Hallituksen sote-linja johtaa palveluiden pakkoulkoistamiseen

Vaikka tämä teksti käyttää esimerkkinä Jyväskylää, pätee aivan sama logiikka kaikkialle Suomeen. Termit ovat useilla toimijoilla sekaisin ja valitettavan harvat kuntapäättäjät ymmärtävät, että jos oman kunnan palveluiden tulevaisuus kiinnostaa, on pakko olla kiinnostunut valtakunnallisesta uudistusleikistä. Tässä perusvihreät terveiset hallitukselle Jyväskylästä.

 

Keskisuomalaisen
pääkirjoitus (26.4.) otti kantaa palveluiden yksityistämiseen. Muutama
selvennys on tarpeen. Keskisuomalainen teki ”juttaurpilaiset” ja sekoitti
palveluiden yksityistämisen ja ulkoistamisen toisiinsa.

Palvelutuotannon ulkoistaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi
Jyväskylä ostaa palvelun joko yksityiseltä yritykseltä, järjestöltä tai
julkiselta palveluntuottajalta. Vastuu palvelun rahoituksesta, laadusta
ja saatavuudesta säilyy Jyväskylällä.

Palvelutuotannon yksityistämisellä tarkoitetaan sitä, että
esimerkiksi Jyväskylä luopuu palveluiden järjestämisvastuusta ja jättää
palvelun yksityisten toimijoiden hoidettavaksi. Tämä ei ole
nykylainsäädännön mukaan mahdollista eikä yksikään puolue ole
tämänkaltaista toimintaa esittänyt.

Palveluiden hallitsematon ulkoistaminen pakon edessä on sen sijaan
iso ongelma, johon toivoisi sekä valtakunnan ja kunnan päättäjien
havahtuvan viimeistään nyt, kun maamme sosiaali- ja terveydenhuollon
rakenteita rukataan.

Olemme hämmästelleet läpi uudistuksen sitä, että valmistelua ohjaavat
poliitikot (eivät sote-asiantuntijat), ovat puolustaneet 20 000 asukkaan
kuntien sote-palveluiden järjestämisvastuuta ja puhuvat samaan aikaan
siitä, että sote-palveluita ei saisi ulkoistaa. Poliitikot puhuvat siis
ristiin ja vastustavat omaa linjaansa.
 
Jos sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen vaadittu
väestöpohja on liian pieni (20 000), erikoissairaanhoidon ja
perusterveydenhuollon yhdistyminen ei voi toteutua. Tällöin saatavat
tehokkuushyödyt eivät toteudu. Tässä mallissa pienet kunnat ovat
nopeasti vararikossa. Kunnat ja kuntapäättäjät ahdistetaan nurkkaan ja
heidät pakotetaan käytännössä ulkoistamaan sote-palvelut.

Yksityinen
sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarjoava yritys pystyy toimimaan samaan
aikaan kymmenen kunnan alueella, sekä perusterveydenhuollossa että
erikoissairaanhoidossa. Näin yritys saa toiminnalleen riittävän (200
000) väestöpohjan ja kaappaa markkinat. Näin ulkoistetaan myös
erikoissairaanhoito, josta siitäkin on jo merkkejä etenkin psykiatrian
ja silmätautien aloilla. Kuka silloin hallitsee kustannuksia?

Eivätkö demareiden puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jutta
Urpilainen ja sote-uudistuksen esittelystä vastaava
peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsson ymmärrä tosiseikkoja
vai ovatko he todella valmiita heittämään romukoppaan ihmisten
tasa-arvoisen kohtelun sosiaali- ja terveydenhuollossa? Kokoomukselle
viestimme lienee turha, sillä hehän tekevät tässä ainoistaan omaa
ulkoistamispolitiikkaansa. Muut hallituspuolueet ovat voimattomia, kun
kokoomus ja demarit jyräävät.

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan
niin, että yksi osa palveluista tuotetaan kuntien, toinen osa sosiaali-
ja terveysalueiden ja kolmas osa erityisvastuualueiden toimesta, luomme
nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali-
ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin.
Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen
terveydenhuoltobisnes.

Touko Aalto, kaupunginvaltuutettu (vihr)
Mauno Vanhala, kaupunginvaltuutettu, perusturvalautakunnan puheenjohtaja (ps)

Jyväskylä

 

Teksti on julkaistu Keskisuomalaisessa 2.5.2013 mielipidekirjoituksena.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu