen perässä.

 

Tämän kehityksen lopputulos on se, että pienten kuntien tilanne on saatu näyttämään huonolta ja kun väestö on ajettu niistä pois ja palveluja supistetaan pakon edessä, ei uusia muuttajia tällaisiin kuntiin löydy. Tilannetta on pahennettu monin muin tavoin, kuten vähentämällä julkista liikennettä ja keskittämällä koulutusta suuriin kaupunkeihin.

 

Nykyinen kehitys on haitallista myös pääkaupunkiseudulle, jossa asumisen hinta on noussut tasolle, joka ei enää mahdollista tavallisen palkansaajan asunnonhankintaa. Ihmiset eivät tällä hetkellä uskalla ostaa asuntoja keskittämispolitiikan takia tyhjeneviltä pieniltä paikkakunnilta ja kauppoja ei voida tehdä pääkaupungissakaan, koska tavallisen palkansaajan tulot eivät enää asunnon ostoon siellä riitä.

 

Lopputulos tästä Suomelle tuhoisasta keskittämispolitiikasta näyttää olevan se, että asuntokauppa hyytyy koko maassa ja samoin käy myös asuntorakentamiselle. Samalla yritysten työvoiman saatavuusongelmat pahenevat entisestään, koska työvoimaa ei saada väärän politiikan takia niille alueille, joissa sitä tarvittaisiin. Suomen talouden kannalta tilanne johtaa asuntokaupan hyytymiseen ja rakentamisen pysähtymiseen. Tämä taas uhkaa pysäyttää taloutemme kasvun.

 

-Risto Huovinen, kansanedustajaehdokas, Seitsemän tähden liike, Kaakkois-Suomi

 

 

]]>
0 http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271195-jarjeton-keskittamispolitiikka-uhkaa-lopettaa-suomen-talouden-kasvun#comments Asuminen Talous Talouskasvu Työpaikat Sat, 09 Mar 2019 18:53:11 +0000 Risto Huovinen http://ristohuovinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/271195-jarjeton-keskittamispolitiikka-uhkaa-lopettaa-suomen-talouden-kasvun
Kysymys vasemmistolle: Miten kasvatetaan tulonsiirtoja ilman talouskasvua? http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua <p>Talouspoliittinen keskustelu ei tarvitse enää Pahkasikaa, riittää kun kurkkaa näin vaalien alla Twitteriin ja lukee vasemmistoehdokkaiden kirjoituksia. Tällä kertaa tulonsiirtojen lisäämistä vaativan puolueen ehdokas kertoo, ettei hänen uudessa utopiassaan enää tarvita talouskasvua. Aivan niin kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin...</p><p>Ilman sarvia ja hampaita, haluaisin nyt tehdä yhden asian selväksi: Ilman talouskasvua tämä meidän Suomeksi kutsuma hyvinvointiunelma kippaa nopeammin kuin moni arvaakaan. Kymmenen vuotta taantumaan vei meidät todella lähelle katastrofia, toinen samanlainen ajaa meidät IMF:n ohjaukseen, jos emme uudista työmarkkinoita ja verotusta sekä tähtää kovaan talouskasvuun, uskokaa tai älkää.</p><p>Talouskasvun ongelma on tietysti kulutuksen aiheuttamat ympäristöhaitat. Koska esimerkiksi suomalaiset eivät halua, eivätkä teknisesti edes voi, leikata kulutustaan merkittäväksi, jää ainoaksi keinoksi rakentaa lisää vähäpäästöistä energiantuotantoa. Sattumoisin ko. puolueen, jonka edustajien kommentit on täysin sattumalta anonymisoitu punaisen ja vihreän sävyillä, ovat vuosikymmeniä rakentaneet poliittisen kannatuksensa tehokkaan ja vähäpäästöisen ydinvoiman vastustamisella.</p><p>Ihmettelen, miten vasemmisto ei näe näitä epäloogisuuksia talous-, energia- ja ympäristöpolitiikassaan:</p><p>- Vihataan talouskasvua, mutta vaaditaan julkisten menojen kasvattamista, jopa velaksi.</p><p>- Rahan haaliminen leimataan syntiseksi ahneudeksi, mutta politiikkansa perustuu tulonsiirtojen lupaamiselle.</p><p>- Ollaan huolissaan ilmastosta, mutta vastustetaan sitä ainoaa teknologiaa, ydinvoimaa, jolla koko maan energiantuotanto voitaisiin puhdistaa.</p><p>- Haaveillaan uudesta talousjärjestelmästä osaamatta kertoa, mikä se voisi olla.</p><p>Pähkinänkuoressa: Pidit siitä tai et, talouskasvua on oltava, muuten ei ole rahaa tulonsiirtoihin eikä muihin hyvinvointivaltion palveluihin. Talouskasvu syntyy tehdyn työn ja sen tehokkuuden funktiona, joten valtiovallan tulisi loogisesti olla työn ja sen tehostamisen mahdollistaja. #terestroika</p><p>- Tere Sammallahti, eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa</p><p>Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:<br /><a href="https://www.facebook.com/SammallahtiTere/" target="_blank">FACEBOOK</a><br /><a href="http://www.youtube.com/TereSammallahti" target="_blank">YOUTUBE</a><br /><a href="https://twitter.com/TereSammallahti" target="_blank">TWITTER</a><br /><a href="https://www.instagram.com/terestroika/" target="_blank">INSTA (politiikka)</a><br /><a href="https://www.instagram.com/teresammallahti/" target="_blank">INSTA (vapaa-aika)</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Talouspoliittinen keskustelu ei tarvitse enää Pahkasikaa, riittää kun kurkkaa näin vaalien alla Twitteriin ja lukee vasemmistoehdokkaiden kirjoituksia. Tällä kertaa tulonsiirtojen lisäämistä vaativan puolueen ehdokas kertoo, ettei hänen uudessa utopiassaan enää tarvita talouskasvua. Aivan niin kuin olisin kuullut tämän joskus ennenkin...

Ilman sarvia ja hampaita, haluaisin nyt tehdä yhden asian selväksi: Ilman talouskasvua tämä meidän Suomeksi kutsuma hyvinvointiunelma kippaa nopeammin kuin moni arvaakaan. Kymmenen vuotta taantumaan vei meidät todella lähelle katastrofia, toinen samanlainen ajaa meidät IMF:n ohjaukseen, jos emme uudista työmarkkinoita ja verotusta sekä tähtää kovaan talouskasvuun, uskokaa tai älkää.

Talouskasvun ongelma on tietysti kulutuksen aiheuttamat ympäristöhaitat. Koska esimerkiksi suomalaiset eivät halua, eivätkä teknisesti edes voi, leikata kulutustaan merkittäväksi, jää ainoaksi keinoksi rakentaa lisää vähäpäästöistä energiantuotantoa. Sattumoisin ko. puolueen, jonka edustajien kommentit on täysin sattumalta anonymisoitu punaisen ja vihreän sävyillä, ovat vuosikymmeniä rakentaneet poliittisen kannatuksensa tehokkaan ja vähäpäästöisen ydinvoiman vastustamisella.

Ihmettelen, miten vasemmisto ei näe näitä epäloogisuuksia talous-, energia- ja ympäristöpolitiikassaan:

- Vihataan talouskasvua, mutta vaaditaan julkisten menojen kasvattamista, jopa velaksi.

- Rahan haaliminen leimataan syntiseksi ahneudeksi, mutta politiikkansa perustuu tulonsiirtojen lupaamiselle.

- Ollaan huolissaan ilmastosta, mutta vastustetaan sitä ainoaa teknologiaa, ydinvoimaa, jolla koko maan energiantuotanto voitaisiin puhdistaa.

- Haaveillaan uudesta talousjärjestelmästä osaamatta kertoa, mikä se voisi olla.

Pähkinänkuoressa: Pidit siitä tai et, talouskasvua on oltava, muuten ei ole rahaa tulonsiirtoihin eikä muihin hyvinvointivaltion palveluihin. Talouskasvu syntyy tehdyn työn ja sen tehokkuuden funktiona, joten valtiovallan tulisi loogisesti olla työn ja sen tehostamisen mahdollistaja. #terestroika

- Tere Sammallahti, eduskuntavaaliehdokas, Uusimaa

Jos tykkäät puhua politiikkaa, tsekkaa myös nämä kanavat:
FACEBOOK
YOUTUBE
TWITTER
INSTA (politiikka)
INSTA (vapaa-aika)

]]>
36 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua#comments Hyvinvointivaltio Markkinatalous Talouskasvu Talouspolitiikka Verotus Mon, 04 Mar 2019 06:42:58 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270725-kysymys-vasemmistolle-miten-kasvatetaan-tulonsiirtoja-ilman-talouskasvua
Vihreä vallankumous tappaa lopulta sinutkin http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270685-vihrea-vallankumous-tappaa-lopulta-sinutkin <p>Mao Zedong toteutti 1966-1969 Kiinassa <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuurivallankumous">Kulttuurivallankumouksen</a>, jonka osana koulutettu nuoriso lähetettiin maaseudulle opettelemaan elämän perusasioita. Vihreillä on käynnissä oma vallankumouksensa (kuvaliite), joka valitettavasti perustuu väärinymmärrykselle siitä mitä talouskasvu oikeastaan on.</p><p>Merkittävä osa päivänpolitiikasta pyörii määrittelemättömien käsitteiden ympärillä (esim. <a href="http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/226862-eriarvoistumisen-maaritelmasta">eriarvoistuminen</a>, AA 26.11.2016) - tämä on poliitikoille kätevää, sillä jos et määrittele talouskasvua, voit sanoa että sitä ei länsimaissa enää tarvita, ja näin saat raikuvat spontaanit aplodit.</p><p>Kiinan Kulttuurivallankumous tappoi noin miljoona ihmistä, mutta vihreä vallankumous saattaa hyvin tappaa loput. Sairauksiin, jotka olisi voitu parantaa. Nälkään, kun ruoka loppui kesken. Autokolareihin, jotka olisi voitu estää. Lista on todellisuudessa loputon.</p><p>Vain ja ainoastaan talouskasvu on kasvattanut ihmiskunnan elinaikaodotetta nykyiselle tasolleen - jos aihe kiinnostaa, kannustan lukemaan<a href="https://ourworldindata.org/life-expectancy"> mainion Max Roserin koosteen aiheesta</a>, mutta esitän executive summaryna vain kuvaliitteen 2.</p><p>Vaikka jättäisimme elinaikaodotteen tarkastelun ulkopuolelle, on tärkeää ymmärtää, että talouskasvu ei myöskään ole synonyymi kulutuksen määrän kasvamiselle, vaan vaihtoehtojen määrän kasvamiselle.</p><p>Elintaso taas määritellään vaihtoehtojen määrän kautta - mitä enemmän vaihtoehtoja josta valita, sen korkeampi elintaso.</p><p>Siispä kannustan miettimään kannattaako äänestää puoluetta, joka haluaa rajoittaa vapauttasi valita, ja huolehtii siitä että päädyt hautaan ennenaikaisesti.&nbsp;</p><p>Jos taas haluat äänestää puoluetta, joka pyrkii säästämään sekä ihmiset että luonnon, niin kannustan perehtymään:</p><p><a href="https://tutka.pro/yhteiskunta/pienpuolueilla-ristiriitoja-ilmasto-ohjelmissaan-professori-arvioi-liberaalipuolueen-ehdotukset-parhaiksi/">Pienpuolueilla ristiriitoja ilmasto-ohjelmissaan - Professori arvioi Liberaalipuolueen ehdotukset parhaiksi</a>&nbsp;(<a href="https://tutka.pro" title="https://tutka.pro">https://tutka.pro</a> 14.2.2019)</p><p>Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mao Zedong toteutti 1966-1969 Kiinassa Kulttuurivallankumouksen, jonka osana koulutettu nuoriso lähetettiin maaseudulle opettelemaan elämän perusasioita. Vihreillä on käynnissä oma vallankumouksensa (kuvaliite), joka valitettavasti perustuu väärinymmärrykselle siitä mitä talouskasvu oikeastaan on.

Merkittävä osa päivänpolitiikasta pyörii määrittelemättömien käsitteiden ympärillä (esim. eriarvoistuminen, AA 26.11.2016) - tämä on poliitikoille kätevää, sillä jos et määrittele talouskasvua, voit sanoa että sitä ei länsimaissa enää tarvita, ja näin saat raikuvat spontaanit aplodit.

Kiinan Kulttuurivallankumous tappoi noin miljoona ihmistä, mutta vihreä vallankumous saattaa hyvin tappaa loput. Sairauksiin, jotka olisi voitu parantaa. Nälkään, kun ruoka loppui kesken. Autokolareihin, jotka olisi voitu estää. Lista on todellisuudessa loputon.

Vain ja ainoastaan talouskasvu on kasvattanut ihmiskunnan elinaikaodotetta nykyiselle tasolleen - jos aihe kiinnostaa, kannustan lukemaan mainion Max Roserin koosteen aiheesta, mutta esitän executive summaryna vain kuvaliitteen 2.

Vaikka jättäisimme elinaikaodotteen tarkastelun ulkopuolelle, on tärkeää ymmärtää, että talouskasvu ei myöskään ole synonyymi kulutuksen määrän kasvamiselle, vaan vaihtoehtojen määrän kasvamiselle.

Elintaso taas määritellään vaihtoehtojen määrän kautta - mitä enemmän vaihtoehtoja josta valita, sen korkeampi elintaso.

Siispä kannustan miettimään kannattaako äänestää puoluetta, joka haluaa rajoittaa vapauttasi valita, ja huolehtii siitä että päädyt hautaan ennenaikaisesti. 

Jos taas haluat äänestää puoluetta, joka pyrkii säästämään sekä ihmiset että luonnon, niin kannustan perehtymään:

Pienpuolueilla ristiriitoja ilmasto-ohjelmissaan - Professori arvioi Liberaalipuolueen ehdotukset parhaiksi (https://tutka.pro 14.2.2019)

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

]]>
30 http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270685-vihrea-vallankumous-tappaa-lopulta-sinutkin#comments Elintaso Liberaalipuolue Talouskasvu Vihreä liike Sun, 03 Mar 2019 12:19:09 +0000 Amos Ahola http://amosahola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270685-vihrea-vallankumous-tappaa-lopulta-sinutkin
Hallitus huolestui hallituksen tyhmästä innovaatiopolitiikasta http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267259-hallitus-huolestui-hallituksen-tyhmasta-innovaatiopolitiikasta <p>Äsken julkistettu työministeriön tilaama ja professori Erkki Ormalan tekemä raportti on kylmäävää luettavaa.</p><p><a href="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161271/TEM_1_2019_Suomen%20kilpailukyvyn%20ja_.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y" title="http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161271/TEM_1_2019_Suomen%20kilpailukyvyn%20ja_.pdf?sequence=1&amp;isAllowed=y">http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161271/TEM_1_2...</a></p><p>Kyllä, näin se on: Sipilän hallitus ajoi alas huippuluokan innovaatiojärjestelmämme, teetti sitten tiedossaan olevasta asiasta selvityksen ja nyt luettuaan selvityksen kauhistelee tuloksia ministeri Lintilän suulla.</p><p>Kyse on osa arvottomasta näytelmästä, jonka jatko-osia saamme seurata vaalien lähestyessä. Kädet pestään kuin Pontius Pilatus aikoinaan. Kavalinta on se, että mikäli tämä linja saa jatkua vaalien jälkeen, voi hyvin olettaa alasajon jatkuvan osana &rdquo; Suomen kuntoon laittamista&rdquo;.</p><p>Ormalan yhteenveto tilanteesta Suomessa:</p><p>-Ulkomaiset arviot (EU, OECD, WEF) yhdenmukaisia: innovaatiotoiminnan edellytykset heikentyneet</p><p>-Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka epäjohdonmukaista ja ennakoimatonta</p><p>-Yritysten T&amp;K-panos lievässä kasvussa 2017-2019-</p><p>-Yhä suurempi osa yritysten T&amp;K-toiminnasta ulkomaille</p><p>-Yritysten ja yliopistojen yhteistyö vähentynyt yli 40% 2010-2017</p><p>-Valtion rahoitus yritysten innovaatiotoimintaan 0,08% BKT:stä (Suomi 28. OECD maista)</p><p>-Yrityksillä selkeä lista tarvittavasta osaamisesta tulevaisuudessa</p><p>-Osaavan henkilöstön saatavuus kasvava ongelma</p><p>-Tukirahoituksen saatavuus ongelma (suuryritysten syrjintä, byrokratia, rahoituksen rajaaminen tietyille aloille, yhteistyörahoituksen leikkaukset)</p><p>-Toiminnan hajanaisuus muodostunut ongelmaksi</p><p>-TINin (Tutkimus-ja innovaationeuvosto) tavoitteiden saavuttaminen ei nykykehityksen valossa mahdollista</p><p>Yritykset näyttävän hoitavan oman osuutensa innovoinnista mutta siirtävät sen ulkomaille, koska Suomen tuki yrityksille on valahtanut pienemmäksi kuin kilpailijamaissa. Valtion tärkein tehtävä olisi luoda puitteet ja porkkana huippututkijoille ja yrityksille tehdä Suomessa yhteistyötä kokonaan uusiin tuloksiin ja ideoihin perustuvien innovaatioiden kehittämiselle. Tekesin ohjelmat muodostivat tällaisen alustan, jonka volyymi on nyt pitkälti ajettu alas Business Finlandissa. Ormalan raportin mukaan ohjelmat pitää nyt keksiä nyt uudestaan.</p><p>Suomen kilpailukykyä 2020-luvulla ei paranneta leikkauksilla vaan uusilla innovaatioilla.</p><p>Vaaleissa on syytä vaihtaa nyt nähdyn kehnon politiikan harjoittajat.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Äsken julkistettu työministeriön tilaama ja professori Erkki Ormalan tekemä raportti on kylmäävää luettavaa.

http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161271/TEM_1_2019_Suomen%20kilpailukyvyn%20ja_.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kyllä, näin se on: Sipilän hallitus ajoi alas huippuluokan innovaatiojärjestelmämme, teetti sitten tiedossaan olevasta asiasta selvityksen ja nyt luettuaan selvityksen kauhistelee tuloksia ministeri Lintilän suulla.

Kyse on osa arvottomasta näytelmästä, jonka jatko-osia saamme seurata vaalien lähestyessä. Kädet pestään kuin Pontius Pilatus aikoinaan. Kavalinta on se, että mikäli tämä linja saa jatkua vaalien jälkeen, voi hyvin olettaa alasajon jatkuvan osana ” Suomen kuntoon laittamista”.

Ormalan yhteenveto tilanteesta Suomessa:

-Ulkomaiset arviot (EU, OECD, WEF) yhdenmukaisia: innovaatiotoiminnan edellytykset heikentyneet

-Tutkimus- ja innovaatiopolitiikka epäjohdonmukaista ja ennakoimatonta

-Yritysten T&K-panos lievässä kasvussa 2017-2019-

-Yhä suurempi osa yritysten T&K-toiminnasta ulkomaille

-Yritysten ja yliopistojen yhteistyö vähentynyt yli 40% 2010-2017

-Valtion rahoitus yritysten innovaatiotoimintaan 0,08% BKT:stä (Suomi 28. OECD maista)

-Yrityksillä selkeä lista tarvittavasta osaamisesta tulevaisuudessa

-Osaavan henkilöstön saatavuus kasvava ongelma

-Tukirahoituksen saatavuus ongelma (suuryritysten syrjintä, byrokratia, rahoituksen rajaaminen tietyille aloille, yhteistyörahoituksen leikkaukset)

-Toiminnan hajanaisuus muodostunut ongelmaksi

-TINin (Tutkimus-ja innovaationeuvosto) tavoitteiden saavuttaminen ei nykykehityksen valossa mahdollista

Yritykset näyttävän hoitavan oman osuutensa innovoinnista mutta siirtävät sen ulkomaille, koska Suomen tuki yrityksille on valahtanut pienemmäksi kuin kilpailijamaissa. Valtion tärkein tehtävä olisi luoda puitteet ja porkkana huippututkijoille ja yrityksille tehdä Suomessa yhteistyötä kokonaan uusiin tuloksiin ja ideoihin perustuvien innovaatioiden kehittämiselle. Tekesin ohjelmat muodostivat tällaisen alustan, jonka volyymi on nyt pitkälti ajettu alas Business Finlandissa. Ormalan raportin mukaan ohjelmat pitää nyt keksiä nyt uudestaan.

Suomen kilpailukykyä 2020-luvulla ei paranneta leikkauksilla vaan uusilla innovaatioilla.

Vaaleissa on syytä vaihtaa nyt nähdyn kehnon politiikan harjoittajat.

]]>
19 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267259-hallitus-huolestui-hallituksen-tyhmasta-innovaatiopolitiikasta#comments Business finland Innovaatiopolitiikka Juha Sipilän hallitus Talouskasvu Tekes Fri, 11 Jan 2019 07:20:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/267259-hallitus-huolestui-hallituksen-tyhmasta-innovaatiopolitiikasta