Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Oy Suomi Ab

PÄÄMINISTERI Juha Sipilän (kesk) tavaramerkki on puhua Suomen valtiosta Oy Suomi Ab:na.

Haastoin tätä näkemystä käyttämässäni Vihreiden ryhmäpuheessa julkisen talouden suunnitelmasta (JTS) tämän viikon tiistaina. Puheeni voi kuunnella ja katsoa tekstitettynä täältä.

Viestini voi tiivistää seuraavalla tavalla:

 

Hallituksen tulisi viimein ymmärtää, että valtiota ei voi johtaa kuin yritystä. Ja että valtion kassaa ei voi verrata kansalaisen kukkaroon. Yritystalouden oppien soveltaminen valtion talouden hoitamisessa johtaa vain kotimaisen kysynnän laskuun ja työttömyyden kasvuun. Kun ihmisten lompakot ohenevat, kansalaisten euroista riippuvaiset kotimaiset yritykset kärsivät. Ja tästä seuraa itse itseään ruokkiva negatiivinen kierre. Sen seurauksena valtion alijäämä ja velkaantuminen lisääntyy, kun uutta kasvua ei synny mistään.

 

Vaalikevään helmikuussa pääministeri Sipilä väitti tiukasti Elinkeinoelämän valtuuskunnan vaalitentissä, että Suomea voi johtaa kuin firmaa, koska yrityksen ja valtion välillä on paljon samaa: molemmilla on tulot ja menot, joiden pitää olla tasapainossa.

Valtiovarainministeri Alexander Stubb oli silloin toista mieltä. Mutta kuten niin monissa muissakin asioissa, käytäntö ei ole vastannut puheita ennen vaaleja.

 

Pääministeri Sipilä yrittää toimia Suomen toimitusjohtajana ja se näkyy kaikessa hallituksen politiikassa.

Pääministerin olisi syytä ymmärtää, että yritystaloutta voidaan tasapainottaa menoja vähentämällä, mutta aina kun valtio vähentää menojaan, se vähentää myös tulojaan. Ja toisin kun yritysten, valtion tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista eikä tavoitella pelkästään voittoa.

Huonoina aikoina valtio ei voi myöskään poistaa ihmisiä kansantaloudesta ja pienentää näin yrityksen lailla yksikkötyökustannuksia.

Yritysten toimenkuvaan kuuluu aina riskinotto, joka onnistuessaan tuottaa yritykselle voittoa. Valtio ei voi toimia kuitenkaan näin ja pantata kansalaisiaan jonkun riskisijoituksen takeeksi.

Mitä tulee tulojen ja menojen tasapainoon valtion osalta, valtionvelka on rahoitustyökalu, jolla mahdollistetaan yhteiskunnan normaali toiminta.

Sipilänomics johtaa siihen, että valtio maksaa mieluummin siitä, että ihmiset ovat työttöminä kuin maksaisivat veroja ja olisivat työllistettynä.

Mutta jos näille ihmisille ei ole uutta työtä tarjolla, kuinka heidän kortistoon laittamisensa parantaa julkisen talouden tilaa?

Hallituksen visiona näyttääkin olevan se, että julkisen talouden säästöjä haetaan sillä, että työttömyysturvaa ja sosiaalietuuksia karsitaan, jolloin työttömyydestä aiheutuvat suorat kustannukset pienentyvät.

 

Tällainen politiikka johtaa siihen, että kansa jakautuu yhä enemmän kahtia ja köyhyys, tuloerot sekä eriarvoisuus kasvavat. Tämä puolestaan johtaa inhimillisen kärsimyksen ohella siihen, että ihmisillä on yhä vähemmän mahdollisuuksia hankkia yritysten tuotteita ja palveluita.

Kansalaisten ostovoiman heikentyminen on suoraan pois yritysten mahdollisuudesta työllistää ja investoida.

Myös OECD:n raportti vuodelta 2014 toteaa hyvin selkeäsanaisesti, että tutkimusten mukaan tuloerojen kasvaminen vähentää talouskasvua.

Pienten tuloerojen maissa asuvat onnellisimmat ihmiset ja ihmisten hyvinvointi on myös yritysten etu.

 

Tässä yhteydessä on syytä vastata yhteen ikuisuusväittämään julkisen sektorin liian suuresta koosta.

 

Kun Suomen valtion velkaantumista parjataan, puhutaan bruttovelasta. Jos joku mainitsee nettovelan, muistetaan aina sanoa, että siihen sisältyy Suomen eläkerahastojen varallisuus. Kun Suomen julkisen sektorin kokoa parjataan, kukaan ei enää muistakaan mainita, että siihen sisältyy myös lakisääteinen työeläkejärjestelmä ja sen varallisuus. Siksi se tapa, jolla esimerkiksi julkisesta sektorista ja valtion velkaantumisesta puhutaan, on usein hyvin ideologista.

On syytä muistaa, että kun puhumme julkisesta sektorista, puhumme yhteiskuntaamme kannattelevista työntekijöistä, kuten poliiseista, sairaanhoitajista, opettajista, palomiehistä ja kätilöistä. On aina poliittinen arvovalinta määritellä, minkälaisessa yhteiskunnassa elämme ja keitä varten palveluita järjestämme.

 

Kun taas parjataan Suomen korkeaa veroastetta, on syytä muistaa kaksi asiaa.

 

Ensinnäkin se, että verotuksen kokonaistasoa ei voi lukea suoraan verojen osuudesta bruttokansantuotteeseen, koska eri maat ovat erilaisia. Koska verotuksen rakenne ja sosiaalituvajärjestelmät ovat erilaisia, on suorastaan pölhöpopulismia verrata suoraan eri maiden verotasoja toisiinsa bruttokansantuotteesta ilman mitään erittelyä.

 

Toisekseen tavallisen ihmisen arjen kannalta olennaista on se, kuinka paljon jää kuukaudessa käteen euroja. Veroilla kustannetaan muun muassa koulutus ja terveydenhuolto sekä yhteiskunnan perusinfrastruktuuri. Kuinka paljon tavallista työssä käyvää ihmistä lämmittäisi ajatus, että palkasta tarvitsisi maksaa vähemmän veroa, mutta vastineeksi tästä vapaudesta joutuisi maksamaan ne palvelut, jotka veroilla on aikaisemmin katettu.

 

Tämä on taas ideologinen valinta. Minkälaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa ja minkälaiset palvelut haluamme turvata kaikille. Esimerkiksi tuhat euroa käteen tarkoittaa Suomessa hyvin eria asiaa kuin Yhdysvalloissa.

Ja kaikella tällä on väliä myös koko yhteiskunnan kannalta. Yhteiskuntamme kilpailukyvyn kannalta on olennaista, että Suomi on vakaa yhteiskunta ja täällä on osaavaa ja koulutettua työvoimaa. Ja juuri näiden veroilla mahdollistettujen seikkojen ansiosta Suomi on maailman talousfoorumin listalla maailman innovatiisin maa ja maailman neljänneksi kilpailukykyisin maa.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

"Hallituksen tulisi viimein ymmärtää, että valtiota ei voi johtaa kuin yritystä"

ja tämä siis henkilöltä, joka ei ole johtanut sen paremmin valtiota kuin yritystäkään - uskokoon ken haluaa.

Ps.

Tännehän ei oikeastaan pitäisi kommentoida ollenkaan (sori siitä), koska Aaaltohan ei näille aalloille vaivaudu. On näköjään muita kiireitä ja parempaakin tekemistä, kuten hänen tähän mennessä viimeisin kommenttinsa kertoo:

"Touko Aalto 28.2.2016 20:07
Nyt pitää lähteä eduskunnan työhuoneelta kotiin vaimon luokse...joten kun seuraavan kerran tulen tänne..."

Eipä ole Toukoa kuulunut, vaikka näitä julkilausumia pukkaakin.

Käyttäjän toukoalto kuva
Touko Aalto

Juha, aika ajoin käyn pitkääkin keskustelua täällä blogin kommenttiosiossa. Mutta koska päivät menevät kansanedustajan töiden merkissä ja välillä pitää käydä kotona myös nukkumassa, ei aika riitä millään roikkumaan kaikissa netin keskusteluosioissa. Puheenvuoron voi silti käyttää, jos tahtoo nostaa esille jonkun mielipiteen julkiseen keskusteluun.

Toimin eduskunnassa valtiovarainvaliokunnassa, jossa johdan Vihreiden toimintaa. Katson sen pohjalta asioita valtiontalouden näkökulmasta. Ymmärrän myös yritystalouden näkökulman. Mutta en ymmärrä sitä, että kotitalous, yritystalous ja valtiontalous sekotetaan toisiinsa. Ne toimivat kaikki omalla erilaisella logiikallaan.

Ei tarvitse olla yritysjohtaja tai yksinvaltias, jotta voi ottaa kantaa jokaiseen suomalaiseen koskevaan keskusteluun. On jopa suotavaa, että kansanedustaja kertovat mielipiteensä asioihin.

Ja usein myös keskustelun taso määrittää sen, mihin keskusteluihin on järkevää ottaa kantaa. Ajattelin esimerkiksi vastata nyt Huuskon esittämään hyvään kysymykseen.

Ja niin, talousasiat eivät ole uskon kysymyksiä. Siksi kirjoitin ja perustelin mielipiteeni. Uskon kysymykset ovat sitten erikseen.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Heh heh - vaatii näköjään vähän lämmitystä niin saa näin keväällä muutkin kuin karhut herätetyksi.

Ennen kuin moitteeni kirjoitin, tarkistin Aallon esiintymiset tässä sfäärissä viimeiseltä puolelta vuodelta. Vaikka näitä julkilausuma-blogeja on ilmestynyt kymmenkunta, on herra itse vaivautunut paikalle vain kahden kommentin verran. Joista toinen tuo yllä lainaamani...

Eikä siinä mitään. Riippuu miten haluaa itsensä asemoida. Se on vaan niin, että toiset (kansanedustajatkin) ovat täälläkin aktiivisempia kuin toiset eli verrokkiryhmää löytyy. Blogaukseen nyt kuitenkin kuuluu interaktiivisuus. Joten se, että viitsii edes näytellä olevansa kiinnostunut ja osallistuu kirjoituksensa herättämään keskusteluun tai vastaa sen herättämiin kysymyksiin, kertoo meille kansalaisille paljon tässä heikkojen signaalien maailmassa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Mitä tulee tulojen ja menojen tasapainoon valtion osalta, valtionvelka on rahoitustyökalu, jolla mahdollistetaan yhteiskunnan normaali toiminta."

Vihreänä federalistia sinun pitäisi tietää ettei yhteisvaluutassa ole vaihtoehtoja talouskuripolitiikalle.

Käyttäjän toukoalto kuva
Touko Aalto

Aika vahvoja oletuksia. Minusta on asioita, jotka on perusteltua päättää kansallisesti ja asioita, jotka on perusteltua päättää kansainvälisesti tai EU-tasolla.

Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Politiikkaa ei ole luonnontieteiden alaa. Moni poliittinen mantra on muuttunut tai muuntunut historian saatossa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Politiikassa on aina vaihtoehtoja."

Ne vaihtoehdot luonnollisesti ovat, olla mukana yhteisvaluutassa tai ottaa oma valuutta. Vihreät ovat tietääkseni virallisesti sitoutuneet syvempään integraatioon joten teillä ei vaihtoehtoja tämän mukaan talouspolitiikassakaan ole.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kiitos kirjoituksesta, kansanedustaja Aalto. Kirjoitat: "Kun Suomen valtion velkaantumista parjataan, puhutaan bruttovelasta. Jos joku mainitsee nettovelan, muistetaan aina sanoa, että siihen sisältyy Suomen eläkerahastojen varallisuus".

Verotuloilla kuitenkin hoidetaan tuota velkaa ja korkomenot ovat pois muualta julkisesta taloudesta. Nykyisin valtio maksaa noin 1,5 miljardia korkomenoja vuodessa 100 miljardin kokonaispotista eli vähemmän kuin takavuosina paljon pienemmästä lainasta, "kiitos" Euroopan finanssikriisin.

Velkapotti kasvaa aina vain. Vallitseva poikkeuksellinen korkomaailma tuskin on kuitenkaan ikuinen.

Niinkin hiljattain kuin 2011, valtion kymmenvuotisen lainan korko oli 3 prosenttia, kun se nyt on 0,5 prosenttia.
http://www.suomenpankki.fi/en/tilastot/korot/Pages...

Itseäni mietityttää valtion velan kanssa se, minkälaiset korkomenot jätämme tuleville polville veroilla vuosittain kerättäviksi. Niitä menoja kun ei eläkevaroilla hoideta.

Eikö sinua huolestuta tämä asia?

Käyttäjän toukoalto kuva
Touko Aalto

Kiitoksia hyvästä kommentista Markku. Olet aivan oikeassa siinä, että kun olemme antaneet rahapolitiikkamme pois omista käsistämme joudumme käsittelemään myös korko-ongelmaa aivan eri vakavuudella.

Homman pihvi on siinä, miten saadaan luotua uutta kasvua, jolla voidaan maksaa velkoja ja niiden korkoja pois. Tästä vallitsee erilaisia näkemyksiä.

Hallituksen tavoitteesta lisätä työllisyyttä ja kasvua on helppo olla samaa mieltä. Keinoista olen eri mieltä.

Minun mielestäni on tärkeää tehdä rakenneuudistuksia. Menosopeutuksiakin on syytä tehdä, mutta mielestäni hallitus tekee niitä liikaa ja vääristä paikoista. Ja sellaisia investointeja, joita joka tapauksessa tulee tehdä jatkossa, on syytä tehdä enemmän miinuskorolla massatyöttömyyden aikana.

Olennaista olisi ylläpitään talouden toimivan sektorin moottori käynnissä niin, että se kantaa yli matalasuhdanteen aikaan, jolloin rakenneuudistukset alkavat purra.

Koroista on hyvä huomioida muuta seikka. Vaikka valtion velka on lisääntynyt nopeasti, korkomenot ovat jopa laskeneet. Markkinat siis näkevät tuon nettovelan ja valtion kokonaisvarallisuuden hyvin eikä velka ole ongelmistamme pahin.

Mutta tilanen voi kääntyä toiseksi, jos hallituksen talouspoliitiikka johtaa negatiiviseen kierteeseen.

Käyttäjän markkuhuusko kuva
Markku Huusko

Kansainväliset markkinat totisesti ovat ymmärtäväisiä velkaantumisemme kanssa uskoen siihen, että saamme taloutemme kääntymään. Tähän mennessä on saatu joitain merkkejä siitä, että näin kävisikin ja saisimme edes noin yhden prosentin kasvun aikaan, mutta mihinkään juhlaan ei ole aihetta.

Jos rahapolitiikka olisi omissa käsissämme, luulenpa markkinoiden rankaisseen meitä koroissa jo ankarasti, koska silloin olisi olemassa pienen maan valuuttakurssiriski. Voisimme olla jo muiden armoilla ja leikkauspäätöksiä saatettaisiin sanella muualta kuin Helsingistä. Mutta, mene ja tiedä, on vain nykytodelisuus ja siinä vallitsevat lainalaisuudet.

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen

Etpä muuten vastannut Huuskon kysymykseen tuosta tuleville sukupolville lankeavasta korkolaskusta.

Viittauksesi tämänhetkisten matalien korkojen signaaliarvoon ongelmanmäärityksessä ei ole millään muotoa relevantti. Matalat korot kertovat vain yleisen korkotason tilanteesta, matalasta inflaatiosta ja siitä että Suomenkin valtiovelasta keskuspankki eli Suomen Pankki omistaa kohtapuoliin viidenneksen (lähemmäs 20 mrd. euron arvosta) ostoohjelmiensa puitteissa, mikä on osaltaan vetänyt korot täysin absurdille tasolle. Kun samasta syystä (käytännössä konkurssikypsän) Italian valtiolainakorot ovat alle kahdessa prosentissa, niin kenen tahansa on syytä ymmärtää katsovamme täysin manipuloituja hintoja/korkoja, joilla ei ole mitään arvoa arvioidassamme tulevaisuutta.

Samoin on hieman erikoista, miten tulkitset kirjoituksessasi eläkerahastojen merkityksen valtion ja julkisen sektorin nettovarallisuutta arvioitaessa. Annat ymmärtää ikään kuin sisällyttäisit ne ko. varallisuuteen.

Ne ovat kuitenkin yksityistä varallisuutta vaikka lakisääteistä tehtävää suorittavatkin.

Niiden kuuluminen yksityissektoriin merkitsee kuitenkin sitä, ettei valtiolla rahapulassa voi olla oikeutta käydä niistä pihistämässä. Vai voiko sittenkin?

Antti Jokela

Kyllähän Sipilä on oikeassa siinä, että "yrityksen ja valtion välillä on paljon samaa: molemmilla on tulot ja menot, joiden pitää olla tasapainossa". Mikäli tasapainotilannetta ei ole näköpiirissä millään aikavälillä, ei luottoakaan tipu.

Aivan kuten suomen kielessä alkuperäinen latinankielinen sana luotolle (creditum) on samaa kantaa kuin verbi luottaa (credere). Ilman luottamusta ei saa luottoa - ei yritys eikä valtio. Ja luottamus syntyy uskottavasta suunnitelmasta velan hoitamiselle. Uskottava suunnitelma on sellainen, jossa valtion talous on tasapainossa.

Usein väitetään, että valtion ei tarvitse koskaan maksaa velkojaan, mutta samaa voi sanoa yrityksistä: niilläkin on tyypillisesti aina velkaa. Tosiasiassa molemmat hoitavat velkojaan maksamalla korkoja ja velkapääoman sovitusti takaisin. Ne voivat tosin ottaa saman tien uutta velkaa, joten ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että velalle ei olisi tapahtunut mitään.

Jos yritys ei suoriudu veloistaan, se menee nykyisin konkurssiin. Näin ei ole ollut aina, vaan muinoin velat jäivät voimaan jos yritys ja yrittäjä ajautuivat maksukyvyttömyyteen. Valtioilla tämä vanha käytäntö toimii edelleen. Maksukyvyttömyyteen ajautunut valtio ei saa uutta velkaa ennen kuin vanhat on kuitattu maksamalla tai sopimalla velkojien kanssa.

Maksukyvyttömyyteen ovat historian saatossa ajautuneet useat valtiot. Esimerkiksi Argentiiina neuvottelee parhaillaan ns. korppikotkarahastojen kanssa lainojensa kuittaamisesta. Muuten se ei saa kansainvälistä luottoa.

https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_sovereign_de...

Edit: Argentiina näyttääkin sopineen velkojiensa kanssa viime viikolla. Nyt sitä taas saa, luottoa nimittäin.

http://www.telesurtv.net/english/news/Argentina-Fa...

Käyttäjän toukoalto kuva
Touko Aalto

Omassa valuutassaan on vaikea mennä konkurssiin, jos itse on valuutan liikkelaskija. Mutta ongelmia tietenkin syntyy, jos valuutta sidotaan jonkun toisen valuutan arvoon tai jos taloutta ei kehitetä tuotannossa. Argentiina kasvoi, kun se irrotti itsensä dollarin valuuttakytkystä keväällä 2002. Pystyivät omalla keskuspankin kautta työllistämään ihmiset, joita yksityinen sektori ei enää pystynyt työllistämään. Valtion alijäämätilanne on kyllä täysin normaali tilannne eikä juuri mikään maa pyri täysin velattomaksi.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Minkälaisen tilanteen tulkitset konkurssiksi? Valtiohan voi tulla maksukyvyttömäksi, eikä se ole edes erityisen harvinaista. Vuoden 1990 jälkeen nelisenkymmntä maata on joutunut tilanteeseen, jossa ne eivät kykene hoitamaan velkojaan, vaan ne ovat joutuneet erilaisten velkajärjestelyjen kohteiksi. Eikä oma valuutta ole niitä tästä mitenkään pelastanut.

Antti Jokela

"Omassa valuutassaan on vaikea mennä konkurssiin, jos itse on valuutan liikkelaskija."

Tästä edusta nauttii tietenkin Yhdysvallat ja muutama muu. Mietipä miksi Argentiinan velka alunperin oli dollarimääräistä. Olivatko he tyhmiä? Vai oliko niin, että luotottajat eivät olleet aivan niin tyhmiä kuin kuvittelet?

Tiedoksesi, että kehitysmaiden lainoista 93-100% myönnetään dollarimääräisinä ja finanssikeskusten ulkopuolisissa maissa vastaava luku 70-90%.

http://www.econstor.eu/bitstream/10419/70557/1/730...

Käyttäjän suvituuli952 kuva
Juha Lehtinen Vastaus kommenttiin #20

Totuuden nimessä on kyllä sanottava, että aika monessa tapauksessa sekä lainanottajat että -antajat vaikuttavat tyhmiltä, varsinkin jälkikäteen katsottuna.

Yksi tämänhetkisistä maailman rahoitusjärjestelmään liittyvistä uhkakuvista on nimeenomaan dollarimääräisen lainanoton räjähdysmääräinen kasvu USAn ulkopuolella, erityisesti kehittyvissä talouksissa. Tuota velkaa arvioidaan olevan 9.000 miljardia dollaria.

Viime vuosikymmenen buumin jälkeen nämä maat nyt ensinnäkin kärsivät mailmantalouden hidastumisesta ja erityisesti niiden viennin ja talouskasvun kannalta tärkeiden raaka-aineiden maailmanmarkkinahintojen romahduksesta, sekä toiseksi USAn keskuspankin korkopolitiikan seurauksena korkeammista dollari-lainakoroista ja vahvemmasta dollarin valuuttakurssista.

Eli ne ovat perinteisessä loukussa - paljon ulkomaista velkaa vieraassa valuutassa samaan aikaan kun oma valuutta heikkenee talouden hidastuessa. (Omilla vivahteilla tästä oli aikanaan kysymys Argentiinassakin).

Ajatelkaa esimerkiksi Perua - siis Perua! Ei pelkästään valtio vaan perulaiset yritykset ovat velkaantuneet voimakkaasti dollareissa. Kun yrityksillä oli vuonna 2010 dollarilainaa vain 200 miljoonaa, niin nyt niitä on yli 16.000 miljoonaa dollaria. Aivan oikein, 80-kertaisesti vain viidessä vuodessa!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"molemmilla on tulot ja menot, joiden pitää olla tasapainossa."

Juuri tuossa on se suurin ero yrityksen ja valtion välillä. Yrityksen tehtävä on maksimoida voittonsa, kun taas valtion tehtävä on pitää tulot ja menot tasapainossa. Ja jos aitoa markkinatalouttta tavoitellaan, niin niiden tulojen ja menojen tulisi olla minimoituja.

Antti Jokela

Osingot (tai omien osakkeiden osto) ovat yrityksen kannalta menoja, joten kyllä voitollisenkin yrityksen tulot ja menot ovat tasapainossa. Jos omistajat eivät halua nostaa osinkoja, niin silloin varat investoidaan liiketoimintaan - ja taas ollaan tasapainossa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

En puhunut tiliteknisistä asioista, vaan fundamentaalisemmin kerättyjen tulojen tarkoituksesta. Valtion ultimaattinen tavoite ei ole maksimoida verokertymien ylijäämää budjettiin nähden. Ei ainakaan pitäisi olla ...

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Hienoa että nostit OECD:n mukaan keskusteluun. Tuoreimmassa maaraportissa OECD suosittelee:

- leikkaamaan julkisia menoja hallituksen suunnitelmien mukaisesti

- laskemaan työntekijöiden verotusta työnteon kannusteiden parantamiseksi, nostamaan välillisiä veroja sekä vähentämään alennettujen verokantojen tuotteita

- vähentämään sääntelyä kaupan, liikenteen ja rakentamisen osalta

- vaikeuttamaan eläkkeellepääsyä

- lyhentämään vanhempainvapaata sekä ansidonnaisen kestoa. Leikkaamaan kotihoidontukea

- lisää paikallista sopimista erityisesti palkoista

Ymym.

Oli siellä jotain ympäristöveroistakin vihreiden mieliksi ;)

http://www.oecd.org/eco/surveys/economic-survey-fi...

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Tähän et saa Toukon kommenttia, ei ole vihreässä agendassa moinen toiminta.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Sanotaan vielä tuosta tuloerojen vaikutuksesta talouskasvuun. Suurin vaikutus on alemman keskiluokan pärjäämisellä, ja siellä mekanismi on mitä ilmeisimmin koulutuksen alikäyttö jonka vuoksi kansa ei ole niin osaavaa kuin se voisi olla.

OECD myös huomauttaa etteivät tulokset välttämättä sisällä mitään kausaliteettia yksittäisen maan kohdalla, pelkän yleistetyn korrelaation.

Toisaalta OECD kyllä huomauttaa että hyvin suunnitellut tulonsiirrot eivät välttämättä heikennä talouskasvua, joten myös tulojen tasausta voidaan fiksusti harrastaa.

Tuon epätasa-arvosta aiheutuvan talouskasvun laahauksen torjuntaan pitäisi siis panostaa ylläpitämällä ja kenties parantamalla alempien sosiaaliluokkien koulutusmahdollisuuksia. Tässä hallitus kieltämättä on epäonnistumassa. Vaikka opintososiaaliset edut kokonaisuutena kasvavatkin, erityisesti pienituloisemmat varmasti välttelevät opintolainaa.

Antti Jokela

Tuloerojen tutkija professori Andrew Leigh (nykyisin työväenpuolueen edustaja Australian parlamentissa) havaitsi, että eliniän odote kasvoi ja kuolleisuus väheni maissa, joissa tuloerot kasvoivat, vaikka hän odotti päinvastaista tulosta:

http://economics.com.au/2009/12/14/look-at-the-cha...

Mitä tästä voi päätellä? Ehkä sen, että korrelaatiot eivät tosiaankaan todista kausaliteetista muuta kuin tuurilla.

OECD ei tosiaankaan väitä, "että tutkimusten mukaan tuloerojen kasvaminen vähentää talouskasvua", kuten blogisti väittää. OECD kertoo vain tilastollisesta yhteydestä. Sama tilastollinen yhteys on siis myös kansanterveyden paranemisen ja tuloerojen kasvun välillä.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"eliniän odote kasvoi ja kuolleisuus väheni maissa, joissa tuloerot kasvoivat"

Pienimpiä tuloeroja, Ruotsi, Norja, Tanska. Suurimpia tuloeroja, Haiti, Botswana, Zimbabwe. Ei voi mitään päätellä?

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #22

Luitko artikkelin? Tai edes otsikon:

    "Look at the changes, not at the levels"

Siinä tarkastellaan maan sisäistä muutosta. Siis sitä että tuloerot esimerkiksi Suomessa kasvavat. Ja havaitaan, että tuloerojen kasvu parantaa kansanterveyttä.

Eikö tämä ole se oikea tapa mitata? Zimbabwen tilanne on kuitenkin kuriositeetti, jos pitää päättää Suomen asioista. Voisiko Suomella ja Zimbabwella olla muitakin eroja kuin tuloerot?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #25

"Siinä tarkastellaan maan sisäistä muutosta."

No sinä nyt haet kausaliteettia kuin jäätelön ja hukkumisien suhteesta, mutta ei se näin tietenkään mene vaan pitää hakea ne oikeat syy ja seuraussuhteet.

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen Vastaus kommenttiin #22

Et sitten maininnut Suomea jossa on pienemmät kuin Ruotsissa ja Norjassa?

Tanska ja Slovenia ovat kärjessä, Suomi kolmosena.

Mutta kyse oli tuloerojen kasvusta. Sitä tapahtuu yleensä taloudellisen kasvun aikana ja silloin myös julkisiin palveluihin satsataan yleensä enemmän. Ihan luonnollinen selitys tuolle on. Tietenkään tuloerojen kasvu ei ole edellytys hyvinvointimittareiden kasvulle, ne vain yleensä sattuvat samaan aikaan, eli taloudellisen kasvun kauteen.

Rauno Koistinen

Touko Aalto on oikeilla jäljillä väitteessään että valtion asioita ei tulisi hoitaa samalla tavalla kuin yksityisen firman asioita.Sipilä on erikoisesti ollut tuon linjauksen takana,kokoomuksen vahvalla myötätuella.
Tehdään politiikassa millaisia päätöksiä tahansa,niiden takana on aina jokin arvovalinta.Tänä päivänä hallituksen linja on kovan markkinatalouden läpitunkema.Suomen tilanne on vaikea ja vakava,niin taloudellisesti kuin ilmapiirinsä puolesta.Maksim Gorki kirjoitti 1917:
"Poliittisen elämän uusi rakenne vaatii meiltä uutta sielunrakennetta."
Ettei vain hallitus toivo vastaavaa sielunrakennetta kapitalistisena versiona? Koska talouden hoito ja poliittiset päätökset pohjaavat arvoihin täytyy hallituksenkin toimien arvopohjaa pyrkiä tutkimaan tehtyjen päätösten valossa.Peruslinja on ollut työnantajien maksujen kevennykset(toivottu uusia työpaikkoja,ei ole ilmaantunut,valtion tulot siltäpuolen laskeneet kiitettävästi usean miljardin luokkaa yhteensä)ja eri tyyppiset työttömien asemaan kohdistetut heikennykset.
Suomessa on ollut politiikassa perinteisesti tapana pyrkiä neuvottelemalla saavuttamaan sopimus jossa eri osapuolet joustavat eikä yksi osapuoli ole sanellut mitä tehdään.Nykyhallitus on luopunut tuosta tavasta ajamalla EK:n agendaa ja se vaikuttaa kaikkeen.
Voisiko olla että tulemme näkemään suomalaisen jäljitelmän Suuresta Harppauksesta?Että otamme kiinni muun Euroopan talouskasvun yhdessä hujauksessa kun kaikki sallitaan ja kaikki sääntely poistetaan ja valtio yhtiöitetään? Suunniteltua markkinataloutta puhtaimmillaan?

Antti Jokela

"Peruslinja on ollut työnantajien maksujen kevennykset(toivottu uusia työpaikkoja,ei ole ilmaantunut,valtion tulot siltäpuolen laskeneet kiitettävästi usean miljardin luokkaa yhteensä)..."

Heh, hallitus on toiminut alle vuoden. Taidat tarkoittaa edellisen hallituksen päätöksiä? Niidenkin osalta tarkastelujakso on liian lyhyt. Yritykset tekevät investointipäätöksensä omalla aikataulullaan, eivätkä heti seuraavana päivänä, kun hallitus ilmoittaa muutoksista. Ja että usea miljardi?

Käyttäjän pekkapylkkonen kuva
Pekka Pylkkönen

Kela-maksun poisto 'kompensoitiin' nostamalla eläke-, sairausvakuutus- ja työttömyysvakuutusmaksuja. Siitä ei ollut hyötyä.

Yhteisöveron lasku taas on kyllä vaikuttanut investointipäätöksiin. Esim Äänekosken tehdas.

Kolme viimeistä vahvistettua tilikautta.

Suomalaisyritysten liikevaihto on laskenut, palkkakulut nousseet ja pääoman tuotto laskenut. Varmaan pidemmältäkin ajalta mutta rakenne- ja tilinpäätöstilasto ei ulotu tuon kauemmas. Ja se on kätevä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Tuo "valtion asioita ei tulisi hoitaa kuten firman" kuuluu lähinnä onttojen iskulauseiden sarjaan, mikäli ei täsmennetä, missä suhteessa ei. Yhteisiä piirteitä nimittäin on runsaasti, alkaen siitä, että tuloksena on konkurssi, jos menot ovat jatkuvasti tuloja suuremmat ja jatkuen siten, että jos lainaa on paljon ja tulevaisuuden näkymät heikot, lainojen hinta nousee ja saatavuus laskee ja jatkuen niin, että niin firmalla kuin valtiollakin menee huonosti, jos liian iso osa väestä vetää lonkkaa joko työ puutteen taki tai muuten vain. Nämä näin aluksi.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Mistähän tämä suuri viisaus " Valtion taloutta ei tule johtaa, kuten yrityksen " on alunperin kotoisin ?

Tässä suuressa Allonkin esiin tuomassa viisaudessa ei ole pienintäkään järkeä, sillä valtion taloudestakin on syytä pitää huolta tulosvastuullisesti. Omituinen sanonta on nyt ilmeisimmin otettu esille syystä, joka viittaa pääministeri Sipilän aiempaan työhistoriaan halveeraten vasemmistolaiseen tapaan yrittäjyyttä jo lähtökohtaisesti osana yhteiskuntaa.

Touko Aalto näyttää olevan hanakasti syömävelkamiehiä, mutta ei pitkällä tikullakaan puutu ongelmaan, joka on pula maksavista yksityisrahoitteisista työnantajista ja jo sinänsä menisi vihreiden mukavuusalueeen ulkopuolelle.

Käyttäjän NicoSiltanen kuva
Nico Siltanen

Osittain asiallinen postaus julkistaloudesta mutta kolme kohtaa kaipaa tarkennusta:

1. Mainitsemasi OECD raportti kertoo että pienituloiset ali-investoivat koulutukseen. Eli köyhät eivät käy kouluja ja siten kansantalouden potentiaalista jää osa hyödyntämättä. Suomeen tämä argumentti käy heikosti koska koulutusvalinnat eivät varsinaisesti johdu suurten tulonsiirtojen maassa taloudellisista seikoista vaan lähinnä vanhemmista ja ympäristön esimerkistä http://www.hs.fi/kotimaa/a1444367250580

2. Bruttovelkaantumisaste julkistaloutta arvioidessa on nettovelkaantumisastetta relevantimpaa koska jälkimmäiseen lasketaan ainoastaan eläkejärjestelmän vastaavat eikä ollenkaan vastattavia. Eläkejärjestelmän velat (eli luvatut eläkkeet) ovat huomattavasti eläkevaroja suurempia ja rehellisyyden nimissä ne tulisi yhtälailla laskea julkissektorin velkaantumisasteeseen jos eläkejärjestelmä tähän halutaan ottaa mukaan. Nykyinen tilanne laskea nettovelkaantumisasteeseen ainoastaan eläkejärjestelmän varat ja unohtaa velat on puhtaasti epärehellistä ja -älyllistä tilastokikkailua

3. Maailman talousfoorumin kilpailukykysijoitus kertoo pitkän aikavälin potentiaalista ja se on Suomessa kieltämättä korkea. Tämä sisältää koulutuksen, infran, vakaan poliittisen järjestelmän jne. Valitettavasti hukkaamme tämän mahdollisuutemme alhaisella hintakilpailukyvyllä ja sen korjaamiseen tähtäävien uudistusten tekeminen on osoittautunut olevan korporaatiovetoisessa Suomessa erittäin vaikeaksi. Kilpailukyvyllä tarkoitetaan eri asioita ja siksi olisi hyvä tarkentaa mitä termillä tarkoittaa.

Valtionvelan vastaisen obsession älyttömyydessä olet oikeassa. Talousongelmat ovat ennenkaikkea kansantalouden peruja eivätkä niinkään julkistalouden ongelmia. Kestävyysvaje ja väestön ikääntyminen tosin aiheuttavat sen että julkistalouden sopeutuksia tarvitaan pitkällä aikavälillä. Nykyinen matalasuhdanne on vain siihen väärä ajankohta.

Maailman suhteellisesti suurimpien maataloustukien ylläpito ja koulutussäästöjen toteuttaminen maan parhaan yliopiston budjetista 20% leikaten heikkotasoisten yksiköiden lakkauttamisen sijaan ovat silti Maalaisliitto-Persuhallituksen politiikasta vielä huomattavasti heikommin järkiargumentein perusteltavia päätöksiä

Toimituksen poiminnat