Talvivaaran ihmeiden aika on ohi

Olen tehnyt eduskunnalle talousarvioaloitteen, jossa esitän Terrafamen pääomittamiseen ehdotetun sadan miljoonan euron määrärahan poistamista.

 

Kaikki uusi raha tulisi käyttää (olisi jo jonkin aikaa pitänyt käyttää) Kainuun aluetalouden ja kainuulaisten tukemiseen sekä Talvivaaran kaivoksen jo aiheuttamien ympäristövahinkojen hoitamiseen ja uusien ympäristöhaittojen estämiseen.

 

Kaivoksen alasajo maksaa, mutta väistämättömän lopputuleman pitkittäminen maksaa vielä enemmän. Kuvaavaa on se, että Sipilän hallitus on jo kertaalleen käyttänyt sen summan kaivoksen ylösajoon, jonka olisi voinut käyttää kaivoksen alasajoon. Kuinka monta kertaa tuo alasajokustannus täytyy maksaa uudestaan ja uudestaan?

 

Miksi en usko Sipilän ihmeeseen?

 

Valaisevin perustelu kuultiin elinkeinoministeri Olli Rehnin suusta. Hän totesi  22.11.2016 täysistunnossa, että Terrafamen kumppaniksi haettu sijoittajakandidaatti tekee aina hyvin tarkan ja tinkimättömän arvion Terrafamen taloudellisesta tilanteesta, ympäristövastuista ja tuotteiden hintakehityksestä tehden niiden nojalla mahdollisen tarjouksensa.

 

Eduskunnalle ei vastaavia tietoja rahoituspäätöksen tueksi ole taaskaan suotu. Kansanedustajien oletetaan uskovan Sipilän ihmeeseen kuin Pekka Perän Talvivaara-lupauksiin aikoinaan.

Uskovatko markkinat ihmeeseen?

 

Perjantaina saatiin lukea, että vahvin sijoittajakandidaatti ei usko ihmeisiin.

 

Iltalehti uutisoi, että brittiläinen Audley Capital -sijoitusrahasto oli ollut ostamassa keväällä 2015 Talvivaaran kaivoksen, mutta vetäytyi. Rahaston perustaja Julian Treger totesi Iltalehdelle, että ilman toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Talvivaara on liian ennalta-arvaamaton sijoituskohde.

 

Jos Talvivaara on liian arvaaton sijoituskohde jopa riskisijoittajalle, sen vetäytyminen pois on vahva signaali muille mahdollisille sijoittajakandidaateille. Iltalehdelle kommentoineen Tregerin mukaan ilman toistaiseksi voimassa olevaa ympäristölupaa Talvivaara ei todennäköisesti kiinnosta ketään muutakaan sijoittajaa. Iltalehden tavoittama Berwin Leighton Paisner -lakitoimiston johtaja Alexander Keepin oli samoilla linjoilla.

 

Ympäristölupaan liittyvät vaikeudet ovat olleet tiedossa jo pitkään ja olen tuonut asiat esiin jo tässä blogissani aikaisemmin.

 

Usko Sipilän ihmeeseen on ollut niin kova, että tosiasioita ei ole tahdottu katsoa silmiin, vaan on tahdottu uskoa markkinointipuheisiin.

 

Sijoittajakandidaateilla on paras mahdollinen käsitys Talvivaaran kannattavuudesta, kuten elinkeinoministeri Rehn on todennut. Jos markkinat eivät usko ihmeisiin, pitäisi hälytyskellojen soida valtion johdossa. Ihmeiden sijaan uskon siihen, että markkinoilla eurot hakeutuvat  kannattaviin kohteisiin.

 

Huolestuttavaa Iltalehden jutussa on ajatus venäläisestä omistajasta. Jos esimerkiksi “teollisuuspoliittiseksi pohjakosketukseksi” Fennovoiman ydinvoimalaa suoraselkäisesti kutsunut europarlamentaarikko Olli Rehn käännettiin ministerinä Putinin energia(valta)politiikan takuumieheksi alle vuodesssa, mitä vastaava tietäisikään venäläisomisteisen Talvivaaran lupa- ja valvontakuvioille?

 

Millaista on ollut Sipilän omistajaohjaus Terrafamelle? Yhtiö on jatkanut oikeusteitse aiemman toiminnanharjoittajan tavoitteita lupaehtojen löysyttämiseksi sekä haluaa luokitella ylöskaivamansa ympäristölle tuhoisan mustaliuskeen tavanomaiseksi kaivosjätteeksi. Sadevesien valuma-alueita ei ole pienennetty, patovuotojen varalle ei ole tehty uusia varoaltaita, ja teollisen mittakaavan vedenpuhdistamon tekniikka on vasta pilotointivaiheessa.

 

Kaivokseen upotetut yksityiset ja julkiset rahat ovat olleet valtava piristysruiske Kainuun taloudelle, ja uudet työpaikat ovat olleet kullanarvoisia. Työpaikkoja on myös tuhoutunut ja tuhoutumassa. Nuasjärven kaloilta on mennyt jo maine, ja kaivostoiminnan jatkuessa kalastajien elämä myös Oulujärvellä vaikeutuu. Sotkamon ja muun Kainuun matkailuyrittäjät ovat syystä huolissaan.

 

Talvivaaran uraanilaitos on Kainuun muille elinkeinoille maineriski, mutta asiaan liittyy paljon periaatteellisia ongelmia. Talvivaaran kaivos sai alunperin ympäristöluvan kaivosyhtiön jätettyä mainitsematta lupahakemuksessaan, että mustaliuskeen sisältämä uraani liukenee prosessiliuokseen. Talvivaaran uraanin vuosituotantopotentiaaliksi oli jo Outokummun tutkimusraportissa vuonna 1991 arvioitu yellow cake -muotoisena sata tonnia. Uraanin talteenottoluvan yhtiö sai, koska pakkoraossa olleen valtioneuvoston ainoa muu vaihtoehto olisi ollut kaivoksen sulkeminen. Joku saattaa ajatella, että kun vihreä kansanedustaja ottaa esille uraanin, huolena olisi säteily. Suomessa Säteilyturvakeskus (STUK) valvoo myös Talvivaaran kaivoksen säteilyturvallisuutta, mutta sitä kiinnostaa nimensä mukaisesti vain ja ainoastaan säteily, joka malmissa on harmitonta. Ongelmana on uraanin sekä mustaliuskeen myös sisältämän toriumin sekä niiden tytärnuklidien myrkyllisyys. Kaivosyhtiö on onnistuneesti suunnannut mielenkiinnon ja yleisen huolen sulfaatteihin, mutta huolen pitäisi kohdistua sulfaatteihin sitoutuneisiin, ympäristölle tuhoisiin raskasmetalleihin.

 

Maailma muuttuu pikku hiljaa vihreämmäksi jo pelkästään siksi, että se on taloudellisesti järkevää. Pääosa teollisuusyrityksistä on viime vuosina havainnut, että myös jätteet ovat arvokkaita. Talvivaaran kaivoksessa on tähän mennessä heitetty valtavat määrät rahanarvoisia metalleja ongelmajätelammikoihin, joita humoristisesti kutsutaan ympäristölle vaarattomimman sisältönsä varjolla kipsisakka-altaiksi. Jos kaivostoiminta jatkuu, valtion on panostettava myös tutkimustoimintaan, jotta arvometallit eivät enää päätyisi kaatopaikalle tai jätevesiputken kautta vesistöihin.

 

Olen jo aiemmin kysynyt, minkälaisen osuuden valtavasti veronmaksajien rahoja Talvivaaran kaivokseen sijoittanut valtio aikoo antaa noin 50-100 miljoonan euron sijoitusta vastaan. Iltalehden jutun mukaan valtio olisi ollut antamassa puolitoista vuotta sitten Aundley Capitalille peräti 85 prosentin omistusosuutta. Kaverikapitalismin voisi vielä jotenkin ymmärtää, mutta jos kaivos on todellakin Sipilän mukaan kannattava, miksi valtio ei ulkomaisen kaivosyhtiön lottovoiton sijaan anna Lauri Ratian pyörittää siitä tuloja valtion kassaan seuraavat vuosikymmenet? Myydäänkö Talvivaaran malmivarannot ja kaivos eurolla vai muutamalla miljardilla?

 

Kaivoslaki antaa hövelisti maaperämme rikkaudet liki korvauksetta ne valtaaville ulkomaisille kaivosyhtiölle, mutta Talvivaaran tapauksessa sijoittajille ollaan lahjoittamassa myös muiden rahoittama valmis kaivos. Millä tavoin varmistetaan, että kaivoksen alasajokustannukset eivät kaadu vuosikymmenten jälkeen veronmaksajien niskaan ulkomaisen omistajan vedettyä tytäryhtiönsä konkurssiin?

 

Valtio on halventanut kainuulaisia nimeämällä uuden kaivosyhtiönsä nälkämaaksi, ja ministereitä myöten on luotu synkkää kuvaa, että kaivos olisi Kainuun elinehto. Onneksi me muut näemme, että Kainuusta tulee paljon hyviä uutisia. Maailman parhaat raitiovaunut tehdään Kainuussa, ja metsien vihreä kulta on muuntumassa mm. biopolttoaineiksi ja CLT-levyiksi. Kainuussa halutaan ja osataan luoda maa uudeksi.

 

Eduskunta, ostaisitko minulta hyvän käytetyn auton?

 

Jo vähintään 840 miljoonaa euroa veronmaksajille maksaneeseen kaivokseen sijoittavalta eduskunnalta edellytetään vain sokeaa uskoa ihmeeseen, ilman kattavia taloudellisia laskelmia, ulkopuolisia arvioita tuotantoprosessien toimivuudesta, selvitystä jatkuvasti kiristyvien ympäristönsuojelumääräysten vaatimien investointien kustannuksista ja rakentamissuunnitelmista, kaivoksen myyntituotteiden hinta-ennusteita, toiminnan riskianalyysejä tai riippumattoman tahon laatimaa arviota kaivoksen alasajon vaihtoehtoiskustannuksesta.

Mitä eduskunta on saanut? Lupauksen positiivisesta kassavirtaennusteesta vuoteen 2018 mennessä. Yhtiön positiivinen kassavirta ei kerro paljoakaan yhtiön todellisesta kannattavuudesta, kassavirtaennuste sitäkin vähemmän. On toki hyvä asia, että vesitaseongelmat eivät ole enää niin akuutteja. Tätäkin ihmettä selittää, että Talvivaaran kaivoksella on jouduttu turvautumaan miljoonien kuutiometrien laittomiin lisäjuoksutuksiin, liuotuskasojen prosessin kiihdyttäminen on haihduttanut vettä enemmän ja takana on ollut poikkeuksellinen vähäsateinen syksy. Ihmettä kerrakseen. Valvova viranomainen voi kasvattaa selkärangan, malmikasat voivat jälleen jähmettyä ja viilentyä, ja Kainuun runsassateisimpiin seutuihin kuuluva kaivosalue voi saada taas taivaan täydeltä vettä pari vuotta peräkkäin. Ihmeitä nekin, tai todellisuutta, jonka kanssa on elettävä.

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu