*

Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Koulutuksessa lepää Suomen tulevaisuus

Työttömyyden vähentäminen on yhteiskunnallisesti yksi tärkeimpiä politiikkatoimiamme. Työttömyys, erityisesti pitkittyessään, on valtava inhimillinen ja sosiaalinen kriisi ihmiselle. 

 

Hyvä uutinen on se, että työttömyys on kääntynyt hentoon laskuun. Huonompi uutinen on se, että työttömyyslukujen alentuminen voi kertoa myös siitä, että ihmisiä jää yhä enemmän työvoiman ulkopuolelle.

 

Tästä ilmiöstä huomautti muun muassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan Kadonneet työmiehet –analyysi, jonka mukaan työikäisessä miesväestössä on 79 000 pysyvästi työelämän ulkopuolella olevaa henkilöä, joista 50 000 ei tilastoida työttömiksi työnhakijoiksi.

 

On tärkeä muistaa, että työttömien ja työmarkkinoilta kadonneiden taustalta löytyy mitä erilaisempia tarinoita.

 

On hyödytöntä puhua työttömistä yhtenä isona joukkona. Vastaavasti meidän on huomioitava erilaiset olosuhteet eri puolella maatamme.

 

Viime viikon uutisen mukaan ilmiön laajuus vaihtelee alueellisesti. Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa tilanne on merkittävästi hankalampi kuin Pohjanmaalla

 

Osa työllisyyden laskusta johtuu rakennemuutoksesta. Kadonneiden teollisuustyöpaikkojen tilalle on syntynyt tehtäviä, joiden osaamisvaatimukset poikkeavat merkittävästi totutusta. Pitkään yhdellä teollisuuden alalla työskennelleet eivät useinkaan pysty palaamaan työelämään, ja vähitellen työn hakeminen loppuu kokonaan.

 

Osa menetetyistä työtunneista johtuu opiskelujen ja työelämän yhteensovittamisen haasteista. Meidän järjestelmämme ei ole parhaimmillaan erilaisten elämäntilanteiden yhteensovittamisessa. Väliinputoajien kohtalo on usein hankala.

 

Monivivahteisen ongelman hoitaminen edellyttää kattavaa työkalupakettia. Yksi keskeisimmistä on kuitenkin koulutus. Tarvitsemme varhaisempaa puuttumista. Syrjäytymiseen pitäisi puuttua jo varhaiskasvatuksessa tai viimeistään peruskoulussa.

 

Toiseksi tarvitsemme uuden vaihteen elinikäisen oppimisen edistämiseen. Kun työelämä muuttuu koko ajan nopeammin, meidän poliitikkojen tehtävä on varmistaa, että jokaisella meistä on mahdollisuus päivittää osaamistaan koko työuran ajan. Kun automatisaatio, robotisaatio, tekoäly ja digitalisaation suuri aalto pyyhkäisee ylitsemme, sosiaaliturvan ja työelämää säätelevän lainsädäännön on vastattava aikaansa. Olen kirjoittanut osavastauksia tähän aihepiiriin ohjelmassani Agenda 2019. 

 

Kiteyttäen voi sanoa, että koulutuksessa ja osaamisperusteissa kasvussa lepää Suomen tulevaisuus. Sen täytyy näkyä konkreettisesti politiikassa, kuntien ja valtion budjetissa sekä julkisen talouden kehyksissä. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Syrjäytyminen on hyvin monimutkainen prosessi, mitä minä olen ymmärtänyt. Ja vaikka syrjäytymiseen nyt lähdettäisiin puuttumaan jo koulussa perusopetuksen kautta, niin silti jää aukkoja joista nuoria pääsee väliinputoajiksi. Parasta ennaltaehkäisyä olisi pystyä paikallistamaan näitä aukkoja jo ennalta ja paikkaamaan ne. Voisi myös miettiä miten syrjäytymisen ehkäisyä voitaisiin sovittaa työnmurroksen kanssa, nykyisinhän suurinosa työpaikoista saadaan suhteilla jotka perustuu vaihtokauppaan eli se joka pyydettyään ottaa myös antaa takaisin saman verran. Ehkä näitä suhteita voitaisiin alkaa luomaan jo alaluokilla, mutta estäisikö se riittävästi väliinputoamista? (Toivottavasti kirjoitus oli selkeä).

Käyttäjän minavaan kuva
jouko viitala

Siinä kirjoittaja on oikeassa, koulutuksessa ja osaamisperusteisessa kasvussa lepää Suomen tulevaisuus.

Se, että koulutuksessa on löysää pitää kyllä paikkansa. Tiukkoina aikoina kaikkea mahdollista - mitä tutkijoille/opiskelijoille tulee mieleen -
ei pidä tukea.
Tutkimuksen ja opiskelun suhteen, on hyödyllisyysvalintaa tehtävä. Jos on selvää, ettei alalla työpaikkoja ole, on koulutuksen määrään puututtava,
jos tutkimus/gradu/väitöskirja jne koskee alaa, joka kuuluu sarjaan "on kiva tietää", josta ei käyttännössä mitään hyötyä tule, on tukia hyvin tarkkaan mietittävä.

Joku kirjoitti osuvasti, ei ole kovin merkittävää tutkimusta esimerkiksi se, että tutkitaan onko hämähäkki tyytyväisempi seitin oikealla vai vasemmalla puolella. Karrikoitua, mutta lähes tuohon verrattavaa on moni tutkimus.

Sanotaan, että professorit ja vastaavat tuomitsevat leikkaukset ja maalaavat piruja seinille, Suomi taantuu kehitysmaan tasolle.

Tässä voisi esittää muutaman kysymyksen. Miten moni heistä on täysin ulkona realimaalimasta. Norsunluutornissaan, tietämättömä siitä, mitä
arjessa tapahtuu, mitä elinkeinoelämä oikeasti vaatii. Ikävä tosiasia
on, että turhan moni korkeasti koulutettu on käytännön työelämässä melkein hyödytön. Miten voi käytäntöä opettaa , ellei itsellä ole alalta työkokemusta.

Miten puolueeton on kritisoija asiasta, joka koskee hänen omaa ja kollegojensa työtä. Harva taitaa kyetä sanomaan, että se mitä hän tekee on väärää ja käytännössä turhaa.

Miten moni alallaan osaava on käytännön johtamistyöhön kykenevä. Jonkin alan tohtorintutkinto ei välttämättä tee henkilöstä osaavaa johtajaa.
Eli olisi kyseenalaistettava, kenestä esimerkiksi on jonkin laitoksen/oppilaitoksen jne edelleen johtajaksi.

Vihreät ovat mekkalaa vähennyksistä pitäneet, eivät tietenkään kaikki ole kohdalle osuneet, mutta monessa asiassa hallitus on oikeassa ja ainakin rohkea pyrkiessään uusiin ratkaisuihin, Sitä eivät esimerkiksi vihreitten meluaminen ole,

Toimituksen poiminnat