Arhinmäki, Haavisto ja salarakkaat

Eilisessä A-talkissa vasemmistoliiton presidenttiehdokas Paavo Arhinmäki väitti kiven kovaan, että vihreiden presidenttiehdokas Pekka Haavisto olisi lausunut seuraavat sanat vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa vuonna 2007: "puolueettomuuteen nojaaminen on vanhanaikaista ja pitää nähdä, että NATOn rooli on muuttunut rauhanjärjestönä".

Arhinmäki oli valmis katsomaan asian vaikka omalta iPadiltaan. Säästän Paavon ja muiden ja vaivaa ja liitin tämän tekstin loppuun koosteen Pekka Haaviston puheesta vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta vuodelta 2007. Jokainen voi itse katsoa, että Arhinmäen puheet ovat täyttä puppua tuon puheen osalta.

Olennaisin kohta Haaviston puheessa, johon Arhinmäki yritti ilmeisesti viitata, on seuraava:

"Haavisto pitää myönteisenä myös sitä, että uudessa selonteossa selvitetään EU:n turvatakuiden tilanne sekä mahdollisen Suomen NATO-jäsenyyden edut ja haitat. ”Myös NATO on laajentumisensa ja kansainvälisten kriisinhallintatehtävien kautta muuttunut, eikä siitä kannattaisi puhua enää kylmän sodan kielikuvin”, Haavisto muistutti. ”Kun maanpuolustuksesta tulee entistä teknisempää ja myös kalliimpaa, kannattaa katsoa olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja.”

A) Se, että selvitetään NATO-jäsenyyden hyödyt ja haitat, ei tarkoita, että kannattaa tai vastustaa Suomen NATO-jäsenyyttä

B) Se, että selvitetään onko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja, ei tarkoita että kannattaa tai vastustaa Suomen NATO-jäsenyyttä.

Koko keskustelusta tulee mieleen muutama huomio.

1. Arhinmäki tekee karhunpalveluksen NATOn-vastustajille, jos hänen argumenttinsa terä on se, kuka vastustaa NATOa kaikkein oikeaoppisimmin ja välittää soinimaiseen tyyliin (kyse on siis retoriikasta) sellaista mielikuvaa, että missä NATO, siellä kaiken pahan alku ja juuri. Näin hän maalaa itsensä räyhänhenkinurkkaan, jota monikaan faktoja tai perusteellista keskustelua kannattava ei jaksa kuunnella.

Paavo Arhinmäen kanssa on yhtä vaikeaa keskustella NATOsta kuin Timo Soinin kanssa EU:sta. Kun jokin asia demonisoidaan julistuksellisesti, ei oikealle keskustelulle jää juurikaan tilaa. En itse kannata Suomen NATO-jäsenyyttä sen enempää kuin Paavo Arhinmäkikään, mutta kannatan asiantuntevaa keskustelua, jotta ihmiset voisivat ottaa kantaa puolesta ja vastaan asiaperustaisesti. Keskustellaan mielummin NATOsta kuin spekuloidaan, mitä joku saattaa ehkä ajatella NATOsta.

2. Annan hieman tekohengitystä vasemmistolaisiksi itsensä julistaneille facebook-keskustelijoille linkittämällä oikean asiayhteyden, jota Paavo ehkä kenties jopa saattoi ajaa takaa:

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=37046%3Anato-ovi-auki-vihreaet-pitaevaet-sotilasliittoa-modernina&catid=6%3Apolitiikka-paeaeuutinen-&Itemid=3

Tässä haastattelussa Haavistoa puheita kommentoidaan seuraavasti:

"Kansanedustaja Pekka Haaviston mukaan Suomessa ei ole sisäistetty, kuinka perusteellisesti eurooppalainen turvallisuuspolitiikka nojaa puolustusliitto Natoon. Haavisto kuvasi Natoon ja Euroopan unioniin painottuvaa politiikkaa moderniksi, kun taas pyrkimys puolueettomuuteen edustaa vanhaa puolustusajattelua."

Ennen kuin facebook-postaukset lähtevät liekkiin ja oikeaoppiset, ainoat sekä todelliset NATO-kriitikot pääsevät lällättämään, että "mähän tiesin tän", niin todettakoon, että kyseessä ei ole Haaviston sitaatti vaan Haavistoa haastatelleen kokoomuksen verkkolehden toimittajan tulkinta asiasta. Tuntuu siltä, että sekä oikealla että vasemmalla halutaan nähdä enemmän asioita kuin todellisuudessa nähdään.

Niitä, joita Haaviston NATO-kanta kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan eilisen A-talkin tai katsomaan vaikka Haaviston vaalikonevastauksia, joista kanta käy erittäin selkeästi ilmi.

3. Mitä tulee moderniin ja vanhanaikaiseen, niin mielestäni vasemmistoliiton NATO-kannan voi nähdä myös Neuvostoliiton ja Venäjän turvallisuuspolitiikan jatkumona. Haavisto puolestaan korostaa, että suomalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ei pidä perustua Moskovan eikä Washingtonin saneluun vaan Suomen itsenäiseen päätöksentekoon.

4. On valitettavaa, että Suomessa tuntuu olevan täysin mahdotonta keskustella maahanmuutosta, EU-politiikasta, ydinvoimasta tai NATOsta. On aivan sama, mitä sanot, sillä hetken päästä leimakirveet heilahtavat ja sinut on lokeroitu loppuiäksi johonkin leiriin. On valitettavaa, että monet politiikot ovat lähteneet Soinin imussa tälle linjalle. On ilmeisesti helpompi huitoa käsillä, huutaa äänensä käheäksi kuin keskustella ja argumentoida. Kevään eduskuntavaalit osoittivat, että kansan silmissä tämä linja tuo tulosta. Ehkä siitä syystä Timo Soini on Paavo Arhinmäen salarakas (retoriikan osalta).  

Puheenvuoro Vihreiden valtuuskunnan kokouksessa Tampereella, Tampereen yliopisto, auditorio K103 (Kalevantie 5), sunnuntaina 23.9.2007 klo 12.00

Suomi voi tehdä enemmän kriisinhallinnassa

Kansanedustaja Pekka Haavisto jatkoi sunnuntaina Vihreiden valtuuskunnassa Tampereella ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua. Haaviston mielestä Suomi voi ja sen tulee olla nykyistä aktiivisempi kansainvälisessä kriisinhallinnassa.

Haavisto luetteli seitsemän eri osa-aluetta, joissa kaikissa Suomi voisi lisätä panostustaan: 1) kriisien ennaltaehkäisy, 2) humanitaarinen apu kriisien aikana, 3) rauhanprosessien tukeminen, 4) siviilikriisinhallintaan osallistuminen, 5) sotilaallinen kriisinhallinta, 6) apu jälleenrakennustoimintaan ja 7) kansalaisjärjestöjen tukeminen kriisialueilla.

Haavisto muistutti, että YK:lle rauhanturvajoukkoja tarjoavista maista Suomi on tällä hetkellä vasta 49. sijalla. ”Jos haluamme pitää yllä Suomen perinnettä rauhanturvaamisen suurvaltana, Suomen tulisi vastata myönteisesti YK:n pyyntöön ja tarjota tukeaan Afrikan Unionin ja YK:n yhteiselle rauhanturvaoperaatiolle Darfurissa”, Haavisto sanoi.

Haavisto piti tärkeänä, että eduskunnan käsittelyyn syksyllä 2008 tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa käsitellään myös Suomen valmiuksia osallistua kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin. ”Uutena elementtinä osallistumme jo nyt EU:n taistelujoukkoihin (BG), joita saatetaan käyttää kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä. Samaan aikaan on kuitenkin huolehdittava siitä, että osallistumme edelleen myös YK:n lipun alla YK-johtoisiin operaatioihin”, Haavisto painotti.

Afganistanista tarvitaan selonteko

Haaviston mukaan NATO-johtoinen ISAF-operaatio Afganistanissa on ajautunut vaikeuksiin, kun poliittinen dialogi maan opposition kanssa ei ole edennyt toivotulla tavalla. Haavisto oli huolissaan siitä, että kuuden viimeisen vuoden aikana kunnollista vuoropuhelua ei ole saatu aikaan, ja maan hallitus ei pysty kontrolloimaan koko maata. ”Yhtäläisyysmerkkien vetäminen Talebanin ja Al-Qaidan välille on johtanut tilanteeseen, jossa terrorismin vastaisen sodan kohteena on maan koko oppositio. Rauhanturvaoperaatiolle se on lähes mahdoton tehtävä, ja pommituksissa syntyvät siviiliuhrit eivät lisää rauhanturvaoperaation kannatusta.”

”Ratkaisu Afganistanissa ei ole rauhanturvaajien poisvetäminen, vaan poliittisen vuoropuhelun aloittaminen ja tukeminen”, Haavisto muistutti. ”Nyt on aika vaikuttaa niin Afganistanin hallitukseen kuin NATO:onkin, jotta tästä vuoropuhelusta tulisi todellista.” Haavisto katsoo, että Suomen hallituksen tulisi vielä tänä syksynä tuoda Afganistan-selonteko koko eduskunnan käsiteltäväksi, jotta myös Suomen tuesta Afganistanille voitaisiin tehdä eduskunnassa ajankohtaiset linjaukset. ”Rauhanturvaoperaatio on muuttanut muotoaan, ja nyt on keskustelun paikka”, Haavisto totesi.

Laaja turvallisuuskäsitys selonteon pohjaksi

Puheenvuorossaan vihreille Haavisto totesi myönteisenä asiana, että Suomen turvallisuuspolitiikasta on alkanut laaja keskustelu, joka varmasti heijastuu tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. ”Laaja turvallisuuskäsitys ja lisäpanostus kansainväliseen kriisinhallintaan tulisivat olla uuden selonteon kulmakiviä”, Haavisto totesi.

Haavisto pitää myönteisenä myös sitä, että uudessa selonteossa selvitetään EU:n turvatakuiden tilanne sekä mahdollisen Suomen NATO-jäsenyyden edut ja haitat. ”Myös NATO on laajentumisensa ja kansainvälisten kriisinhallintatehtävien kautta muuttunut, eikä siitä kannattaisi puhua enää kylmän sodan kielikuvin”, Haavisto muistutti. ”Kun maanpuolustuksesta tulee entistä teknisempää ja myös kalliimpaa, kannattaa katsoa olisiko kansainvälisessä yhteistyössä synergiaetuja.”

Haaviston mielestä kaikki Suomessa eivät ole päivittäneet Venäjä-kuvaansa riittävän usein. ”Tuonnissa Venäjä oli vuonna 2006 Suomen suurin ja viennissä Saksan ja Ruotsin jälkeen kolmanneksi suurin kauppakumppani, eikä yhteistyö ole vähenemään päin”, Haavisto muistutti. ”Myös koko EU-alueella Venäjän merkitys energiantoimittajana on kasvamassa.” Haavisto toivoo, että turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko käsittelee myös Venäjää laajan turvallisuuskäsityksen näkökulmasta. ”Ympäristöuhkat, energiariippuvuus tai ihmisoikeuskysymykset ovat turvallisuusasioita, mutta niihin vastaamiseen täytyy löytää oikeat välineet. Ne välineet eivät yleensä ole puolustusministeriön pääluokassa”, Haavisto totesi.