Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Kohtuutalous

Talouspolitiikan tavoitteena tulee olla kohtuus. Kohtuus tarkoittaa sitä, että emme voi tehdä sellaista kiristävää talouspolitiikkaa, jolla kuristamme itsemme hengiltä. Julkisen sektorin supistaminen tiukalla budjettikuripolitiikalla iskee voimakkaasti kokonaiskysyntään, joka pitää talouden rattaat liikkeessä.

Liian tiukka talouspolitiikkaa johtaa negatiiviseen dominoketjuun, jossa kansalaisten ostovoiman heikkeneminen johtaa kokonaiskysynnän laskuun. Tämä on puolestaan myrkkyä yritysten tuotteiden ja palveluiden kysynnälle.

Kun yritysten tilauskanta supistuu ja kassavirta heikkenee, alkavat lomautukset ja irtisanomiset. Näin ollen yritysten tuloskunto heikkenee ja niiden mahdollisuus tehdä investointeja vaikeutuu. Tämä on vielä kokonaiskysynnän laskua rampauttavampi kehityskulku, koska perushyödykkeiden kulutus on kohtalaisen tasaista niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.

Tästä kehityskulusta on  varoittanut mm. taloustieteen nobelisti Paul Krugman viimeksi toissapäivänä Oslossa. Asiasta kertoi uutistoimisto Bloomberg.

Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri Ville Niinistö puolestaan kiteytti asian hyvin tänään blogissaan: ”Tarkoitushakuinen julkisen sektorin supistaminen ei ole fiksua talouspolitiikkaa, mutta vaarantaa hyvinvointiyhteiskunnan.”

Kohtuus tarkoittaa myös sitä, että emme voi elää loputtomasti velaksi.

Matalasuhdanteiden aikana on järkevää pyrkiä elvyttämään taloutta ottamalla velkaa ja investoimalla tuota velkarahaa työllisyyden lisäämiseen ja kokonaiskysynnän kasvattamiseen. Suhdannepolitiikka edellyttää toimiakseen myös talouden supistamista noususuhdanteen aikana, jolloin maksetaan pois laskusuhdanteen aikana otettua velkaa.

Kestävä talouspolitiikka huomioi päätösten kokonaisvaikutukset, jolloin ihmisten ja luonnon hyvinvointi tulee sisällyttää päätösten hintalappuun. Talouspolitiikassa täytyy huomioida euromääräisen velan ohella sosiaalinen ja ekologinen velka yhtä lailla. Emme voi kuluttaa neljän maapallon verran luonnonvaroja vuodessa.

Paras tapa talouskasvulle rajallisessa maailmassa on se, että talouskasvu perustuu luonnonvarojen vähentyvään kulutukseen. Tekemällä viisaammin ja tehokkaammin voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä tulos, joka on myös taloudellisesti kannattava.

Esimerkkinä tämänkaltaisesta kestävästä kasvusta on kivihiilen korvaaminen uusiutuvalla energialla (aurinko, tuuli, vesi bio- ja puupolttoaineet) ja "negawattituntien" lisääminen eli puhdas energian säästäminen ja energiatehokkuuden lisääminen.

Ps. En pysty heti kommentoimaan tähän teksiin tulevia kommentteja, sillä nyt on jo kiire Jokereiden matsiin.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Ihmettelen, mistä tämä väite kiristävästä talouspolitiikasta on peräisin. Julkisten menojen osuus bkt:sta on jatkuvasti kasvanut. Vuonna 2008 julkisten menojen suuruus oli 91,4 miljardia, eli 49,2 % bkt:sta. Vuonna 2010 vastaavat luvut olivat 99,7 miljardia ja 55,8 %. Viime vuonna vastaavat luvut olivat 108,9 miljardia ja 56,6 %. Samaan aikaan valtion velka on kasvanut 54,8 miljardista (vuoden 2008 alku) 83,9 miljardiin (vuoden 2012 loppu). Vuonna 2012 valtion velka kasvoi 8,1 miljardia, ja kuntien velka kasvoi 1,5 miljardia euroa.

Käyttäjän JuhaIkonen kuva
Juha Ikonen

Olen ollut huomaavinani, että julkisen sektorin menojen hillinnästä varoittelevat ennen kaikkea henkilöt, jotka saavat toimeentulonsa julkiselta sektorilta.

Samaa viestiä korostaa verotuksella tulonsa keräävä YLE, joka varmistaa, että veromyönteinen asennemuokkaus saavuttaa jokaisen.

Julkiselta sektorilta palkkansa ansaitsevat kaikki ministerit ja kansanedustajat, ja lisäksi heidän puolueidensa tuet tulevat sieltä samasta "yhteisestä pussista". Jos kansalainen haluaisi äänestää vaaleissa julkisen sektorin kulutuksen kohtuullistamisen puolesta, tarjolla ei ole yhtään ehdokasta.

Ja kun kaiken lisäksi verotuloista toimeentulonsa saa Suomessa kaksi kolmesta äänioikeutetuista, niin ei verokriittisille ehdokkaille taida olla edes oikein kysyntää. Siksi niitä ei kai olekaan.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Ihmettelen, mistä tämä väite kiristävästä talouspolitiikasta on peräisin."

Eikös tämä ole Saksan, EU-komission ja EKP:n määräys.

Käyttäjän auvorouvinen kuva
Auvo Rouvinen

julkisten osuus pitää laskea optimaalisesta bkt:sta

44% ja 45% noin karkeasti ottaen. yksityinen sektori on hiukka sössinyt, ei ole pystynyt pitämään porukkaa duunissa.

eli jos otataan 100, yksityinen 50, julkinen 50
ja sit ykstyinen 10, julkinen 50

näyttää että julkinen en kasvanut, todellisuudessa yksityinen on supistunut. mikäli julkinen lasketaan samalle tasolle, tiet on aurattu joka viide päivä. siihen loppuu sekin vähäinen räpistely.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Jos valtion ja kuntien menojen reaaliarvo jatkuvasti kasvaa ja tämä kasvu rahoitetaan velalla, kuristavasta talouspolitiikasta puhuminen lienee harhaanjohtavaa.

Eiköhän se julkisten menojen osuus ole syytä laskea todellisesta bkt:sta. Sieltä ne rahat nimittäin joudutaan keräämään. Optimaalinen bkt tuntuu olevan vähän kiinni siitä, kuka sen arvoa kulloinkin määrittelee ja mitä tarkoitusta varten. Hyvä kysymys tietysti on, minkä takia yksityinen sektori on supistunut. Olisiko noudatettu talouspolitiikka syytä ottaa tarkemman tarkastelun kohteeksi?

Mistä muuten johtuu, että aina kun viitataan julkisen sektorin menojen kasvuun, esiin nostetaan väite tyyppiä "tiet on sitten aurattu joka viides päivä"? Toisin sanoen, ajatusmallina on se, että jos julkisia menoja leikattaisiin, leikkaus kohdistettaisiin niin, että siitä on mahdollisimman paljon haittaa ja vahinkoa.

Jotu Karjalainen

Onhan tuokin jo myönnytys myöntää ettei julkisen talouden vihreillä eläteillä ole oikeastaan muuta arvoa kuin kuluttajana oleminen.
Silti, ei muuta ku kortistoon vaan maailmaa parantamaan...

aki suokko

Kirjoitat, että ... "Paras tapa talouskasvulle rajallisessa maailmassa on se, että talouskasvu perustuu luonnonvarojen vähentyvään kulutukseen. Tekemällä viisaammin ja tehokkaammin voidaan saavuttaa sekä luonnon että ihmisen kannalta kestävä tulos, joka on myös taloudellisesti kannattava."

Olen tuosta kohtuudesta samaa mieltä, mutta mielestäni kirjoitat aineettomasta talouskasvusta ihan kuin sellaista olisi noin vain helposti saatavissa. Totuus on, että talous ei ole tähän mennessä koskaan kasvanut niin että resursseja ei olisi kulutettu kasvavasti. Talouskasvu on suorastaan paljolti perustunut tehokkaampaan resurssien käyttöön, joka on lisännyt resurssien käyttöä uusien sovellusten ja hinnan laskun myötä. Esimerkiksi höyrykoneen tehostuminen johti aikanaan siihen, että sitä alettiin käyttää kaivosten lisäksi laivojen ja junien voimanlähteenä. Epätaloudellinen höyrykone ei olisi ikinä korvannut purjeita "voimanlähteenä" laivoissa. Vuosituhanteen vaihtumisen jälkeen tämä kytkös on vain voimistunut (Kiina-ilmiö).

Toki yksittäisten maiden kohdalla voi näyttää siltä, että talous ja luonnonvarojen kulutus ovat irtikytkeytyneet toisistaan, mutta globalisoituneessa maailmassa pitää verrata tilastoja, jotka ovat yhteismitallisia. Jos mittaamme osinkotuloja Suomessa, jotka ovat tulleet Kiinassa tapahtuvan teollisen toiminnan tuloksena, niin toki tulokseksi saadaan, että Suomen talous on kasvanut vähemmillä päästöillä. Kiina toimii tässä "kuvitteellisessa" esimerkissä savupiippuna kun vastaava bkt:n lisäys mitataan Suomessa. Olen kirjoittanut aiheesta täällä http://ilmastotieto.wordpress.com/2013/11/27/talou....

Itse asiassa on varsin painavia syitä uskoa, että talouskasvu tulee olemaan tiukassa tulevaisuudessa, joten velkaantumiseen ei voi suhtautua siten, että nousukausi hoitaa sen. Jopa tunnetut valtavirtataloustieteilijät Paul Krugman ja Larry Summers ovat arvelleet talouskasvun olevan hidasta tulevina vuosikymmeninä. Täällä on asiasta enemmän: http://ilmastotieto.wordpress.com/2013/12/16/talou.... Yhdysvaltainkaan talous ei ole velkaantumisesta puhdistettuna kasvanut enää vuodesta 2005.

Politiikka on ollut pitkälti tulonjakopolitiikkaa, mutta saattaa muistuttaa enemmän taakanjakoa tulevaisuudessa. Yhteiskuntavakauden kannalta on välttämätöntä, että edessä olevaa niukkuutta jaetaan viisaasti.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Liika on liikaa, mutta kohtuus on aina liian vähän. Tässä suhteessa alkoholistit ja julkinen sektori muistuttavat yllättävän paljon toisiaan.

Ongelma ei ole uusi. Jo muutama tuhat vuotta sitten joku valitti:

"Kaikki joet laskevat mereen, mutta meri ei tule koskaan täyteen; samaan paikkaan, johon joet ovat laskeneet, ne aina edelleen laskevat. Kaikki tyynni itseänsä väsyttää, niin ettei kukaan sitä sanoa saata. Ei saa silmä kylläänsä näkemisestä eikä korva täyttänsä kuulemisesta."

Tuo yritys lopettaa kiirettä hosumalla, pyrkimys saada aina vain enemmän tai pyrkimys päästä perille juoksemalla ympyrää ovat siis ihmisen sisäänrakennettuja ominaisuuksia. Näistä ominaisuuksista on ilmeisesti joskus kehityshistoriassa ollut hyötyä, koska aktiivinen toimiminen silloinkin kun ei ole akuutti hätä auttaa selviytymään vaikeiden aikojen yli.

Sen vuoksi kukaan ei tule koskaan istumaan keinutuoliin, sytyttämään piippuaan ja sanomaan, että "nyt minulla on kaikki mitä tarvitsen" (Linkolaa ei lasketa).

aki suokko

Jussi, meillä on ollut muitakin ominaisuuksia, joista on ollut hyötyä aikanaan, mutta joita meillä ei enää ole. Argumenttisi ei siksi mielestäni toimi.

Esimerkiksi metsästäjä-keräilijä -yhteisöissä jaettiin kaikki suhteellisen tasan, myös niille joille metsästysonni ei sattunut kohdalle tai jotka eivät pystyneet lainkaan metsästämään. Fossiililöydöt kertovat, että jo kauan sitten näissä yhteisöissä huolehdittiin heikompiosaisista.

Yhden teorian mukaan maanviljelyksen myötä "solidaarisuutta" kadotettiin, koska sadot olivat enemmän riippuvaisia ahkeruudesta kuin onnesta. Maanviljelys on kuitenkin vain noin 5500 vuotta vanha keksintö. Hyvälläkin metsästäjällä oli joskus huonoa tuuria saalistuksessa, joten jakaminen kannatti. Metsästyksessä saatu saalis ei myöskään kestä niin hyvin aikaa kuin vaikkapa satona saatu hirssi tai vehnä, mikä voisi olla toinen syy että kannatti jakaa.

Meillä on historiallista painolastia käyttäytymismalleissamme, mutta ei kai se tarkoita ettemmekö voisi muuttua? Politiikan avulla rakennetuilla kannustimilla voidaan ihmisen käyttäytymistä muuttaa.

Toimituksen poiminnat