EU:n on toimittava kehitysmaiden velkaongelman ratkaisemiseksi
Minna Mayer ottaa ansiokkaasti kantaa Helsingin Sanomien vieraskynäpalstalla (19.1.) kehitysmaiden velkaongelmaan. Mayer on velkaongelman ytimessä puhuessaan lainojen ottamisesta entisten lainojen maksamista varten.
Tämä lainaa lainan päälle -politiikka on velkaongelman itse itseään ruokkiva moottori. Velalliset eivät selviä edes velan korkokuluista, joten velanantajat lainaavat lisää velkaa entisen velan korkojen maksamista varten. Nämä lainat mahdollistavat velalliselle maalle annettua lainaa suuremman korkoerän lyhentämisen, joka kääntää rahan nettovirran velallisesta maasta velanantajalle. Velanantaja saa haluamansa korkoerän lisälainan avulla mutta velallinen velkaantuu vain lisää, koska lisälaina oli tarkoitettu vain korkojen maksuun eikä täten itse velan lyhentämiseen. Näin on pyritty varmistamaan, että velkaantuneet maat jatkavat maksuvelvoitteidensa noudattamista rahoituskriisistä huolimatta.
Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rakennesopeutusohjelmat ovat tästä velan kautta tapahtuvasta poliittis-taloudellisesta hallinnasta surullisen kuuluinen esimerkki. Rakennesopeutusohjelmat on korvattu vuosituhannen vaihteessa köyhyydenvähentämisohjelmilla, mutta velkaongelma on ja pysyy. Rakennesopeutusohjelmien keskeisin vaatimus oli varmistaa valtion positiivinen maksutase, joka köyhien maiden kohdalla tarkoitti lähes kaikkien julkisten menojen rajua leikkausta sekä ulkomaanviennin vahvistamista keinolla millä hyvänsä. Velkaantuneiden kehitysmaiden on ollut lähes pakko suostua luottokelvottomuutensa vuoksi taloutensa rakenteelliseen sopeuttamiseen IMF:n ja Maailmanpankin johdolla.
Positiivisen maksutaseen tavoittelun sosiaaliset vaikutukset näkyvät kotimaisen ostovoiman romahduksena, nälänhätänä, peruskoulutuksen ja terveydenhuollon puuttumisena, tautiepidemioina sekä suurina muuttoliikkeinä ja ympäristötuhoina. Rakennesopeutusohjelmilla on ollut itse asiassa enemmän ulkomaanvelkaa lisäävä kuin vähentävä vaikutus, sillä lainaa lainan päälle –politiikka on omiaan lisäämään velkaa ja kaupan vapauttaminen on johtanut kotimaisen tuotannon korvaamiseen tuonnilla, jolloin kotimainen ostovoima heikkenee ja ulkomaankaupan maksutase kääntyy negatiiviseksi.
Vakavasti velkaantuneet valtiot ovat joutuvat suuntaamaan muiden taloudellisten resurssien ohella myös luonnonvaransa ulkomaanviennin vahvistamiseksi, koska ne tarvitsevat nopeasti ja paljon valuuttaa velkojensa maksuun. Vientitulojen kasvattaminen on johtanut ja johtaa edelleen lyhytnäköiseen politiikkaan, jolloin ympäristönsuojelun ja työntekijöiden oikeuksien kaltaiset asiat joutuvat toisarvoiseen asemaan.
Olen samaa mieltä Mayerin kanssa myös siitä, että EU:n tulisi kiinnittää huomiota EU-maiden kansainväliseen velanantoon ja yhtenäistää maiden velkapolitiikkaa kehittyvissä maissa. Tavoitteena tulee olla, kuten Mayer kirjoittaa, että yksikään avunantajamaa ei mahdollista tai edistä lainoista johtuvia lisäriskejä kehittyvissä valtioissa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Afrikan maat tarvitsevat protektionismia aivan kuten Euroopan maat, Japani ja Yhdysvallat kehittyessään agraariyhteiskunnista teollisuusyhteiskunniksi.
Vieläkö meidän suomalaiste mielestäsi täytyy EU:n kautta maksaa Arfrikankin velat vaikka emme tuoneet sieltä orjia, eikä meillä ole ollut siirtomaita.
Tätäkö vihreäpuolue tahtoo?
Nyt Aimo toivoisin edes yhden kerran kuulla sinun suunnalta joko rakentavaa kritiikkiä tai keskustelevaa problematiikan pohdintaa. Sinulla on varmasti paljon osaamista ja näkemystä, niin jakaisit ne sen sijaan että heittelet tyhjänpäiväisiä one linereita.
"Tämä lainaa lainan päälle -politiikka on velkaongelman itse itseään ruokkiva moottori. Velalliset eivät selviä edes velan korkokuluista, joten velanantajat lainaavat lisää velkaa entisen velan korkojen maksamista varten."
Amerikkalaiset kehitysmaiden luototukseen erikoistuneet pankit nauravat ääneen kun länsimaat maksavat korot avustuksillaan.
Tähän olisi tultava totaalinen muutos. Tämä tukipolitiikka on osoittanut toimimattomuutensa ja hyödyttää ainostaan kehitysmaaluottoihin erikoistuneita pankkiireja. Arvatkaa kenen rahoilla ne maksavat itselleen miljoonaoptiot?
Ongelmana on se, että kehitysmaat ovat heikossa neuvotteluasemassa verrattuna läntiseen maailmaan.
Koska länsimaat ovat ajattelemattomalla politiikallaan ajaneet kehitysmaat velkaloukkuun niin kehitysmaiden on vastattava tähän lyhytnäköisellä ja epätoivoisella politiikalla.
Voidaan hyvinkin kysyä onko länsimaissa todellista halua muuttaa tilannetta.
Halutaanko me oikeasti avata kilpailua siten, että kehitysmaiden maataloustuotteet yms. pääsevät meidän markkinoille?
Halutaanko me päästää kehitysmaat velkaloukusta ja parantaa heidän neuvotteluasemiaan, jolloin heidän ei olisi pakko myydä raaka-aineita puoli-ilmaiseksi länsimaisille yrityksille?
Mun henkilökohtainen vastaus on että meidän on pakko tehdä näin. Kansainvälisen ajattelun on annettava kunnos vastus länsimaisille globaaleille jäteille.
Ajatellaanko me suurten yritysten etua vai ihmiskunnan hyvinvointia?
Mitä tulee tämän päivän tilanteeseen niin Kreikka on nyt samassa tilanteessa kuin kehitysmaat. Veroeurot eivät riitä kunnolla edes korkojen maksuun lyhennyksistä puhumattakaan.
Myös eurooppa tarvitsee rajuja rakenteellisia uudistuksia. Niistä ei ole muuten kukaan puhunut mitään presidentivaalien yhteydessä.
En tiedä onko kenelläkään politiikolla tai ekonomistilla todellista käsitystä mihin tämä globaali ylivelkaantuminen oikeasti johtaa.
En koskaan lakkaa hämmästelemättä sitä ylimielistä asennetta jossa katsotaan kehitysmaiden asukkaiden olevan jollakin tapaa ali-ihmisiä joilla ei ole kykyä tai halua ottaa vastuuta omista asioistaan.
En kannata ehdotustasi millään tavalla.
Aihealueesi kuvastaa ikävällä tavalla nykyistä tilannetta jossa suomen virkamiehistöön pesiytyy ihmisiä joita ei kiinnosta suomen taloudellinen hyvinvointi ja menestys.
On hauskaa parantaa maailmaa kunhan sen voi tehdä muiden rahoilla.
Suomen kehitysavun tavoite on ollut niin kauan kuin minä muistan, että käytetään tietty prosentti bruttokansantuotteesta kehitysapuun. Siis mitään ei ole haluttukaan saada aikaiseksi, tavoite on ollut, että käytetään rahaa.
Joten se, että kehitysmaat pärjäisivät ilman meidän apua, on meidän tavoitteidemme vastaista.
Muokattu.
Löytyi se tavoitekin eli 0,7%. Hautala: 0,7 prosentin kehitysaputavoite mahdollista saavuttaa http://www.ts.fi/online/kotimaa/236258.html
Tuosta Hautalankin puheista käy hyvin ilmi, että kehitysavulla ei ole mitään konkreettisia tavoitteita kohdemaiden auttamisessa. Ainostaan, että käytetään rahaa.
"– Tärkeintä on, että pysytään suhteellisen tasaisen kehityksen polulla kohti tavoitetta. "
Pasi:
yhden maan kehitysavulla on merkitystä kahdella tavalla. Ensimmäinen asia on se, kehitysavulla on merkitystä silloin kun kaikki sitoutuvat sen maksamiseen ja tämän sitoutumuksen suurin uhka on se, että yksittäiset kehitysavun maksajat irtisanoutuvat tästä. Silloin koko kehitysavun yhteisvastuullisuuden periaate murenee. Suomen osuus tukee osaltaa sitä, että myös muut maat maksavat osuutensa ja tällä yhteenlasketulla summalla on todella merkitystä.
Toinen asia on se, että Suomen maksamalla kehitysavulla saadaan kohdemaissa paljon aikaan vaikka Suomen maksama summa ei riitäkään kaikkien maiden ongelmien ratkaisemiseen.
Jotta kehitysavulla saadaan paras mahdollinen tulos, on tärkeää että avun ja yhteistyön muodot eivät poukkoile ja muodostu lyhyiksi projekteiksi.
Olen junassa, jossa sähköt ovat poikki, joten joudun jatkamaan tämän asian parissa myöhemmin.
Kehitysmaissa elävät ihmiset eivät ole mikään yksi nimike tai ihmisryhmä, päinvastoin. Monien kehitysmaiden velkaongelma, sen syyt ja sitä ylläpitävä globaali talouspolitiikka sen sijaan on monia maita yhdistävä tekijä.
"Aihealueesi kuvastaa ikävällä tavalla nykyistä tilannetta jossa suomen virkamiehistöön pesiytyy ihmisiä joita ei kiinnosta suomen taloudellinen hyvinvointi ja menestys. On hauskaa parantaa maailmaa kunhan sen voi tehdä muiden rahoilla."
Aika kovia väitteitä ja vähän argumentteja. Suosittelisin tutustumaan kehitysmaiden velkaongelman syntyyn ja sitä ylläpitääviin rakenteisiin. Voin lähettää sinulle 60-sivun kiteytyksen aiheesta, jos lähetät vaikka minulle sähköpostiosoitteesi. Sen jälkeen voidaan jatkaa tämän aiheen käsittelyä ja otan kaikki argumentit ja rakentavat vastaväitteet käsittelyyn.
Köyhyys on maailman suurin ympäristöuhka ja ympäristöongelmat pahentavat köyhyyttä ja väestönkasvua. Kehitysmaiden velkaongelma on myös meidän ongelma. Asiaa voi pohtia vaikka siltä kannalta, että laiton ihmiskauppa, huumerikollisuus ja ympäristöongelmat eivät tunne kansallisvaltioiden rajoja, joka tekee kehitysmaiden velkaongelmat oireista myös meidän ongelmia.
"Köyhyys on maailman suurin ympäristöuhka"
Jos nyt aluksi korjattaisiin vaikka tuo virheellinen väittämäsi oikeaksi, eli muotoon väestönkasvu on maailman suurin ympäristöuhka. Köyhyys on vain yksi sen seurauksista.
Touko, miten ongelmia sinun tapaasi voi tarkastella, jos jo alkuoletus on näin metsässä?
"Velalliset eivät selviä edes velan korkokuluista, joten velanantajat lainaavat lisää velkaa entisen velan korkojen maksamista varten."
Tämä on ihan Suomenkin ongelma. Olemme jo pitkän aikaa hoitaneet lainojen takaisin maksua uusilla lainoilla. Jospa osattaisiin ensin laittaa omat asiat kuntoon ja sitten vasta neuvottaisiin toisia.
Ei rahojen siirtämisellä taskusta toiseen ratkaista reaalitalouden ongelmaa: tavaroiden siirtymistä maahan ja maasta ulos.
Kehitysmaalle annettu raha usein aiheuttaa vain ulkomaisen tavaran siirtymistä maahan sisälle. Mutta aiheuttaa olemattoman tavaravirran maasta ulos.
Nämä maahan siirtyvät tavarat ovat usein maan hallinnon kulutusta varten eivätkä esim investointihyödykkeitä, jotka aiheuttaisivat työpaikkojen ja tuotannon lisääntymistä, viennin kasvua ja kansakunnan vaurastumista yli sen minkä se pystyy saavuttamaan vain kotimaisia tavaroita keskenään vaihtaen.
Ihminen on taistellut tiensä evoluutiossa "älykkäimmäksi" olioksi maanpäällä. Kivistä ja kepeistä on kehitetty uskomattomattomia teknologisia vempaimia ja kuulemma jopa kuussakin on käyty. Vaihtotaloutta helpottaakseen ihminen keksi rahan helpottamaan kalan vaihtoa riisii yms. Nyt elämme yhteiskunnassa jossa ainoastaan tällä ihmisen keksimällä vaihdon välineellä on arvoa. Mitään ei tehdä jos ei ole rahaa. Kehitys on hidastunut ja keskittynyt taloudellisen voiton haalimiseen. Kehitystä tapahtuu mutta patentit yms omaan napaan tuijottelu hidastaa kehitystä.
Kuinka huonosti asioiden pitää mennä ennenkuin alamme kehittää jotain vaihtoehtoista systeemiä rahan korvaamiseksi? Markkinatalous ja talouskasvuhan ovat kiihtyvää maapallon resurssien tuhlaamista. Ja minkä takia? Rahan takia. Ihmiset voivat pahoin töissä koska elämme jatkuvassa stressissä. Säästämme lastemme koulutuksesta ja ravinnosta jotta yritysjohtajat saisivat miljoona optioita.
Länsimainen hyvinvointi perustuu siirtomailta varastettuihin rikkauksiin. Olkoon rikkaudet sitten luonnonvaroja tai lainarahojen korkoja.
Jos tuntuu että tämä ei ihan osunut topicciin niin mielestäni asioita pitää miettiä kokonaiskuvana eihän ripuliakaan yritetä parantaa laastarilla =)
ps. Touko, pystytkö lähettämään minulle tuon 60-sivuisen kiteytyksen?
jouni.juutikka@gmail.com
Jouni Juutikka:
"Säästämme lastemme koulutuksesta ja ravinnosta jotta yritysjohtajat saisivat miljoonaoptioita.
Länsimainen hyvinvointi perustuu siirtomailta varastettuihin rikkauksiin. Olkoon rikkaudet sitten luonnonvaroja tai lainarahojen korkoja."
En näe tälle politiikalle ikuista tulevaisuutta. Ahneus on ollut länsimaisen kapitalistisen yhteiskunnan moottori ja voima, mutta se on kääntynyt rengistä isännäksi.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 15 kommenttia