Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Hallitus ei tiedä, miten valtiontalous toimii eikä tunne työmarkkinoita

Kun olen seurannut hallituksen avainministerien puheenvuoroja liittyen hallitusohjelmaan, toiseen lisätalousarvioon, yhteiskuntasopimukseen, kilpailukykypakettiin tai budjettiin ja sen kehyksiin, olen entistä vakuuttuneempi kahdesta asiasta.

 

  1. Hallitus ei tiedä, miten valtiontalous toimii
  2. Hallitus ei tunne työmarkkinoita

 

Nämä ovat kovia väitteitä. Olen perustellut väitteeni alla. Olen myös keskustellut näistä väitteistä todella monien yrittäjien kanssa, jotka ihmettelevät asiaa vähintäänkin yhtä paljon ja jakavat ajatukseni. Eivät toki kaikki, mutta ihmettelen, miksi Suomen Yrittäjät eivät esimerkiksi tee edunvalvontatyötään ja puolusta yrityksiä hallituksen politiikkaa kohtaan (perustelut tälle alla). Kirjoitan tätä tekstiä valtiovarainvaliokunnan kokousmatkalta Pariisista ja matkalla tänne, erään suuren vientiyrityksen pääosakas istui vieressäni ja alkoi itse puhua matkan aikana aivan samaa kuin mitä olen alle kirjoittanut. Matka Helsingistä Pariisiin sujui kolme tuntia keskustellen ja kertaakaan emme olleet alla olevista väittämistä eri mieltä. Se kertoo osaltaan jotain. Tässä siis minun ja suuren vientiyrityksen pääosakkaan terveiset hallitukselle.

 

Valtiontalous

 

Makrotalouden hoitaminen mikrotalouden lainalaisuuksilla on puoskarointia. Jos tavoitteet ja toimenpiteet ovat pahasti ristiriidassa, ei yleensä synny mitään hyvää. Päinvastoin, tällä tavoin vain pahennetaan tilannetta. Hallitus perustelee toimintaansa sillä, että nyt täytyy tehdä jotain ja kansa kyllä ymmärtää kovat päätökset kovina aikoina.

 

Allekirjoitan sen, että jotain täytyy tehdä ja on hyvä, että hallitus on määrätietoisesti ryhtynyt toimiin, mutta valitettavasti mitä enemmän hallitus tekee linjansa mukaista politiikkaa, sitä kauemmas julkilausutut tavoitteet karkaavat. Ei ole myöskään kovin kestävää argumentointia perustella mitä tahansa päätöksiä sillä, että jotain pitää tehdä. Kansan aliarvioiminen on myös aina virhe. Kyllä kansa ymmärtää sen, minkä arjessaan kohtaa ja näkee hallituksen sanojen läpi. Kansa myös muistaa, mitä hallituspuolueet ovat luvanneet ennen vaaleja liittyen mm. koulutusleikkauksiin ja alle 1000 euroa/kk tienaaviin kohdistuviin leikkauksiin.

 

Arvoisa pääministeri Juha Sipilä, tiedoksenne saatettakoon seuraava asia: kansantalous koostuu yksityisestä, julkisesta ja ulkomaansektorista. Nämä sektorit summautuvat aina nollaan. En tiedä kumpi on vakavampaa: se, ettette tätä ymmärrä vai se, että ymmärrätte tämän kyllä, mutta käytätte yritysretoriikkaa sumutukseen.

 

Ulkomaan sektori

 

Toisin kun yleisesti annetaan ymmärtää, Suomen vienti vetää tällä hetkellä kohtalaisen hyvin, ainakin verrattuna synkimpiin vuosiin. Olemme toki kaukana huippuvuosista, mutta pieni käänne parempaan suuntaan on tapahtunut. Siksi puhe yritysten yksikkötyökustannusten alentamisen välttämättömyydestä viennin kasvun starttaamiseksi on vähintäänkin oudoksuttavaa. En kiellä yksikkötyökustannusten merkitystä etenkin vientiteollisuuden kilpailukyvyn takana, mutta yksikkötyökustannusten nostaminen tikun nokkaan ainoaksi selittäväksi tekijäksi on fuulaa.

Hienoisesta kasvusta huolimatta ulkomaan sektori ei tällä hetkellä riitä kannattelemaan Suomea. Mikä on yksityissektorin tilanne?

 

Yksityinen sektori

 

Kotitalouksien velkaantumisaste on tuoreimpien Tilastokeskuksen tietojen mukaan 122.6 prosenttia.

Yritysten nettorahoitusvarat ovat tuoreimpien Tilastokeskuksen tietojen mukaan -266 078 miljoonaa euroa.

Yritysten investointiaste on Tilastokeskuksen tuoreimpien tilastojen mukaan 22,1 prosenttia (koko tilastokauden heikoin tulos).

Yksityisen sektorin velkaantuminen on yksi keskeisimpiä selittäjiä koko finanssikriisin taustalla, mutta sen pohtiminen on jätetty talouskeskustelussa hyvin vähälle huomiolle.

 

Johtopäätökset

 

Jos yksityinen sektori on pahassa rahoitus- ja velkakriisissä, ulkomaan sektori vain huterassa kasvussa, jäljelle jää vain julkinen sektori. Julkinen sektori on pitänyt Suomen talouden pään pinnalla taloustaantuman ajan. Julkinen sektori ei voi myöskään itse päättää siitä onko se ylijäämäinen vai ei. Ylijäämän mahdollistaa vain yritys- ja ulkomaansektorin halu ja mahdollisuus tehdä alijäämää – ja siihen ei voi vaikuttaa pakkokeinoin.

 

Hallituksen pahin virhe on lähteä supistamaan julkista sektoria tilanteessa, jossa kansantalouden kaksi muuta sektoria eivät kanna.

 

Miksi näin tehdään? Vastaus löytyy sektoriajattelun ymmärtämättömyydestä sekä siitä, että hallituksen avainministerit eivät ymmärrä, että valtiontaloutta ei voi hoitaa, kuten kotitaloutta ja yritystaloutta hoidetaan.

 

Koti- ja yritystaloutta voidaan tasapainottaa menoja vähentämällä, mutta aina kun valtio vähentää menojaan, se vähentää myös tulojaan. Ja toisin kun yritysten, valtion tehtävä on huolehtia kansalaisten hyvinvoinnista eikä tavoitella pelkästään voittoa. Huonoina aikoina valtio ei voi myöskään poistaa ihmisiä kansantaloudesta ja poistaa näin yrityksen lailla yksikkötyökustannuksia. Tämänkaltainen ajattelu johtaa A) siihen, että valtio maksaa mieluummin siitä, että ihmiset ovat työttöminä kuin maksaisivat veroja ja olisivat työllistettynä ja B) siihen, että tähän (menopuolen) ongelmaan puuttuminen työttömyysturvaa ja sosiaalietuuksia karsimalla jakaa kansaa yhä enemmän kahtia ja syventää köyhyyttä ja eriarvoisuutta.

 

Miksi näin?

 

Siitä syystä, että valtion menojen vähentäminen leikkaa suoraan verotuloja sekä lisää työttömyyttä ja siitä koituvia kustannuksia. Valtiontalouden tasapainottaminen valtion menoja vähentämällä tarkoittaa suoraan kansalaisten ostovoiman heikentymistä ja sen kautta kokonaiskysynnän supistumista. Suurin osa suomalaisista yrityksistä on pieniä yrityksiä, jotka ovat täysin riippuvaisia kotimarkkinakysynnästä eli kansalaisten ostovoimasta. Kun kansalaisten ostovoima heikentyy, yritysten mahdollisuus työllistää ja investoida heikentyy. Kävelkää vaikka kotikaupunkinne keskustan läpi ja katsokaa, monta vientiyritystä näette. Niin. Suurin osa näkemistänne yrityksistä on pieniä palvelualan yrityksiä, joihin hallituksen leikkaukset iskevät, kun kansalaisilla on vähemmän rahaa kuluttaa heidän tuotteitaan ja palveluitaan.

 

Julkisen sektorin kokoa on syytä pienentää siinä vaiheessa, kun yksityinen sektori pystyy toimimaan omillaan ja vientisektorin osuus kasvaa, mutta sitä ennen julkisen sektorin tehtävänä on täyttää yksityisen sektorin jättämää kysyntäaukkoa. Näin siksi, että kansantalouden kolme sektoria summautuvat aina nollaan.

 

Mainitsemani asiat eivät ole rakettitiedettä. Mutta koska Juha Sipilä yrittää johtaa valtiota kuin yritystä ja valtiovarainministeri Alexander Stubb ajattelee valtion talouden kotitalouden tavoin, hallituksen itse itselleen asettamat tavoitteet työllisyysasteesta ja velkakehityksen taittamisesta eivät onnistu. Päinvastoin, hallituksen toimenpiteet vain pahetavat tilannetta. Ja kysymys on juuri kansantalouden fundamenttien ymmärtämättömyydestä. Surullista.

 

Hallituksen päätökset tasapainottaa taloutta ja lisätä yritysten kilpailukykyä julkista kysyntää leikkaamalla ovat paradoksi. Kuten yllä olen todennut, tämä voi kuulostaa järkevältä, koska nämä toimenpiteet toimivat koti- ja yritystaloudessa, mutta ne ovat järjettömiä, koska valtiontalous toimii eri tavalla kuin koti- ja yksityistalous.

 

Hallitus on pyrkinyt peittämään leikkausjälkiään puhumalla kärkihankkeista. Kärkihankkeet ovat hyvä asia, mutta niiden ongelmana on A) ne hoitavat leikkaushaavoja vain pieneltä osin B) vielä ei osata sanoa, mistä nuo rahat kärkihankkeisiin otetaan, kun hallitus meni unohtamaan kansantalouden tilipitokäytänteet.

 

1,6 miljardin euron kärkihankkeita ei voi noin vain kattaa valtion osinkotuotoilla ja valtion omistusta realisoimalla ja myös nämä toimet lasketaan mukaan EU:n alijäämä- ja bruttovelkavelvoitteisiin. Hallituksen toimenpiteiden tarkoituksena on saada Suomen talous julkisen alijäämän ja bruttovelan osalta EU:n sallimien rajojen alle. Alijäämätavoite on jo mennyt rikki ja bruttovelkatavoite on rikkoutumassa tänä vuonna. Ongelma on se, että kansantalouden tilinpidossa kärkihankkeiden menopuoli kyllä kirjautuu, mutta tulopuoli ei, koska hallituksen kaavailemat ”omaisuutoimet” lasketaan tulojen sijaan osinkojen osalta pääomanpalautukseksi ja kirjataan rahoitustaloustoimen sarakkeeseen ja omaisuuden myynti lasketaan käteiseksi rahaksi. Tuloa ei siis kirjanpidollisesti synny, joten EU:n budjettikurin tavoitteet paukkuvat. Koska hallitus itse vetoaa jatkuvasti EU:n budjettikuriin päätöstensä taustalla, tekee se nyt omien periaatteidensa vastaisia päätöksiä osaamattomuuttaan.

 

Hallitus pyrkii massiivisten leikkausten lisäksi tekemään kilpailukykyloikan alentamalla yritysten yksikkötyökustannuksia. Kilpailukykyloikan on tarkoitus tapahtua A) leikkaamalla vuosilomia 38 päivästä 30 päivään, B) ylityökorvausten prosenttien puolittamisella, C) sunnuntaikorvausten leikkaamisella 100 prosentista 75 prosenttiin, D) sairauspäiväajan karenssilla (ensimmäinen sairauspoissaolopäivä omaan piikkiin ja 2-9 sairauspoissaolopäivän 20 prosentin omavastuulla) E) muuttamalla loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi.

 

Katsotaanpa, miten nämä toimet purevat.

 

  1. Vuosilomien lyhentäminen on suora palkanalennus, mutta ennen kaikkea se vaikuttaa palkansaajien työhyvinvointiin sekä jaksamiseen. Työhyvinvointi ja työssäjaksaminen ovat puolestaan suoraan sidoksissa työn tuottavuuteen. Se, mikä yksikkötyökustannuksissa voitetaan, uupumisen ja heikomman jaksamisen kautta menetetään.
  2. Ylityökorvaukset ja sunnuntailisät muodostavat etenkin matalapalkka-aloilla merkittävän osa palkasta. Vuorotyöläinen ei voi valita työaikojaan ja jos työntekijöiden määrää vähennetään, samat työt kasautuvat vain ylitöinä jäljelle jääneille työntekijöille. Ylityökorvaukset ja sunnuntailisät ovat nimenomaan korvausta raskaista työvuoroista ja työajoista. Siinä niiden oikeutus. Kansantalouden ja ostovoiman kannalta nämä leikkaukset iskevät palkansaajien ohella heidän tuloistaan riippuvaisten yritysten tulokseen. Leikkaukset vaikuttavat etenkin pätkätyöläisten ja matalapalkka-alan työntekijöiden sosiaalituen tarpeen lisääntymiseen.
  3. Ensimmäisen sairauspoissaolon karenssin osalta ollaan Ruotsissa siirtymässä jo pois siihen liittyvien ongelmien vuoksi eikä tämä tuota toivottuja säästöjä. Sen sijaan se lisää sairaana työskentelyä ja muun työyhteisön sairastumisen riskiä. Jos oman toimeentulon takaamiseksi joutuu työskentelemään sairaana, kokonaistuottavuus laskee ja työturvallisuuteen (sekä työntekijöiden että monilla aloilla myös asiakkaiden) liittyvät riskit kasvavat.
  4. Loppiaisen ja helatorstain muuttaminen palkattomaksi vapaapäiväksi vuosityöaikaa lyhentämättä maksaa Helsingin Sanomien laskelmien mukaan 130 euroa (laskettuna vuoden 2014 mediaanipalkasta). Saman laskelman mukaan yhden päivän sairastaminen maksaa 103 euroa.

 

Hallituksen työelämäpakettiin kuuluvat muutosturvan parannukset ovat hyvä asia. Yritysten keskimääräinen kuukausipalkan taso myönnetään poispotkitun ihmisen työllistämistä edistävään valmennukseen ja hänelle annetaan oikeus käyttää työterveyspalveluita 6 kk työsopimuksen päättymisen jälkeen. Nuorten naisten työllistämisen edistäväksi myönnettävä 2500 euron korvaus perhevapaista koituvien menetysten paikkaamiseksi on myös askel oikeaan suuntaan. Paljon puhutusta yritysten sosiaaliturvamaksujen 1,72 prosentin alennuksessa on kaksi ongelmaa. A) Muutos ei ole mahdollinen suunnitellussa laajuudessa, sillä sosiaaliturvamaksu ei peritä yritysten työkustannuksista vaan ainoastaan palkkasummasta. B) Suunniteltu alennus on tarkoitus kattaa julkisen sektorin säästöillä eli rahaa siirretään kansalaisten ostovoimasta yksityiselle sektorille.

 

Hallitus ilmoitti, että se korjaa hieman budjettiesityksessään esitettyjä säästöjä. Solidaarisuusveron alarajan tiputtaminen 90 000 eurosta 73 200 euroon sekä pääomatuloveron korottaminen prosentilla olivat askelia oikeaan suuntaan. Niiden tuotto-odotukset ovat kuitenkin samaa luokkaa kuin eläkeläisten ja vammaisten asumistuen leikkaukset (60 miljoonaa euroa). Eli se siitä kohtuuden vaatimuksesta ja oikeudenmukaisuudesta.

 

 

Työmarkkinoiden tuntemattomuus

 

Hallitus sai työntekijäjärjestöt takajaloilleen esittämällä, että hallitus rajaa lailla siitä, mistä työnantajat ja palkansaajat voivat keskenään sopia. Toisaalta hallitus puhuu paikallisen sopimisen lisäämisestä ja samalla estää sen pakottavalla lainsäädännöllä. Loogista?

 

Hallitus hokee jatkuvasti, että se on yrittänyt saada jo kaksi kertaa aikaan yhteiskuntasopimuksen ja koska tässä ei ole onnistuttu se on ottanut itse ohjat käsiin eikä ole valmis kolmanteen keskustelukierrokseen.

 

Ensimmäinen kerta sopia yhteiskuntasopimusta tapahtui ennen kuin Sipilän hallitus oli edes muodostettu. Perustuslain mukaan hallitustunnustelijan tärkein tehtävä on muodostaa uusi hallitus ja sen jälkeen alkaa tehdä muuta. Yhden puolueen neljä edustajaa (Sipilä, Rehn, Berner ja Vanhanen) kuitenkin teki 8 päivän tutustumismatkan työmarkkinoiden maailmaan ja kutsuu tuota tunnustelukierrosta nyt ensimmäiseksi yritykseksi saada aikaan yhteiskuntasopimus.

 

Toinen yritys kesti lähes kuukauden, mutta yhteiskuntasopimuksen sijaan pöydällä oli yhteiskuntasanelu ja 1,5 miljardin kiristysruuvi, jolla työmarkkinoita yritettiin pakottaa hyväksymään hallituksen linja. Puhtaasti työmarkkinoita koskeva sanelukierros vuosi ennen liittokierrosta on pääministeri Sipilän käsitys toisesta yrityksestä saada aikaan yhteiskuntasopimus.

 

Tätä taustaa vasten kolmas ja aito sopimis- ja neuvottelukierros olisi tarpeen.

 

Hallitus äimistelee nyt ammattiyhdistysliikkeen ärtymistä ja lakkopuheita. Kysyn, kuinka ulalla hallitus voi olla, jos ammattiyhdistysliikkeen reaktio tuli sille yllätyksenä. Hallitus on kuin muutaman vuoden takainen kuuluisuus Cola-Olli, joka ihmetteli, että Coca Colassa olikin happoja eikä sitä siksi pystynyt juomaan niin nopeasti.

Hallitus on pakottavalla lainsäädännöllään ja yksipuolisella sanelupolitiikalla rikkomassa suomalaisen sopimisen kulttuurin ja heittämässä bensaa liekkeihin, jolla koko yhteiskuntarauha järkkyy. Hallitus on uhraamassa näin yhden Suomen merkittävimmistä kilpailueduista eli vakaat ja ennakoitavat yhteiskuntaolot.

 

Hallituksen politiikkaa kuvaa kaiken kaikkiaan hyvin pikavippi eli haetaan nopeita säästöjä hirmuisilla kokonaiskustannuksilla. Toimintatapana näyttää olevan insinöörin excel, joka ei huomioi valittuun linjaan tulevia muutoksia ja muutoksista johtuvia vaikutuksia.

 

Koska pääministeri Juha Sipilä on sanonut olevansa avoin erilaisille ajatuksille, esitän julkisen toiveen päästä keskustelemaan pääministerin kanssa kaikesta siitä, mitä olen yllä kirjoittanut ja kertomaan mahdollisista vaihtoehdoista valitulle linjalle. Laitetaan Juha Suomi kuntoon, ei lunastuskuntoon. Sillä tästäkin selvitään.  

 

www.facebook.com/toukoaalto

www.twitter.com/toukoaalto

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

16Suosittele

16 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (52 kommenttia)

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Mistä syystä sektorit summautuvat aina nollaan?
Millä perusteella yksityinen sektori on pahassa velka- ja rahoituskriisissa?

Käyttäjän PanuHeinonen kuva
Panu Heinonen

Nollasummaus johtuu rahajärjestelmän perustoiminnoista. Koska kaikki raha syntyy pankeissa velkana, on jokaisella rahalla aina velkapuoli jossakin. Tästä syystä toisella oleva raha on väistämättä aina jonkun muun velkaa. Jos kaikki maailman velat maksettisiin pois, ei kiertoon jäisi enää lainkaan rahaa. Raha on siis käytännössä iso velkakirjanpitojärjestelmä.

Kansantalouden tasolla tarkasteltuna julkisen sektorin kulutus siirtyy aina yksityiselle ja ulkomaansektorille. Yksityisten nostamat nettovelat julkiselle tai ulkomaan sektorille sekä ulkomaiset nettovelat (eli siis käytännössä vaihtotaseen ylijäämä) yksityiselle ja julkiselle sektorille. Näiden sektoreiden välisten rahavirtojen summa on aina nolla. Toisin sanoen kaikilla sektoreilla ei voi olla ylijäämää yhtaikaa. Näissä täytyy tarkastella nettovelkaantumista eli huomioida velkojen määrän kasvu/väheneminen sekä ko. sektorin säästämisaste.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Ensimmäinen kappale on päivänselvä. Raha on velkasuhde. Mutta maailman yhteenlasketyt velat on arvioitu olevan kymmenkertaiset suhteessa varoihin.
Tuota kansantalouden sektoreiden välisten "rahavirtojen" nollasumma en oikein käsitä. Haiskahtaa ekonomistien ideaalimallinnuksesta, mutta en ota asiaan kantaa.
Joka tapauksesa rahavirtojen pyörittäminen on tullut aivan liian kalliiksi.

Käyttäjän PanuHeinonen kuva
Panu Heinonen Vastaus kommenttiin #4

Yritetääs vielä selvemmin :)

Eli kuten sanoin; raha syntyy vain velasta. Näin ollen jotta yksi osapuoli voi saada haltuunsa rahaa, täytyy jonkun toisen velkaantua. Isossa mittakaavassa (jossa ovat nämä em. kolme sektoria) tämä aiheuttaa seuraavan kuvion:

Jokaisen sektorin tase on tietyllä hetkellä joko positiivinen tai negatiivinen. Eli rahavirtoja on tullut ko. sektorille enemmän kuin sieltä on lähtenyt tai päin vastoin. Koska toisen sektorin positiivinen tulos on seurausta jonkun toisen sektorin negatiivisesta tuloksesta, päästään nämä yhteenlaskemalla aina nollaan.

Esim:
Yksityinen sektori +++
Julkinen sektori -
Ulkomaan sektori --

Tai tämän hetken tilannetta kuvaa paremmin:
Yksityinen sektori ++
Julkinen sektori --
Ulkomaan sektori +-0

Nousukaudella jolloin vienti veti tosi hyvin, tilanne oli tämä:
Yksityinen sektori +
Julkinen sektori +
Ulkomaan sektori --

80-luvulla taas näin päin:
Yksityinen sektori --
Julkinen sektori +
Ulkomaan sektori +

lähde: https://rahajatalous.files.wordpress.com/2011/08/t...

Tästäkin nähdään, että jos julkinen sektori halajaa ylijäämäiseksi on joko yksityisten tai ulkomaan tai molempien kulutettava enemmän kuin ne saavat itse tuloja. Ongelma on siinä (kuten Touko totesi) että yksityinen sektori on heterogeeninen joukko yksilöitä ja yrityksiä jotka tekevät itse omat päätöksensä yleisen taloustilanteen mukaan. Ja tällä hetkellä tilanne taitaa olla se, että enneminkin hamstrataan rahaa ja maksetaan velkoja pois kuin otetaan uutta velkaa ja kulutetaan. Eli rahavirrat pysähtyvät yksityiselle sektorille. Verotulojen määrähän riippuu siitä kuinka paljon yksityinen sektori kuluttaa ja työllistää. Ilman merkittävää vaihtotaseen ylijäämää valtion on siis käytännössä mahdotonta päästä ylijäämäiseksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #6

Entä pimeä sektori? Tällä hetkellä rahavirrat olevat todella massiiviset.

Käyttäjän PanuHeinonen kuva
Panu Heinonen Vastaus kommenttiin #7

Eiköhän se ole pääasiassa yksityistä sektoria.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #13

Miten se näkyy tilastoissa?
Tuossa nollasumma-mallissa oletetaan kansantaloutta suljetuksi systeemiksi, mutta sitähän se ei todellisuudessa ole.

Käyttäjän PanuHeinonen kuva
Panu Heinonen Vastaus kommenttiin #15

Kansantalous ei ole suljettu mutta maailmantalous on. En ainakaan vielä tiedä, että maapallon ulkopuolelle oltaisiin myyty mitään...? ;)

Samalla tavallahan kaikkien maailman maiden vaihtotaseiden yhteenlaskettu summa on nolla. Eli yksi maa ei voi olla ylijäämäinen ilman että joku muu maa on alijäämäinen.

"pimeään reikään" menevän rahan määrää voidaan varmaan suht. luotettavasti arvioida siitä, kuinka paljon toiset ovat alijäämäisiä. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa merkintä rahansiirrosta jää aina kahteen paikkaan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #17

Kauhea määrä romuja on kyllä syytetty maapallon ulkopuolellekin!
Olen omin silmin nähnyt miten seteliraha kannetaan rajojen yli isoissa laukuissa. Ei niistä mitään kaksinkertaisia tilinsiirtoja jää.
Ja miten selität sen että maailman yhteenlasketut velat ovat moninkertaisia varoihin verrattuna? Entä kaikki kuplat?
Edes palkkatilastot ei ole kattavia. BKT:nkin laskentatapa on vasta viime vuosina yritetty sovitella kansainvälisesti vertailukelpoiseksi.
Mutta olennaista ei ole rahakirjanpito vaan todelliset resurssit.

Käyttäjän lamiikkula kuva
Lauri Miikkulainen

Allekirjoitan tekstin pääosin, ja uskoisin myös johtopäätösten osuvan suurelta osin oikeaan. Kaipaan silti hitusen tarkennusta.

Tasapainottaminen leikkaamalla syö verotuloja ja ostovoimaa:
Kyllä. Mutta palautusprosentti valtion menoissa ei ole 100. Eli kun menot vähenevät, verotulot vähenevät, mutteivät yhtä paljoa.

Suurempi ongelma on nimenomaan ostovoima. Sen väheneminen estää esimerkiksi valtiolta karsittujen työllistymistä. Kokonaiskysynnän lasku voi johtaa työttömyyden lisääntymiseen edelleen – nyt myös yksityisten irtisanoessa. Leikkausten kokonaisvaikutus painuu todennäköisesti negatiiviseksi vasta tällöin työttömyyden kasvun ja siitä seuraavan valtion menojen uuden lisääntymisen myötä.

Totesit tämän tavallaan mainitessasi, että menojen vähennys on ok muiden pilarien kannatellessa tilannetta. Laitoin tuon vain selvennykseksi.

Kysymykseni on, milloin tilanne voidaan katsoa sellaiseksi, että nuo muut pilarit kantavat? Missä taitekohta sijaitsee? Tämä on nimittäin monesti vastasyklisen mallin ongelma – tilannekuvaa syklin toisesta puolesta ei saada. Aina voidaan vedota siihen, että leikkaus juuri nyt tappaisi kasvun.

Hallitushan perustelee toimiaan osin sillä, että viime nousukaudella ei harjoitettu tuota toista sykliä – eli pidetty vakituisia menoja pieninä – tarpeeksi hyvin.

Toinen kohta: lomaleikkausten kritiikki.
Lomien leikkaus ei kasvata työuupumusta suorassa suhteessa. Nyt tekstistäsi saa tämän käsityksen.
Lomien rytmitys on myös tärkeä tekijä – yksi pitkä loma ei välttämättä palauta parhaalla mahdollisella tavalla, ja töihin paluu on helposti raskasta.

Työssäjaksamisen kannalta tärkeimpiä tekijöitä ovat työn mielekkyys, työilmapiiri yms. Siksi on ongelmallista väittää ainakaan sitä, että ”mikä yksikkötyökustannuksissa voitetaan, uupumisen ja heikomman jaksamisen kautta menetetään”. Väite vetää mutkat liian suoriksi.

Lopuksi:
Allekirjoitan leikkauskritiikin, mutta kaipaisin mielipidettä myös siihen, millaisia menojen tulee olla.

Valtio voi menoja kasvattamalla ruokkia kokonaiskysyntää, mutta on ongelmallista, jos nuo menot ovat pysyviä. Kulujen lisäys tulisi tapahtua projektiluontoisissa tai muuten määräaikaisissa hankkeissa. Muussa tapauksessa (sikäli kun menolisäys ajatellaan ensiapuna) kulujen karsiminen nousun tullessa osoittautuu hankalaksi.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Eikö ollut niin, että lomapidennykset eivät ole mikään "saavutettu etu" vaan päinvastoin tingitty myönnytys. Palkankorotuksen sijaan suostuttiin pidempiin lomiin?
Ihmettelen, että vihreätkin pyrkivät lisäämään kulutusta vaikka ihan hyvin pitäisi tietää, että tämän vuoden eväät on jo syöty ja eletään tulevilta polvilta elinehdot ryöstäen. Ja siinä ei ole kyse rahasta vaan todellisista resursseista.

Käyttäjän lamiikkula kuva
Lauri Miikkulainen

Kyllä. Julkisen sektorin pitkät lomat syntyivät juurikin noin, ja niiden leikkaus joko 1) tuonee palkannostopaineita tai 2) ajaa osaavampia muihin töihin. Erityisesti jälkimmäinen tuottaisi pidemmän päälle paljon ongelmia.

Vaikka leikkaus tässä onkin ongelmallinen, ei pidä suoraan ajatella, että nykyiset lomakäytännöt olisivat täydelliset. Soininvaara kuvasi omassa blogissaan tilannetta hyvin: pisimmistä lomista nauttivat vain vanhat (yli 15 vuotta työssä olleet) työntekijät. Heille tämä on käytännösä palkankorotus. Sen takia työnantajan on usein kannattavampaa palkata nuorempi työntekijä.
Lomajärjestelmää on siis syytä tarkastella, mutta nyt iskevä mekaaninen leikkaus voi tuoda mukanaan ongelmia.

Sama pätee oikeastaan sunnuntailisiin ja helatostai/loppiainen-pyörittelyyn.

Esimerkiksi Antero Vartia on todennut, että sunnuntailisien leikkaus tuo työtä ravintola-alalle. Tämä on totta, mutta leikkaus iskee kohtuuttomasti niihin vuorotyöläisiin (esim. sairaanhoitajin), joiden työ pyörii aina. Vartia osuu siksi mielestäni harhaan kokonaiskuvassaan.
Jos leikkaus tapahtuisi palkkatason muuten noustessa, vaikutus olisi tasaisempi. Nyt sen kokonaisvaikutus on todennäköisesti haitallinen.

Helatorstai ja loppiainen ovat taas hieman menneen ajan jäänteitä, mutta niiden muuttaminen käytännössä palkattomiksi vapaapäiviksi on typerää. Toimistotyössä se tarkoittaa nykyisen kaltaista viiden päivän työn tekemistä neljässä, ja teollisuudessa aiheuttaa seisahdusten takia edelleen kuluja.

Aki Tsupukka Vastaus kommenttiin #9

Siis mikäs tuossa helatorstai ja loppiais hommassa on niin ihmeellistä. Kun tulee töihin ihan normaalisti niin saa palkan. Jos pidät milloin tahansa rokulia niin eihän siitä palkkaa saa. Typerä nimitys "palkaton vapaapäivä". Miksei siitä puhuta niin kuin se on, eli ne muuttuivat normaaleiksi työpäiviksi.

Käyttäjän lamiikkula kuva
Lauri Miikkulainen Vastaus kommenttiin #10

Ne poistetaan käsittääkseni kokonaistyöajan muuttumatta. Päivät säilyvät silti edelleen kirkollisina pyhinä (se määrätään kirkkolaissa, jonka muutoksen pitäisi tulla kirkolliskokoukselta). Käytännössä ne siis pysyvät vapaapäivinä, mutta toisin kuin ennen, palkkaa ei makseta. Tavallisia arkipäiviä niistä ei silti tule.

Aki Tsupukka Vastaus kommenttiin #22

Minä olen käsittänyt että niinä päivänä voidaan tulla ihan normaalisti töihin jos firma niin päättää. Jos ei tulla niin säästö on vain puolittainen, eli ei tehdä töitä, jolloin tarvitse maksaa palkkaakaan. Kun taas järkevämpi tapa on pitää ne ihan tavan työpäivinä, jolloin ei tarvise ajaa prosesseja alas tai jäädä muulla tavalla jälkeen tuotannossa. Kaupanalallahan jos aukioloajat vapautuu niin yrittäjä saa itse päättää pitääkö kaupan auki vai ei, eikä silti tarvitse maksaa miltään random-torstailta tuplapalkkaa.

Toimisto tai muissa hommissa asioista voidaan päättää firman sisällä, mutta kuka nyt ennemmin on yhtäkkiä yhden päivän palkattomalla?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #27

Täällä suomessa vaan on sellainen maan tapa että kaikkia papereita ja tekstejä noudatetaan pilkulleen lainkaan osaamatta soveltaa tai joustaa. Hypättäisiin kaivoon vaukkXse olisi vapaaehtoista.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #9

Joillekin sunnuntailisät ja ylityökorvaukset muodostavat melkein puolet palkasta. Onhan se kohtuutonta jos ansiotaso tippu enemmän kuin jos joutuisi työttömäksi ansiosidonnaiselle.
Sinänsä mielestäni sunnuntai voisi olla samanveroinen työpäivä kuin muutkin.
Jouluna voisi saada jotain lisiä. Ylityökorvaukset ovat perusteltuja.
Ehkä kaavailtu leikkaus toisi nollatyöläisille vähän lisää töitä, jos vakituiset tekijät kieltäytyisivät ylitöistä.

Aki Tsupukka

Minä en ymmärrä miten julkinen sektori voi pitää valtion taloutta kunnossa, kun kaikki rahat jolla julkista sektoria pyöritetään on meidän verorahoja. Eli tulonsiirtoja. Se kaikki mikä minulta otetaan pois verojen muodossa on pois siitä kulutuksesta johon minä sen haluaisin käyttää. Mutta kun minun verorahoilla maksetaan jonkun valtion työntekijän palkka, joka maksaa siitä taas veroja, niin sehän tarkoittaa että se sama raha vaan kiertää ympyrää. Veroja maksamalla ei valtion tulot lisäänny, vaan ulkoapäin tuleva raha lisää valtion tuloja. Ja ne minulta otetut verorahat olisin käyttänyt johonkin hyödykkeeseen, joka olisi oikeasti tuottanut työllisyyttä, eikä vain vähentänyt tulojani.
Jos valtion palkkaa työttömän, jolle valtion on maksanut työttömyyskorvausta, niin hyöty on missä... koska sittenhän valtion maksaa sille samalle ihmiselle moninkertaisen summan.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Onhan valtiolla sentään muitakin tuloja kuin verot. Vaikka parhaimmat lypsääjät on lahdattu.
Työttömästä voi koitua moninkertaisesti kuluja kun hän sairastuu masennukseen ja alkoholismiin ja lapset häiriintyvät...

Aki Tsupukka

Onhan toki, mutta se ei muuta silti tuota pointtiani. Enkä väittänytkään etteikö työllistymisestä ole hyötyä sille joka työllistyy, mutta valtion verorahoilla tekemä työllistäminen on hassu konsepti, kuten yllä esitin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #16

Ennen valtio järjesti hätäaputöitä paljon pienemmällä työttömyydellä.
Sitten valtio ja kunnat järjestivät velvoitetyöpaikkoja.
Perustuslain muutoksessa poistettiin oikeus työhön. Sen oikeuden puuttuminen on käsittääkseni ristiriidassa ILO:n sopimuksen kanssa.
Paljon hassumpi konsepti on mielestäni, että kunnat ovat luopuneet tuottavista toiminnoistaan ja ostavat sitten tarvitsemansa palvelut kallimpaan hintaan. Puhumattakaan mitä kaikkien perustettujen kilpailuttamisjohtajien ja päälliköiden virat maksavat.
Ulkoistaminen on synnyttänyt kokonaisen uuden byrokrattien himmelin. Lisäksi kukaan ei tiedä kuka vastaa mistäkin. Ja monien yksityisyrittäjien puuhailua jätetään valvomatta.

Aki Tsupukka Vastaus kommenttiin #18

Koska valtiolla on omat tehtävänsä, niin niihin pitää kerätä veroja, siitä tuskin on kukaan erimieltä. Näihin tehtäviin kuuluu mm. koulutus, terveydenhoito, puolustusvoimat, poliisi- ja oikeuslaitos.

Mutta näiden ulkopuolelle jää paljon aivan turhaa höttöä, byrokratiaa, joka kerta kun keksitään uusi laki tai sääntö, niin jonkun pitää sitä valvoa, joten palkataan taas uusi byrokraatti. Näiden sääntöjen ja lakien tehtävä tuntuu olevan vain, suoraan sanottuna, vittuilu tavan ihmiselle. Se että tehdään säännöillä ja täysin typerillä laeilla yrittäminen ja yksityinen elämä hankalammaksi, ei ole minusta kenenkään edun mukaista. Ei edes sen byrokraatin joka siihen palkataan, koska jos markkinat olisivat vapaammat eikä valtio/EU koko ajan kiristäisi ruuvia, niin tämä byrokraattikin saattaisi tehdä jotain järkevää ja tuottavaa työtä, josta olisi hyötyä kaikille.

Josta pääsemme ulkoistamiseen ja kilpailuttamiseen. Edellinen ei ole monestikaan toimivaa, mutta hyvin järjestettynä sillä saadaan säästöjä. Se ei siis kaikissa hommissa toimi. Mutta kilpailuttaminen on minusta ihan ehdoton etu. Kunhan se tehdään oikeasti hyvin, eikä sorruta mihinkään Hyvä veli -kerhoiluun. Varsinkin valtion projekteissa kilpailutus tehdään monesti väärin. Eli vain hinta edellä. Pitää vaatia laatua. Ja vaikka maksaa siitä enemmän. Ennemmin tehdään se kouluremontti yhdellä kertaa kunnolla, vaikka vähän kalliimmalla, kuin sitten kahden vuoden päästä korjataan homeongelmaa ja siirretään lapsia valiaikaispaikkoihin.

Siinä muutama tapa säästää julkiselta sektorilta niin että kaikki hyötyvät.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #21

Siihen laadun arvioimiseen tarvitaan taas liuta laatupäälliköitä ja kalliita konsultteja.

Käyttäjän anttikivivalli kuva
Antti Kivivalli Vastaus kommenttiin #21

Valitettavasti ulkoistaminen eli julkisella sektorilla yksityistäminen on monille lähtökohtaisesti hyvä tavoite, joten silloin tehdään päätöksiä, eikä mietitä yhteistä etua.

Lisäksi tyly kilpailutus voi johtaa "kustannussäästöön", mutta kaikkea ei voi aina laskea niin helposti.

Hieman voisi miettiä sitä, miten yksityinen yritys voisi tehdä halvemmalla sellaisen, minkä julkinen organisaatio on tehnyt ihan hyvin itse. Yrityksen pitää kuitenkin maksaa omat hallintokulunsa yhtä lailla ja yleensä tavoitteena on tuottaa myös voittoa. Eikä palveluiden ostaminen toimi ilman työtä sekään.

Esimerkiksi Tampereen kaupungilla oli toimiva tietotekniikkaosasto, sitä jopa moitittiin siitä, että tehokkuudessaan ja taloudellisuudessaan se voitti myös sairaanhoitopiirin tietotekniikkapalveluiden kilpailutuksen.

No, se kuitenkin päätettiin ulkoistaa ja tarjouskilpailun perusteella myytiin monikansalliselle yritykselle. Kyllä, tietotekniikka työllistää edelleenkin paikallisia, mutta kaikki mahdollinen taloudellinen hyöty menee tietenkin yritykselle. Myöskään koneet tai infra eivät ole enää kaupungin omaisuutta, joten esim. opettaja tai kukaan koulun työntekijä ei saa siirtää koneita luokasta toiseen, vaan se tilataan ja se maksaa 100 €/kone. :-)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen Vastaus kommenttiin #38

Sama tilanne se kai on jyväskyläsä, kun yläasteella kolmannes koneista oli rikki ja pois käytöstä mutta korjauksia tai uusia koneita ei voitu tilata koska ne ei ollut koulun budjetissa. Näin ainakin vastattiin kun kysyin miksi koneet oli usein rikki.

Jyrki Paldán

Muutama kysymys.

1) Kuinka on mahdollista että valtio käyttää nyt enemmän rahaa kuin se kerää verotuloina?

2) Mistä yksityinen sektori saa rahansa?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Syy on rahoitus markkinoissa jotka ovT siirtyneet pääosin pankkien hallintaan. Uutta rahaa pukataan markkinoille lainana samalla kun velkoja kasvatetaan koroilla. Muistaaksen koko planeetan rahavelka on niin suuri että tarvitaan kymmenen maapallon resussit että luonnonvarat maksaakseen se pois ja sekin vain kasvattaisi velkaa entisestään. Koska lainaa kasvatetaan nykyään varovaisemmin syntyneiden kriisien takia joudutaan ottamaan pois niiltä joilla on vähiten jotta toiset voivat jatkaa kasvua.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Meillä on nyt hallitus joka pyrkii aktiivisesti luomaan yksityisen sektorin kysyntälaman. Vaikka yrityksen työvoimakustannus vähän pienee, niin tuotteiden ja palveluiden kysyntä pienenee vielä enemmän. Velkaantuneen kotitalouden uuteen kulutukseen käytettävissä oleva liikkumavara supistuu paljon rajummin kuin nettotulot pienenevät.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Aivan älytön on ajatus, että julkinen sektori pitäisi Suomen talouden päätä pinnalla. Niin oli ehkä kesällä 1944, mutta rauhan aikana ei koskaan.

Hallitus tietää liiankin hyvin, miten valtiontalous "toimii" ja tuntee työmarkkinat kantapään kautta. Jos Vihreät haikailevat hallitukseen esimerkiksi persujen tilalle, heidän täytyy hyväksyä porvarihallituksen perustava lähtökohta: veroja ei voi enää kiristää, vaikka mieli tekisi. Julkisen vallan kuristusote markkinoista on jo nyt liian paha.

Työmarkkinajärjestöillä on vain niin paljon valtaa, kuin eduskunta niille antaa. Sekin olisi hyvä kaikkien kansanedustajien tajuta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Työmarkkinajärjestöjen valta ei ole eduskunnalta annettu.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ei olekkaan vaan sen ovat taistelleet työntekijät 50- 70-lukujen halki päästääkseen tasa-arvoisiksi työnantajien kanssa. Valta vain on sittdn pitänyt myöntää jotta ay-liikkeellä olisi mahdollisuus päästä neuvottelemaan ja vaikuttamaan päättävään pöytöö. Silti yhä tänäkään päivänä kaikki työnantajat eivät pidä duunarien osallisuudesta.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Päätti SSS-hallitus kiristää ainakin minun verojani muiden leikkausten lisäksi.

Käyttäjän LauriViherv kuva
Lauri Vihervä

Ja millä perustelet, että veroja ei voi mukamas nostaa? Veron kevennykset pääoman ja yritysten osalta selittävät koko nykyisen "kestävyysvajeen". Valtion veropohja on romutettu hokemalla, että jos yritysten ja rikkaiden veroja lasketaan, siitä hyötyy koko talous. Onko näin mielestäsi käynyt?
Suomessa on Euroopan pienimpiä pääomaveroja. Tähän päälle Euroopan surkein ja taidottomin " bisnes-eliitti".
Nythän viesti suomalaisille yrityksille kuuluu: " Älkää ihmeessä kehittkö mitään, leikkaamme köyhiltä ja työtä tekeviltä tarvittaessa, kun paskat ideanne eivät taaskaan toimineet" Pistäkää voitot osinkoihin ja bonuksiin! Kyllä kapitalismi on sitten hauskaa...

Jouni Peltoniemi

Erittäin hyvää analyysiä, vihreitä en vielä ole monistä syitä äänestänytkään, mutta jotakin jo alkavat oppia.

Selvää myös, että kun raha on velkaa, niin jos valtio haluaa omaa velkaantumista vähentää, niin yksityisten pitää lisätä. Joten luonnollisesti tätä pitää auttaa pienentämällä korkovähennystä, pitämällä järjettömän korkeata asunnonvaihtoveroa, ja muutenkin jarruttamalla investointeja kaikilla verukkeilla (no tässä vihreätkin loistavat) ja tekemällä rahan jemmaamisesta investointeja kannattavampaa deflatoorisella politiikalla. Miten puupäitä johtajamme ovatkaan?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Itse näen talouden merivirtana jossa on silmukkansa, haaransa ja pyörteensä. Yhden tälläisen silmukan muodostaa suomi jonka mootyorina pyörii jukisensektorin, yksityisensektorin, pankkisektorin ja kulutuksen yhteisumman dynaaminen prosessi. Pienikin perhosen siiven heilautus ja virtaan syntyy särö joka jatkaa kasvuaan ellei asiaa aleta korjaamaan. Pankeilla on myös iso vastuu kun lisä rahan pumppaaminen (lainat) tehostaa ja elvyttää hetken virtaa mutta kierrossa olevan varallisuuden vähentäminen kuihduttaa sen silmukoita ja haaroja radikaalisti jopa tuhoisin seurauksin (kreikka). Tätä virtaa nimitetään myös globaaliksi taloudeksi, ulkomaan sektoriksi kuin maailman markkinoiksi.

Jyväskylä on suomen ateena myös poliittisen ajattelun kuin taloustieteen osalta (ei vain taloutensa suhteen). Päälle kaupungin opistot ja koulut pitävät asukkaat sivistyneenä (jos itse tahtovat). Suomi olisi hyvin erillainen paika jos paasikivi ei olisi estänyt mannerheimin aietta siirtää pääkaupunkia keski-suomeen (asiasta oli viime keväänä keskisuomalaisessa). Hienoa tykitystä blogistilta.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Talous ei ole mikään luonnonilmiö joten tuollaiset vertaukset ovat harhaanjohtavia.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Kyllä keinotekoisetkin ilmiöt noudattavat luonnon malleja, tässä talous muistuttaa eniten merivirtoja. Näin voimme ymmärtää paremmin varallisuuden liikettä kierrossa. Ilmiötä muistaakseni kutsutaan nuonnonalaisuudeksi.
Virheet jahäiriöt ovat normaalia elämää, epäsäännöllisyys kuuluu nonnollisuuteen. Se tarkoittaa hurjaa vastuuta kaikille sillä talous on ihmisen luoma. Mitä isompi virta sitä enemmän korjattavaa, mitä nopeampi käynti sitä ripeämpi tahti. Talouden näkökulmasta maailmassa kiertää liikaa rahaa, ihmisten näkemyksestä rahaa on liian vähä, siksi jatkuvalle kilpailulle ihmisiä on liikaa ja tarvitaan tuloerija sekä köyhyyttä ja hätää. Meidän toki tulee kysyä itseltämme onko köyhyys ja kurjuus mooraalisesti oikein.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #33

Oikein sanoit: talous on ihmisen luoma. Se on ollut ihmisyhteisöjen perusta koko ihmisen historian ajan. Sitä ylläpitävät tietoisesti toimivat ihmiset työllään. Sitä ei voi hallita rahavirtoja säätelemällä. Raha ei ole mikään koneistonkaan polttoaine.
Kasvuideologian mukaan voi olla virhe jos ihmiset vähentävät kulutustaan.
Maailman kannalta se on oikein.

Käyttäjän JuhaMerentie kuva
Juha Merentie

Mainiota hupilukemista sadepäivän ratoksi. Pojat on keksineet urakalla uutta taloustiedettä. ja kaikki ihan omasta päästä,
otaksun.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Niin kai. Touko ei mainitse yhtään lähdettä.

Mikael Toivonen

Hei Juha! Kumosit vaikuttavasti koko kirjoituksen. Jäin kuitenkin kaipaamaan yksityiskohtia. Mikä Toukon väitteistä, valitse vaikka yksi, on mielestäsi humpuukia ja olisiko sinulla tarjota lähde vastaväitteesi tueksi? Toukolla on toistaiseksi enemmän validiteettia tässä keskustelussa kuin sinulla, ainakin hän vaivautui esittämään perusteluja.

Pani Jaakki

Satakunta päivää ollut uusi hallitus ja nyt sitten yllättäin löydetään keinot ratkaista 7 vuotta kestänyt valtion velkaantuminen?? Eikös siellä on tossa ajassa käyneet vasemmisto ja vihreätkin tekemässä sitä loistavaa talouspolitiikkaa jonka hintaa maksetaan nyt..ja eipä taida taloustieteilijätkään itse olla yksimielisiä mitä pitäisi tehdä?? Näin maallikkona ei voi ymmärtää mihin suomen kokoinen maa tarvitsee yhtä suurta julkista sektoria kuin esim.saksassa on??

Markku Ahtiainen

Jos ei tahti muutu on todettava, ettei suomesta löydy kuin typeryksiä hallituksiin. Tarvitaan näyttöä pikkuhiljaa oppositio ei ole syytön vaikka räkyttää kuin rakki. kommarin kosto oli ennen jos isä vituttaa kostetaan pojalle, vieläkö on näin?

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Ehkä hallituksen toimintakyvyttömyys johtuu siitä että on olemassa väkeä joka haluaa leikkausten että säästöjen näkyvän nyt ja heti vaikka ne muuttuisivat tulevaisuudessa korkoina kasvaneiksi laskuiksi. On otettava huo ioon se että sipilän hallitus on toiminut vasta puolisen vuotta ja muutokset vie aikansa. Sipilän käyttämällä lyhyentähtäimen politiikalla seuraa ikävä hinta.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Varsin mielenkiintoista.

Realistisempi selitys lienee, että hallitus kyllä tietää varsin hyvin miten valtiontalous toimii, mutta siitä huolimatta ajaa kannatuspohjansa mukaista ideologista talouspolitiikkaa.

Markku Ahtiainen

veteraanit sen tiesi poliitikko on paska.

Markku Ahtiainen

Jos Touko pelastaa maan sopii mulle olen niin kyllästynyt puolueihin.

Käyttäjän donnybird kuva
tuula pakarinen-curry

Näyttää edelleen siltä, että lainan kautta luotu raha jää monelta kommentin antajalta vaille ymmärrystä.

Touko on oikeassa. Vain yksi lisäys.

Velkarahan voitto, tai korkojärjestelmä, pyörii siten, että parhain
tietokantaohjelma pitää nykyistä 16 triljardin kuplaa yllä, jota
maailman pörssi edustaa.

Systeemi toimii nimellä Black Rock, eli sekunttien kilpajuoksuyritys,
jossa myös suomalaisten eläkkeet ovat sijoitettuina. Muutenhan me
menettäisimme kaiken (sisään rakennettu inflaatio), eli rahan ja
sijoitusten arvo olisi aina miinus. Miten yksityinen yritys voisi
muuten myös palkata tuhansia työläisiä, ja insinöörejä.

Velkakuplan voitto on hiipunut tähtitutkimusten, ja muun 1% omistamiin
samankaltaisiin projekteihin.

On ikään kuin kaksi maailmaa. Palkat eivät ratkaise, ja verot eivät
riitä. Kierre on olemassa, ja velkakaan ei ole todellista, kuten ei
rahakaan! Olemme järjestäneet järjettömän systeemin, mutta sen järki
pitikin mahdollistaa tarpeeksi credit arvoa kaikkeen tarpeelliseen,
eikä vain muutamien hyväksi. Tasapuolisuus on aina utopiaa.

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Blogisti aalto näyttää muuten aivan samannäköiseltä kuin satiirisarja yleleaksin vihervassari parodia... on lakki ja parta

Kirsi Hipp

Tiedoksi, että blogikirjoituksesi päätyi lähes sanatarkasti plagioituna Forssan Lehteen lukijan mielipidekirjoitukseksi. Lehti on poistanut kyseisen kirjoituksen nettisivuiltaan, mutta kirjoittamamme vastine löytyy täältä
http://www.forssanlehti.fi/uutiset/12044-mielipide...

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Valitettavasti luottamuspula on korkea ja hallituksen ja kansan välinen kuilu on kasvannut erittäin suureksi. Itse kirjoitin tästä kuilusta maahanmuuttopolitiikkaan liityen tässä:

http://sibilyanev.puheenvuoro.uusisuomi.fi/208981-...

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Voi kun itsekin pääsisin puhumaan Orpon ja Lindströmin kanssa politiikasta. Ongelmana näen pikemminkin, että yritetään kolmen ministerin kesken (Lindström, Sipilä, Orpo) selvittää samanaikaisesti kaikista kriiseistä. Ja sehän on ihan hyvä ja kunnianhimoinen tavoite. Mutta toimintamallina on sama kuin paperitehtaan johto. Silti , kuten todettiin, maata ei voi johtaa kuin liiketoimintaa. Mutta suurin ongelma lienee siinä, että kritiikkia ihmisiltä, jotka aidosti haluavat auttaa otetaan henkilökohtaisesti vastaan ja niistä tuntuvat, että kyseessä ovat poliittisia hyökköyksiä. Todellisuudessa ministerit eivät suostu olemaan nöyränä ja myöntämään, että yksin on vaikea hoitaa kaikki kriisit samanaikaisesti. Ja sehän on luonnollista. Itse kirjoitan enemmän maahanmuutosta ja siinä näen, että ehdottomasti tarvitaan pikaisesti työryhmä , joka koostuu maahanmuutto- ja turvallisuusammattilaisista.

Sibil
https://sibilpolitical.wordpress.com/

Toimituksen poiminnat