Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Uudistetaan työttömyysturvajärjestelmä kunnolla

Hallitus ehdottaa työttömyyspäivärahan enimmäiskeston lyhentämistä 500 päivästä 400 päivään tai 400 päivästä 300 päivään. Se on tässä työttömyystilanteessa vain ja ainoastaan keppitoimenpide, jolla tavoitellaan säästöjä ansioturvamenoihin.

Työllisyyteen ei auta myöskään hallituksen esitykseen sisältyvä työttömien kepittäminen pidentämällä omavastuuaikaa, alentamalla työllistymistä edistävien palvelujen ajalta maksettavaa korotettua ansio-osaa tai luopumalla pitkän työuran jälkeen maksettavista korotusosasta ja korotetusta ansio-osasta. Ne pikemminkin rankaisevat työttömiä entisestään.

Ei tarvitse olla ennustaja arvatakseen, että kun ansioturvamenoissa säästetään, muun sosiaaliturvan, kuten toimentulotuen, kustannukset kasvavat. Samaan aikaan hallitus neuvottelee työmarkkinajärjestöjen kanssa uudesta työllisyyspaketista, jonka pääasiallisena sisältönä vaikuttaa olevan työttömien pompotteluun perustuva ansioturvan tason leikkaaminen. Ensin siis leikataan ansioturvan kestoa, ja sitten sen tasoa.

Jos hallituksen tavoitteena on kannustaa työn nopeaan vastaanottamiseen, lyhentää työttömyysjaksoja, alentaa rakenteellista työttömyyttä ja säästää julkisia voimavaroja, tarvittaisiin kestävämpiä uudistuksia työttömyysturvan rakenteisiin. Nykyjärjestelmä on jähmeä, passivoiva ja epäoikeudenmukainen, ja juuri sen takia järjestelmää tulee uudistaa. Uudistaminen täytyy kuitenkin tehdä järkevästi ja oikeudenmukaisesti.

Kaikkein järkevintä olisi uudistaa ansioturvaa suhdanneperustaiseksi, porrastetuksi ja yksinkertaisemmaksi niin, ettei se erottelisi ihmisiä työsuhteen tyypin tai työajan perusteella. Emme elä enää maailmassa, jossa selkeä rajanveto yrittäjän ja palkansaajan tai työttömyyden ja työllisyyden välillä on mahdollista.

Yksi ratkaisu järjestelmän päivittämiseen on perustulo, mutta sen rinnalla myös ansioturvamalli on päivitettävä kunnolla.

Ansioturvan keston lyhentäminen ei toimi kannusteena siirtyä nopeammin työmarkkinoille, jos töitä ei ole tarjolla. Jotta kannustimet toimisivat edes periaatteen tasolla, järjestelmä tulisi rakentaa suhdanneperustaiseksi, kuten esimerkiksi talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtaja Roope Uusitalo on esittänyt. Sen pitäisi siis toteuttaa suhdanteita tasaavaa finanssipolitiikkaa ja tarjota parempi turva lama-aikana.

Järkevintä olisi uudistaa ansioturvajärjestelmä tuloperustaiseksi, porrastetuksi ja yksinkertaisemmaksi, jolloin se ei erottele ihmisiä työsuhteen tyypin tai työajan perusteella.  Tuloperusteinen malli parantaisi mahdollisuuksia ottaa työtä vastaan eri rooleissa, kuten palkansaajana, itsensä työllistäjänä tai sivutoimisena yrittäjänä. Uudistus voitaisiin toteuttaa viimeistään kansallisen tulorekisterin käyttöönoton yhteydessä.

Nykyjärjestelmän ongelmana on liian monen työnhakijan työttömyyden pitkittyminen, koska jähmeä ansioturvajärjestelmä ei kannusta ottamaan vastaan töitä työttömyysjakson alussa. Vaikka työtön haluaisikin töihin, ohjaa nykyinen malli yksilöitä pitkällä aikavälillä epäedullisiin ratkaisuihin. Työn vastaanottamiseen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana tulisi kannustaa porrastamalla ansioturvaa kustannusneutraalilla ja ennakoitavissa olevalla tavalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Ihan hyviä asioita käsittelet. samoin Mr Roope Ankan mielipiteet ovat avartavia.
Monet noista sanotuista saattavat kelluttaa suomea hetken aikaa. Nyt pitää kylläkin ajatella todellista reformia etenkin meillä suomessa.

Reformin pitää sisältää muutamia perusasioita:

Ensinnä pitää heti kääntää sotekeksintä täysin uuteen väylään.Lähdetää alkuun sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ja asiakkaiden kokemuksista ja visioista. Rakennetaan se himmeli vasta sen päälle, joskaan himmeliä ei enään tarvittaisikaan.

Käynnistetään kansalaiturvavakuutus. Suomessa asuvat kaikki Suomen kansalaiset kuuluisivat vakuutuksen piiriin. Vauvasta vaariin ja muksusta muoriin. Tämä tulisi olemaan ainut yhteiskunnan hallinnassa oleva tukijärjestelmä. Kaikki muut mainitut yksilöön liittyvät tukitoimet lopetetaan. Elämäntilanteen mukaan olet joko vakuutusmaksaja, tai korvausta nauttiva. Alkupääoma saadaan tällä hetkellä toimivien tukijärjestelmien testamenteista.

Sallittava yrityksen yrityksen myydä henkilöstölle työpaikkansa. Vastineeksi duunari saa yritryksen sisäisiä osakkeita, tai osuuksia. Näin henkilöstö nauttii sisäisten osuuksien tuottoa ja myös työsuorituksen mukaista palkkaa. Muuta motivaattoria ei tarvita. Eikä ole tarvetta rakentaa mitään lakeja himoitun paikallissopimuksen käynnistykseen.

No, näihin tarttuvaa puoluetta, tai kansanedustajaa ei taatusti löydy ainakaan Arkadianmäellä.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Laitan nyt tämän vaikka tähän yleissivistykseksi kansanedustajalle:

Abstract

We use a flexible hazard rate model with unrestricted spell duration and calendar time effects to analyse a dataset including all Norwegian unemployment spells during the 1990s. The dataset provides a unique access to conditionally independent variation in unemployment compensation. We find that a marginal increase in compensation reduces the escape rate from unemployment significantly, irrespective of business cycle conditions and spell duration. The escape rate rises sharply in the months just prior to benefit exhaustion. While men are more responsive than women with respect to marginal changes in compensation, women are most responsive with respect to benefit exhaustion.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/1468-02...

Jyrki Paldán

Viittamassasi tutkimuksessa käsitellään Norjan ansiosidonnaista työttömyysturvaa ja sen keston sekä lopetusuhan vaikutuksia työttömyydestä "poistumiseen". Tutkimus siis liittyy ainoastaan yhteen blogistin esittämään argumenttiin, ja siitä blogisti sanoi näin:

"Ansioturvan keston lyhentäminen ei toimi kannusteena siirtyä nopeammin työmarkkinoille, jos töitä ei ole tarjolla."

Nyt täytyy siis selvittää oliko Norjassa tuon tutkimuksen aikana töitä (runsaasti) tarjolla. Jos ei ollut, blogisti on tuossa asiassa väärässä. Jos taas töitä oli tarjolla, voitte kummatkin olla oikeassa. Jos taas Suomessa on tällä hetkellä runsaasti töitä tarjolla, ja tuon tutkimuksen tulokset ovat muiltakin osin sovellettavissa Suomeen, on blogisti väärässä ansiosidonnaisen keston vaikutuksista tämän päivän Suomessa.

Ottaen huomioon että työpaikkojen ja työttömien kohtaanto-ongelma on vain helpottanut vuodesta 2007, pidän melko epätodennäköisenä että jossain olisi runsaasti töitä tarjolla. Tietysti kun hintaa poljetaan riittävän alas työpaikkoja alkaa löytymään. Jos työntekijä vakuuttaa itse oman työnsä ja maksaa työnantajalle että saa tehdä töitä, varmasti alkaa työpaikkoja löytymään.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kuten siinä seisookin, tuo pitää paikkansa suhdannevaihteluista riippumatta.

"Ottaen huomioon että työpaikkojen ja työttömien kohtaanto-ongelma on vain helpottanut vuodesta 2007"

Missä näin osoitetaan? Esimerkiksi rakennusalalla neljä kymmenestä yrityksestä kokee tällä hetkellä suuria vaikeuksia rekryissä vaikka alan työttömyys huutelee kymmenessä prosentissa kasvukeskuksissakin. RT ja Rakennusliitto näkevät nimenomaan kohtaanto-ongelman selittävänä tuon. Samoin matalapalkkaiset palvelualat kuten kauppa ja taksit jäävät tälläkin hetkellä ilman työntekijöitä. Tässä taas liian pieni marginaalihyöty työllistymisestä selittää tuon varmasti suurelta osin, toisin kuin raksalla jossa palkat ovat kohtuullisen hyvät. Työvoimasta ei sinänsä olisi pulaa. Ainakin Ruotsissa työllisyys näillä aloilla parani heti kun matalapalkkaisten verotusta laskettiin ja kannustimia sörkittiin.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #7

Jep, eli mielestäsi blogisti on väärässä, sillä työttömät löytävät töitä vaikka töitä ei olisikaan, kunhan riittävästi potkitaan takapuoleen. Voihan se toki niinkin olla. Tuon tutkimuksen suhteen on otettava huomioon että Norjan työttömyysprosentti on ollut korkeimmillaan siinä 5%:n tietämissä, joten tulokset eivät välttämättä ole täysin sovellettavissa Suomeen.

"Missä näin osoitetaan?"

http://d3vsgec5pd3juy.cloudfront.net/wp-content-ne...

"Esimerkiksi rakennusalalla neljä kymmenestä yrityksestä kokee tällä hetkellä suuria vaikeuksia rekryissä vaikka alan työttömyys huutelee kymmenessä prosentissa kasvukeskuksissakin."

Mikäkähän mahtaa olla tuohon "kohtaanto-ongelmaan" syynä, ja voiko sitä auttaa takapuoleen potkimalla? Etsivätkö työnantajat spesifiä osaamista, jota ei löydy työnhakijoista, vai pitäisikö työn olla ilmaista? Rakennusalan työttömienhän täytyy karenssin uhalla tehdä työpaikkahakemuksia oman alansa työpaikkoihin, ja työtarjouksesta kieltäytymistä seuraa niin ikään karenssi. Miten sitä takapuolta pitäisi potkia lisää ja miten se saataisiin tehokkaasti toimimaan?

"Samoin matalapalkkaiset palvelualat kuten kauppa ja taksit jäävät tälläkin hetkellä ilman työntekijöitä."

Tämä on ihan täyttä roskaa ainakin kaupan osalta. Jokaista kassapestiä kohden tipahtaa kymmeniä hakemuksia, isommissa kaupungeissa useita satoja.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #11

Työmarkkinat eivät ole mikään staattinen asia jossa yhden työllistyminen syö toiselta työpaikan. Ylivoimaisesti suurin osa työpaikoista syntyy spontaanisti kun tekijä ja työn teettäjä kohtaavat. Firmoissa kaverit ottavat itselleen joitain tehtäviä ja kun sopiva kaveri osuu kohdalle, toiset tehtävät annetaan toisille.

Kohtaanto-ongelman suurimmat tekijät olivat työntekijöiden ikä, osaaminen ja sijainti. Ja kyllä, työllisyyttä voi parantaa kiristämällä työttömyysturvan ehtoja tai muuten potkimalla. Ehkä raksan tapauksessa yksinkertaisesti lisäkoulutus ja liikkuvuuden kannusteiden lisääminen auttaisi. Työttömyysturvan ehtoihin voisi panna että täyden korvauksen saa esimerkiksi opiskelemalla lisää.

Hokin pomon haastattelu oli vasta joku viikko takaperin lehdessä. Sanoivat että työntekijöitä ei tahdo saada. Voihan se olla että sielläkin vähän karsitaan liian ronskisti hakemuksia. Vaimon ensimmäinen soitto lähimpään Prismaan vei haastatteluun samana päivänä ja seuraavana töihin. Ei niillä tosin mitään työpaikkailmoituksia oltu julkaistu. Taksin työntekijäpulasta valitettiin taas eilen ainakin radiouutisten haastattelussa.

Tiedät varmasti varsin hyvin että nuo työkkärin vaatimukset työnhausta eivät tarkoita käytännössä mitään. Kukaan ei joudu töihin jos sinne ei halua.

Mutta joka tapauksessa. Työpaikkoja syntyy sitä enemmän mitä aktiivisemmin niitä etsitään. Vain pieni osa työpaikoista on koskaan varsinaisesti haussa tai työkkärin sivuilla. Mitä suurempi hyöty työllistymisestä on, sitä aktiivisemmin töitä haetaan. Ei se ole niin vaikeaa tajuta että miksi havainnot työttömyysturvan suhteesta työllisyyteen ovat mitä ovat. Aivan samalla tavalla työttömien kepittäminen vaikka sanktioilla tai juoksuttamisella nopeuttaa työllistymistä. Jos minulla olisi kotona vittumaista, tekisin aivan kaiken sen eteen että pääsisin sieltä pois.

Tämä ei tarkoita että kepittämistä pitäisi harrastaa itsetarkoituksena vaan ainoastaan työkaluna työllisyyden hoidossa. Ja järkevästi. 60 - vuotiaan Pitkäaikaistyöttömän kepittämisestä saatava hyöty on käytännössä olematon. Silloin sen tekeminen olisi jo hiukan moraalitonta.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #12

"Työmarkkinat eivät ole mikään staattinen asia jossa yhden työllistyminen syö toiselta työpaikan. Ylivoimaisesti suurin osa työpaikoista syntyy spontaanisti kun tekijä ja työn teettäjä kohtaavat."

Herra Jean-Baptiste Say olisi oppipojistaan ylpeä.

Jännä että ihmiset vain valtavina massoina aina silloin tällöin päättävät spontaanisti olla luomatta työpaikkoja. Kreikassakin ihan vain yht'äkkiä miltei neljännes työikäisestä väestöstä päätti ryhtyä työttömäksi kriisin iskiessä. Ironista että kansa nousee turuille ja toreille osoittamaan mieltään ja riehumaan työpaikkojen puolesta, vaikka he itse vain spontaanisti lopettivat niiden luomisen! Tyhmää sakkia.

Vai olisiko sittenkin niin että työmarkkinat eivät ole myöskään äärettömän dynaamiset, vaan se toimii tietyissä rajoissa, joita asettelevat mm. omistusoikeudet, lainsäädäntö ja kaupankäynnin reaaliset rajoitukset.

"Hokin pomon haastattelu oli vasta joku viikko takaperin lehdessä. Sanoivat että työntekijöitä ei tahdo saada. Voihan se olla että sielläkin vähän karsitaan liian ronskisti hakemuksia. Vaimon ensimmäinen soitto lähimpään Prismaan vei haastatteluun samana päivänä ja seuraavana töihin."

Anekdoottitodisteilla ei hirveän pitkälle päästä, etenkään jos pitäytyy otsikkotasolla. Vähän aikaa sittenhän oli lähes legendaariseksi muodostunut tapaus, jossa työnantaja valitti ettei löydä työntekijöitä, ja siitä kirjoiteltiin valtavat vastaavat otsikot miltei kaikkiin kaupallisiin lehtiin. Vähän tarkemmin kaiveltuna selvisi että firma ei selvinnyt rekryprosessista, koska hakemuksia tuli ilmoituksiin liikaa. Sellaiset työvoimapulat.

"Tiedät varmasti varsin hyvin että nuo työkkärin vaatimukset työnhausta eivät tarkoita käytännössä mitään. Kukaan ei joudu töihin jos sinne ei halua."

Tottakai merkitsevät. Valta päättää tuleeko työntekijä töihin vai ei on annettu täysin työnantajan harteille. Työnhakijan on pakko hakea ja tarjouksista ei saa kieltäytyä. Nykysäännöillä ainoa tapa että työpaikkaan ei löydy työntekijää on että työnantaja ei siihen halua työntekijää.

"Ei se ole niin vaikeaa tajuta että miksi havainnot työttömyysturvan suhteesta työllisyyteen ovat mitä ovat. Aivan samalla tavalla työttömien kepittäminen vaikka sanktioilla tai juoksuttamisella nopeuttaa työllistymistä."

Niin, yksittäisen Norjalaistutkimuksen mukaan, jossa todettiin että suhteellisen pieni osa ansiosidonnaisella olevista työttömistä työllistyy hieman nopeammin jos ansiosidonnaisen kestoa lyhennetään tai summaa lasketaan. Norja ei kuitenkaan ole ainoa maa, jossa ruoskimalla on luotettu työmarkkinoiden loputtomaan dynaamisuuteen. Samaa on tehty Suomessakin jo lähes kolmekymmentä vuosikymmentä ja tulokset ovat käytännössä täysin nada. Samaa on havaittu myös monessa muussa maassa. Tulokset eivät siis todellakaan ole yksiselitteisiä, kuten väität, vaan hyvinkin ristiriitaisia suuntaan jos toiseenkin. Osa kepeistä ilmeisesti vaikuttaa tietyissä olosuhteissa, toisissa olosuhteissa taas ei ja jotkut kepit eivät vaikuta lainkaan.

mm:
http://villepulkka.puheenvuoro.uusisuomi.fi/180270...

"Jos minulla olisi kotona vittumaista, tekisin aivan kaiken sen eteen että pääsisin sieltä pois."

Ah, ihanan Stalinistinen näkemys.

Mutta ihan ajatusleikkinä, miksi ei tehdä toisinpäin? Yleisesti ottaen työllistäminen vaatii pääomaa, joten varakkaita(niin yksilöt kuin yrityksetkin) voi katsoa potentiaalisiksi työllistäjiksi. Miksi ei kepitetä heitä työllistämään tekemällä heidän elämästään sietämätöntä, jos pääomaa ei käytetä suomalaisten työpaikkojen synnyttämiseen ja työttömyysaste ole matalalla?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #13

Siitä lisää. Myös sanktiot nopeuttavat työllistymistä. Ja ihan oikeasti, olen näitä nyt plärännyt läpi aikamoisen kasan. Kaikkialla tulokset ovat samankaltaisia; lähes mikä tahansa kepittäminen vaikuttaa työllistymiseen positiivisesti.

Abstract

Sanctions or punitive benefits reductions are increasingly used as a tool to enforce compliance of unemployment insurance claimants with search requirements. This article analyses sanctions using a unique administrative data set of individuals who started collecting unemployment insurance in the Netherlands in 1992. After correction for selectivity in the imposition of sanctions, we find that sanctions substantially raise individual re-employment rates.

http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1468-...

Pääoman kepittämisen ongelma on tietysti siinä että pääoma on jonkun omaa. Mutta jollain tavalla koen tuon kyllä ihan hyväksi kysymykseksi. Voisiko esimerkiksi ajatella että varallisuusvero otettaisiin takaisin käyttöön jossakin muodossa ja tuotannollisen toiminnan verotusta vastaavasti laskettaisiin? Tämä olisi eräänlaista ylimääräistä inflaatiota niille joilla on pääomia, mutta samalla tuotannollisesta toiminnasta olisi nykyistä helpompi kerätä voittoja.

Yleisesti Suomessa massit ovat massoilla, siis lähinnä eläkerahastoissa ja käyttötileillä. Pääoman verokepittämisellä on vaikea saada paljoa kasaan ellei sitten kajota eläkefirmojen käytännön verottomuuteen.

Mutta en pidä heittoasi yhtään turhana; sitä kepittämistä tosiaan pitää miettiä myös pääomalle. Eikä pääoma silloin mihinkään karkaa jos sillä on kuitenkin mahdollisuus myös tehdä voittoja sellaisessa skenaariossa jossa se hyödyttää myös yhteiskuntaa eniten.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #14

Ja tässä taas todetaan että sanktioiden ja työttömien työmotivaation välillä ei ole havaittavissa yhteyttä:

https://www.jrf.org.uk/sites/default/files/jrf/mig...

Voimme varmaankin jatkaa tätä jonkin aikaa, mutta hedelmällistä se ei ole. Sanoin että tulokset ovat ristiriitaisia, joten ellet kulje täysin laput silmillä, et voi juuri väittää vastaan.

"Mutta en pidä heittoasi yhtään turhana; sitä kepittämistä tosiaan pitää miettiä myös pääomalle."

Tämähän alkaa kuulostaa jo mahtavalta yhteiskuntafilosofialta! Tehdään kaikkien elämästä kurjaa niin yhteiskunta muuttuu paremmaksi!

On tietysti myös selvää että tuollainen kaikkien kepitys vaikuttaa markkinoihin jo todella radikaalisti, ja tekee taloudesta effektiivisesti suunnitelmatalouden. Miksi siis ei voitaisi tehdä samaa suoraan ilman kurjistamista esimerkiksi julkisilla työllistämistoimilla?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #15

Kyseessä ei ole tieteellinen tutkimusartikkeli vaan enemmän sosiaalipoliittinen kannanotto. Niitä voimme tehdä ilman linkkejäkin.

Teksti on lievästi kummallinen. Siellä esitetään että sanktioidut työllistyvät jopa 70% tehokkaammin (mikäli he kokevat taloudellisia vaikeuksia, ehkä noin 30% jos eivät) kuin ei-sanktioidut ja silti tulkintasi mukaan päädytään siihen että niillä ei ole vaikutuksia?

Haitallista toimintaa voi hyvin kepittää. Ei elämästä tarvitse tehdä sietämätöntä vaan yksinkertaisesti sanktioida toiminta joka on muille haitallista. Verotus ja tukien manipulointi ovat työkaluja siihen.

Ja miksi ylipäätään verotus- ja tukijärjestelmää ei alunperin tehty sellaiseksi että se palkitsee toivotusta ja rankaisee epätoivotusta? Jos tilanne olisi jo tuo intuitiivisestikin oikea niin ei tarvitsisi puhua mistään kepittämisestä.

Käyttäjän OlliAulio kuva
Olli Aulio

Pitäisikö koko ansiosidonnainen ansioturvajärjestelmä poistaa. mikä on peruste sille että se joka on saanut korkeampaa palkkaa saa valtion maksamana korkeampaa korvausta kuin se joka on saanut pienempää palkkaa. pitäisikö turvan olla samansuuruinen kaikille.

Käyttäjän OlliAulio kuva
Olli Aulio

Pitäisikö koko ansiosidonnainen turva lopettaa. Mikä on syynä siihen että se joka on saanut parempaa palkkaa saa enenmmän valtion kustantamaa ansiosidonnaista kuin se joka on saanut pienempää palkkaa. Eikö tuen tulisi olla samansuuruinen kaikille.

Käyttäjän vik kuva
Virpi Kauko

"Ansioturvan keston lyhentäminen ei toimi kannusteena siirtyä nopeammin työmarkkinoille, jos töitä ei ole tarjolla."

Tämä on varmaankin totta, mutta en silti ymmärrä, miksi se, että työtön henkilö A on aiemmin ollut hyväpalkkaisessa työssä, oikeuttaa hänet saamaan parin vuoden ajan paljon suurempaa työttömyyskorvausta kuin työtön henkilö B, joka on ollut pienipalkkaisemmassa työssä tai ei ollenkaan työssä.

500 päivää on kohtuuttoman pitkä aika ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestoksi. Hiilamon työryhmäkin taannoin ehdotti sen lyhentämistä 250 päivään (siis selvästi lyhyemmäksi kuin hallitus nyt esittää) ja koskemaan kaikkia työttömyyskassojen jäsenyyksistä riippumatta. Minusta tämä olisi ihan hyvä uudistus.
http://www.sitra.fi/uutiset/talous/asiantuntijat-a...

Sitten kun siirrytään perustuloon, voisi miettiä sitäkin, että miksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa ollenkaan pitäisi kustantaa verovaroista. Ostakoot vapaaehtoisen työttömyysvakuutuksen ne jotka haluavat.

Käyttäjän HannuValtonen kuva
Hannu Valtonen

Emme siirry perustuloon, vaan kansalaisturvavakuutukseen.

Toimituksen poiminnat