Touko Aalto Hyvällä tai huonolla idealla ei ole puoluekirjaa

Keskusta – on kotiläksyjen aika

Eduskunnassa keskusteltiin tänään keskustan jättämästä välikysymyksestä, joka käsitteli hallituksen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta. Keskustan välikysymys oli varsin aiheellinen, kuten kirjoitin esimerkiksi tässä blogissa tänään aikaisemmin. Kunnollinen kritiikki pitää aina sisällään oman vaihtoehdon.


Perussuomalaisilla ei tämänkaltaista vaihtoehtoa ole, joten siihen en voi tässä yhteydessä ottaa kantaa. On kuitenkin todettava, että perussuomalaiset esittivät täysistuntokeskustelussa omia havaintojaan ja konkreettisia kysymyksiään. Se on oman vaihtoehdon alku.


Keskusta esittää omana vaihtoehtonaan kotikunta-maakuntamallia. Mutta mikä oikein on tämä keskustan kotikunta-maakuntamalli?


Juha Sipilä kuvaa 9.10.2012 julkaistussa Vaihtoehto Suomen uudistamiseksi –pamfletissaan Keskustan kotikunta-maakuntamallin.


Tarkastelen hieman tätä Sipilän esittämää mallia. 


Juha Sipilä:


"Ajatuksena maakuntamalli ei ole uusi Suomessakaan. Kaksitasoisessa kuntamallissa – kunnat ja maakunnat – kuntien päätöksenteko koostuisi jatkossakin suoralla kansanvaalilla valitusta valtuustosta ja muusta luottamushenkilöorganisaatiosta. Kunnat noudattelisivat suunnilleen nykyisten kuntien rajoja. Kuntaliitoksia tapahtuisi vain vapaaehtoisesti kuntien omilla päätöksillä.


Maakunnat hoitaisivat kustannuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat palvelutehtävät, nykyiset maakuntien tehtävät sekä pääosan kuntayhtymien ja yhteistyöelinten nykyisin hoitamista tehtävistä. Niille voitaisiin myös siirtää tehtäviä valtion keskus- ja aluehallinnosta soveltuvin osin. Maakuntamallissa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalvelut siirtyisivät saman järjestäjän alle, mikä mahdollistaa näiden toimintojen välisten raja-aitojen poistamisen. Maakunnan päätöksenteosta vastaisi vaaleilla valittu valtuusto ja luottamushenkilöt. Erityisen vaativa erikoissairaanhoito annettaisiin viiden suuralueen vastuulle.


Verotusoikeus olisi jatkossakin kunnilla, joille myös valtionosuudet tuloutettaisiin. Maakuntatason rahoituksesta säädettäisiin tarkemmin lailla. Valtionosuusjärjestelmää ja siihen sisällytettyä verotulojen tasausjärjestelmää tarvittaisiin edelleen tasaamaan alueellisia olosuhde-, palvelutarve- ja verotuloeroja. Kyse on eri puolilla maata asuvien suomalaisten tasa-arvoisesta kohtelusta."

 

Touko Aalto:


Kotikunta-maakuntamalli ei ole ideana todellakaan uusi. Se on itse asiassa sosiaali- ja terveysministeriön entisen kansliapäällikön Kari Välimäen esittämän SOTE-mallin "serkku". Välimäen mallissa on keskustan kotikunta-maakuntamallin tavoin viisi erityisvastuualuetta. Siinä väestöpohjat ovat keskikokoisen maakunnan suuruisia (200 000). 20 suurta kuntaa muodostavat ympäristöalueidensa kanssa vastuukuntaperiaatteella SOTE-alueen, joka vastaisi kaikista muista sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä paitsi niistä, jotka on päätetty toteuttaa erityisvastuualueella (kahden tason malli). Valtionosuudet määräytyisivät kunnittain. Jäsenkunta siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen tarvittavan rahoitusosuuden vastuukunnalle.


Eli kotikunta-maakuntamallin tavoin myös Välimäen mallissa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja kuntien sosiaalipalvelut siirtyisivät saman järjestäjän alle, mikä mahdollistaa näiden toimintojen välisten raja-aitojen poistamisen. Erityisen vaativa erikoissairaanhoito annettaisiin viiden erityisvastuualueen hoidettavaksi aivan samalla tavalla kuin Välimäen mallissa. Välimäen malli tarkoittaa kuntauudistuksen sijaan kuntien tehtävänjaon uudistusta, samalla tavoin kuin kotikunta- maakuntamallikin.

Välimäen malli on täysin hallitusohjelman mukainen vaikka kokoomus ja demarit ampuivatkin sen alas. Mitä suurimmalla todennäköisyydellä Välimäen malli nousee kuolleista vaalien jälkeen, jossain muodossa.

On hyvä, että Sipilä nostaa esiin pamfletissaan Keskustan kannan verotuskysymykseen. Keskustan Mauri Pekkarinen ei osannut sanoa Uuden Suomen ja Attendon Jyväskylässä järjestämässä paneelissa (16.10.) tarkoittaako kotikunta-maakuntamalli yhteistä veroprosenttia vai ei.


Keskusta puhuu mielellään vain suurkunnista ja jättää huomioimatta, mitä mahdollisuuksia hallituksella on toteuttaa uudistus hallitusohjelman puitteissa. Laput pois silmiltä, kiitos. Jos keskustan puheenjohtaja Juha Sipiä lukee hallitusohjelman, hän huomaa seuraavaa:


Hallitusohjelmassa sanotaan, että "sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja rahoittamiseen kykenevän vahvan kunnan vaihtoehtona voidaan tarvittaessa antaa mahdollisuus poikkeusmenettelyyn, jossa kunnat yhdessä voivat muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä, väestöpohjaltaan riittävän suuria sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita."

Hallitusohjelma tarkoittaa sitä, että jos vahvoista peruskunnista ei tule kyllin vahvoja, että ne kykenisivät hoitamaan sosiaali- ja terveyspalvelut, luodaan sitten suosiolla sellaiset kuntia isommat yksiköt (sosiaali- ja terveysalueet), jotka pysyvät tähän. Eli käytännössä muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkialla Suomessa.



Haluaisin tietää, miten keskustan kotikunta-maakuntamalli pystyy hoitamaan Juha Sipilän mainitsemat tehtävät esimerkiksi Kainuussa tai Keski-Pohjanmaalla, jossa väestöpohjat jäävät hyvin mataliksi? Jos nykyisten maakuntien pohjalta lähdetään rakentamaan sote-väestöpohjaa, osa maakunnista on niin pieniä, että tämä ei yksinkertaisesti onnistu.


Jos keskustan kotikunta-maakuntamallin lähtökohta on se, että se tuo vaihtoehdon riitoja ja eriarvoisuutta aiheuttavalle keskittävälle yhteiskuntamallille, niin eikö kuntien päätöksenteon ja budjettivallan keskittäminen maakuntatasolle ole juuri tätä keskittämistä?


Mauri Pekkarinen vastusti Välimäen mallia Uuden Suomen ja Attendon vaalipaneelissa Jyväskylässä siitä syystä, että se ei anna samanlaista vaikutusmahdollisuutta pienelle jäsenkunnalle. Eikö sama ongelma ole myös kotikunta-maakuntamallissa, jossa pieni jäsenkunta ei voi juurikaan vaikuttaa maakuntatason päätöksiin, jossa suuret jyräävät aina pienet kunnat?


Eikö se olisi kuntien itsemääräämisoikeuden kunnioittamista, että antaa kuntapäättäjien itse valita haluavatko he liittyä yhteen muiden kuntien kanssa vai järjestää vastuukuntamallin pohjalta SOTE-palvelut? Tällä hetkellä moni kunta pitää kiinni viimeiseen asti nimellisestä itsenäisyydestään vaikka sitten ulkoistamalla SOTE-palvelunsa.


Koska Välimäen mallin käsittelyä ei jatkettu sen alasampumisen jälkeen, siihen jäi vielä paljon kysymysmerkkejä. Kotikunta-maakuntamallissa on ehdottoman hyvää se, että ihmisiä lähellä olevat arjen palvelut hoidetaan kunnissa ja maakunnat hoitaisivat kustannuksiltaan ja velvoitteiltaan raskaimmat palvelutehtävät. Tämä on mahdollista sisällyttää myös Välimäen malliin, jossa lähtökohtana oli se, että SOTE-alueet vastaisivat kaikista palveluista.


En pidä keskustan kotikunta-maakuntamallia parhaana tapana järjestää SOTE-palvelut, mutta annan sille paljon tunnustusta. Olen kirjoittanut oman näkemykseni SOTE-uudistuksen jatkokäsittelystä tässä blogissa. Mielestäni tuunattu Välimäen malli olisi paras kompromissi, joka vastaisi hallituksen SOTE-uudistuksen tavoitteisiin ja toteuttaisi keskustan tärkeimmät sisällölliset tavoitteet.

 

Keskustan tulisi nyt lukea, mitä hallitusohjelmassa sanotaan ja mitä siellä ei sanota.

Keskustan tulisi nyt vastata oman kotikunta-maakuntamalliinsa kohdistuneeseen kritiikkiin aivan samalla tavalla kun se penää hallitukselta vastauksia SOTE-uudistuksesta.

 

On kotiläksyjen aika.



 


 


 


 


 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän JuhoJoensuu kuva
Juho Joensuu

Ikävä kyllä en pysty vastaamaan esittämääsi kritiikkiin (syytän ajanpuutetta mutta voi olla kyse myös siitä, että en osaa). Mutta voin vastata esittämääsi tekstiin.

Kirjoituksesi on asenteeltaan erittäin hyvä. Lähdet siitä, että osapuolilla on sekä yhteisiä että erilaisia näkemyksiä. Niistä pitäisi sitten löytää se yhteinen näkemys, joka veisi varsinaista asiaa eteenpäin. Tämä on erittäin hyvä neuvotteluasenne.

"Voit saavuttaa mitä tahansa, ellet halua siitä kunniaa itsellesi."

Käyttäjän aleksieskelinen kuva
Aleksi Eskelinen

Jatketaan keskustelua siis täällä. Ensiksi on todettava, että todella vähän löysit meille niitä kotiläksyjen aiheita.

Huomasitko hallitusohjelman kirjauksesta sanat "vaihtoehtona voidaan tarvittaessa antaa mahdollisuus POIKKEUSMENETTELYYN"?
En hirveästi teinä vihreinä turvautuisi tähän lauseeseen. Toki se siellä lukee, mutta mikähän lie kokoomuslaisten ja demareiden tahtotila?
Hallitusohjelman mukaan sote-alueet ovat poikkeusmenettely, ei lähtökohta, kuten Välimäellä. Laput pois sinisilmäisiltä silmiltä, kiitos ;)

Keskusta on esittänyt maakuntamallia mm. Vanhasen I hallituksessa kun Paras-hanketta luotiin. Demareille se ei silloin käynyt. Asia ei siis todellakaan ole uusi.

Välimäen ja keskustan mallit ovat todellakin sukulaisia, mutta on niissä erojakin. Molemmat johtavat pääasiassa maakunnan kokoiseen sote-palveluiden järjestämiseen. Toisessa mallissa valta on maakuntien keskuskaupungeilla (keskuskaupungin valtuusto ja yhdistetyt lautakunnat) ja toisessa tasaisemmin koko maakunnan väestöllä (suoralla kansanvaalilla valitulla maakuntavaltuustolla).

Vihreät esiintyvät demokratian lipunkantajina, mutta isätäntäkunta-renkikunta mallissa demokratia on huomattavasti heikompi kuin kotikunta-maakuntamallissa. Renkikuntien asema on hyvin kyseenalainen. Meille tulisi kahden tason kuntia. Kunnat eriytyvät päätösvaltaiseen euroklubiin ja puolivallattomiin muihin EU-kuntiin. Onko tässä järkeä? (sanon tämän keskuskaupungin ihmisenä)

Tapahtuuko "vastuukuntamallissa" rahoitus per capita vai niin, että rengit maksavat isännälle palveluiden todellisen käytön mukaan?

Kotikunta-maakuntamalli mahdollistaa maakuntien rahoituksen per capita. Se on edellytys vakaalle taloudelle. Pidemmällä aikavälillä on myös mahdollisuus toteuttaa kunnallisveron jakaminen kotikuntaveroon ja maakuntaveroon. Kun vastuu palveluiden järjestämisestä ja rahoituksen keräämisestä kulkevat käsi kädessä, on malli myös taloudellisin, parhaiten hallittavissa ja demokraattisin.

Uskoisinpa myös, että sote-palveluiden siirtäminen maakunnille mahdollistaa parhaiten yksikanavaisen rahoituksen.

Voit tietysti puuttua yksittäisiin maakuntiin, mutta se ei poista isoa kuvaa. Kaikissa malleissa riittää viilaamista, toisissa pikkiriikkisen ja toisissa kaikki keskeiset kysymykset ovat auki.

Ja kyllä tässä ensisijaista on saada hallitukselta vastauksia. Sitten voitte alkaa vaatia muiltakin vastauksia kritiikkiin.

Taitaa siis olla kotiläksyjen aika puolin ja toisin!

Toimituksen poiminnat