Demareiden SOTE-linjaus johtaa palveluiden ulkoistamiseen
Palvelurakenneuudistuksessa pitäisi saada aikaan kolme keskeistä asiaa, jotta ihmisten yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan toteuttaa maanlaajuisesti.
Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja pitää poistaa, sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavan järjestäjän täytyy olla riittävän suuri ja monikanavainen rahoitusjärjestelmä on purettava.
Olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemmin, miten uudistus tulisi toteuttaa.
Demarit pitävät kiinni sellaisesta väestöpohjasta SOTE-uudistuksessa (20 000), jolla ei ole mitään mahdollisuutta vastata sille annetuista tehtävistä. Entinen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö, demaritaustainen Kari Välimäki, esitti oman näkemyksensä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistuksesta, mutta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson tyrmäsi sen hallitusohjelman vastaisena. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa
Demareiden kantana on ollut se, että että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan niin,
että osa palveluista tuotetaan kuntien, osa sosiaali- ja terveysalueiden
ja osa erityisvastuualueiden toimesta. Jos näin menetellään, luomme
nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali-
ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin.
Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen
terveydenhuoltobisnes.
Jos sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen vaadittu väestöpohja on liian pieni (20 000), kunta on nopeasti vararikossa eikä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä voida toteuttaa. Tällöin kunnat ja kuntapäättäjät ahdistetaan nurkkaan ja heidät pakotetaan käytännössä ulkoistamaan SOTE-palvelut. Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarjoava yritys pystyy toimimaan samaan aikaan kymmenen kunnan alueella ja saa näin toiminnalleen riittävän (200 000) väestöpohjan.
Peruspalveluministerin Maria Guzenina-Richardsonin eiliset puheet siitä, että palvelurakenneuudistus ei saa johtaa nykyisten julkisten terveyspalveluiden ”yksityistämiseen” ovat epärehellisyyden ilmentymä.
Suomalaisista kuntapäättäjistä ollaan tekemässä sijaiskärsijöitä. Jos haluamme puhua esimerkiksi kotikaupunkini Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta, on pakko puhua nimenomaan valtakunnallisesta SOTE-uudistuksesta, joka luo raamit kuntapäättäjien työlle.
Olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemmin, että SOTE-kriisi ratkaistaan valtion ja kuntien yhteistyöllä.
Kunnilla
on se epäkiitollinen tehtävä, että niillä on kyllä järjestämisvastuu
palveluista, mutta palveluiden rahoituksen kysymykset ovat suurelta osin
valtion peukalon alla. Tilannetta voi verrata tilanteeseen, jossa isäntä laittaa koiran liekaan, joka mahdollistaa koiralle vapaan temmeltämisen niin suurella etäisyydellä, kun narulla on pituutta.
Kunnat voivat pelata käytännössä aikaa palveluiden järjestämisvastuun turvin kohdentamalla ja kehittämällä palveluita, mutta kunnilla on juuri niin paljon mahdollisuuksia toimia, kun valtio antaa narua.
Pidän tuntemiani demaripäättäjiä suuressa arvossa kuntatasolla ja he tekevät arvokasta työtä julkisten peruspalveluiden turvaamiseksi, mutta palvelurakenneuudistuksesta näyttää muodostuvan niskalaukaus omia kohtaan.
Ja mitä tulee veroparatiisiyhtiöihin, työministeri Lauri Ihalainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Tekonne ja puheenne eivät vastaa toisiaan. Jos haluatte säätää sellaisia lakeja, jotka estävät kuntien SOTE-palveluhankinnat veroparatiisiyhtiöiltä, tehkää sitten sellaista laindäädäntöä pelkkien ristiriitaisten puheiden sijaan.
Tuija Brax jätti asiasta työministeri Lauri Ihalaiselle kirjallisen kysymyksen
”Kunnat ovat merkittävässä roolissa palveluiden ja tavaroiden ostajana. Viime aikoina kunnissa on herätty kysymään tärkeitä kysymyksiä siitä, miten kunnan verorahoilla ostamien palveluiden ja tavaroiden kilpailutuksessa ja tilaamisessa pitäisi olla mahdollista välttää kaupanteko sellaisten yhtiöiden kanssa, joilla on yhteyksiä veroparatiiseihin.
Jos yhtiö on jäänyt kiinni laittomasta veroparatiisien käytöstä, eli veronkierrosta, kunta voinee sulkea yrityksen kilpailutuksesta. Sen sijaan Kuntaliiton ja työ- ja elinkeinoministeriön hankintalain neuvonnasta saadun vastauksen mukaan kunta ei voi sulkea tarjouskilpailusta yritystä, joka aggressiivisenkin mutta laillisen verosuunnittelun keinoin minimoi Suomeen maksamansa verot veroparatiiseja käyttäen.”
Lauri Ihalainen vastasi seuraavasti:
”Tilanteessa, jossa toimittajan Suomeen maksamien verojen arvo on vähäinen mutta jossa toimittaja on täyttänyt Suomen verolainsäädännössä asetetut velvoitteet, ei hankintayksiköllä ole hankintalainsäädännön mukaan mahdollisuutta sulkea toimittajaa tarjouskilpailun ulkopuolelle.
Vaikka hankintayksiköt voivat tarjouskilpailuissa asettaa tarjoajille ja ehdokkaille myös niiden taloudelliseen tai rahoitukselliseen tilanteeseen liittyviä vaatimuksia, tulisi tällaisten vaatimusten liittyä toimittajan kykyyn suoriutua hankintasopimuksesta. Yrityksen verosuunnittelua koskevilla vaatimuksilla ei lähtökohtaisesti tällaista liityntää ole. Lisäksi monimutkaisten, yrityksen taloudellisiin rakenteisiin ja kirjanpitoon liittyvien tekijöiden selvittäminen olisi todennäköisesti erittäin vaativa ja hallinnollisesti raskas toimenpide etenkin resursseiltaan pienemmille kunnille ja muille hankintayksiköille. ”
Tässä vaiheessa peli oli selvä. Nykyisen lainsäädännön puolesta kunnat eivät mahda laillisesti toimiville veroparatiisiyhtiöille yhtään mitään.
Lauri Ihalainen totesi kuitenkin YLE:n uutisten haastattelussa 3.10.2012 kysymykseen kuntien
mahdollisuudesta torjua veroparatiiseja seuraavaa: ”…mutta myös ne (kunnat) voi asettaa sellaisen kriteerin, että tämmöisiä hankintoja ei tehdä, jos oletetaan, että yritys on veroparatiisiyhtiö.”
Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa ja siitä todistuksena on Lauri Ihalaisen itsensä antaman vastaus Tuija Braxin kirjalliseen kysymykseen aiheesta.
Odottelen mielenkiinnolla työministeri Lauri Ihalaisen vastausta Tuija Braxin jatkokysymykseen hänen antamansa vastauksensa kirjalliseen kysymykseen ja lausuntojensa välistä ristiriitaa.
Tuija Braxin jättämä jatkokysymys löytyy täältä
Punnittua puhetta valtiovallan ohjauksesta ja SOTE-uudistuksesta. Lisäisin vielä senkin näkökulman, että yksityisistä terveydenhuoltopalveluista löytyy myös paikallisia tuottajia, jotka kyllä läpäisisivät demareidenkin eettisen seulan. Hoitojonojen purkaminen yhdessä yksityissektorin kanssa voisi olla täällä Raumalla ihan toimivakin ratkaisu, jos vain palveluseteleitä tahdottaisiin ottaa yksituumaisesti laajemmin käyttöön.
Ilmoita asiaton viesti
Olet aivan oikeassa siinä. Jos valtio ja kunnat pystyvät luomaan riittävät pelisäännöt palveluiden ulkoistamisen suhteen, etenkin pienet ja keskisuuret yritykset voittavat ja julkinen sektori tehostuu.
Olen tässä blogissani kirjoittanut aikaisemmin noista pelisäännöistä täällä:
http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/118974-v…
Ilmoita asiaton viesti
Vain Vasemmistoliitto vastustaa aina yksityistämistä. Muut puolueet suostuvat kompromisseihin. Kuntatyöntkijä – äänestätkö työpaikkasi yksityistäjää näissä vaaleissa?
Ilmoita asiaton viesti
Puhutko nyt yksityistämisestä vai ulkoistamisesta? Olen esittänyt, mitä pitää tehdä. Mitä sinun mielestäsi pitäisi tehdä valtakunnallisesti? Vasemmistoliitto on ainakin Jyväskylässä ollut hyväksymässä tietyissä tapauksissa esim. palveluseteleitä.
Ilmoita asiaton viesti
Minusta on turhaa hämmentämistä nähdä yksityinen yksiselitteisesti ”pahana” ja julkinen ”hyvänä”, kun kuitenkin monet kuntatyöntekijät ovat jo äänestäneet jaloillaan ja menneet sinne yksityissektorille töihin. Työnantajiakin kilpailutetaan kovasti, joten kukakohan tässä on ulkoistanut ja kenet?
Ilmoita asiaton viesti
En ainakaan itse näe yksityistä terveydenhuoltoa lähtökohtaisesti pahana. Siksi tarvitaan selkeät esittämäni pelisäännöt.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, SoTe voi tuottaa
Kyllä-sanan käyttö tuo aina juttuun kuin juttuun myönteisen sävyn! Sehän sen tarkoituskin on.
Italialaiset ovat omaksuneet kyllä-sanan käytön niin maan perusteellisesti, ettei heiltä kielteistä ilmaisua saa nyhtämälläkään. On tosi miellyttävää tavata ihmisiä, joiden auttamishalua täytyy vain ihmetellä. Hän on valmis opastamaan sinua aina, jos vain ilmaiset avun tarpeesi – ja vaikket ehtisi sitä ilmaistakaan.
Tosin kokemukseni juuri näyttivät todistavan, että turistia opastamaan oltiin ysävällisen valmiita, vaikkei siihen olisi pystyttykään. Jos kysyit samaa osoitetta useammalta ihmiseltä, kaikki neuvoivat auliisti, mutta eri suuntaan.
Hallituksemme on taistellut ns. SoTe-lainsäädännön kanssa vähän samaan tapaan kuin italialainen kadunmies. Ministeri, jolle asian esittely kuuluu, saa tukea toisilta hallituspuolueilta, mutta kaikilla on erilaiset painotukset asiaan.
Olen ymmärtänyt, että sosiaali- ja terveyslainsäädännön tarkoituksena on parantaa kansalaisten turvaa hengen ja terveyden ollessa vaarassa. Sitä tarvitaan todella nyt, kun ala on tungettu kuntien tehtäväksi antamatta riittäviä resursseja.
Julkinen keskustelu aiheesta antaa vain kansalaisten ymmärtää, ettei hommasta hyvä seuraa. Viimeisin tieto, mikä aiheesta saatiin, ettei siitä uskalleta puhuakaan ennen kuin vaalit on ohi.
Ettei jutun myönteisyys kärsisi tällaisesta lopusta, lienee aiheellista muistuttaa, että nykyisestä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelujen käytöstä on jo myönteisyyttäkin ollut näkyvissä: Tilastot alkavat osoittaa, että vanhusväestön lisääntyminen on saatu ainakin hidastumaan. Hieman vain enemmän tehoja terveydenhoitoon ja vanhusväestö alkaa pienentyä luonnollisesti!
Kun rahat eivät riitä, niin pidennetään lääkärille pääsyaikoja. Hyvä on myös ottaa huomioon, mitkä hoidot pystytään antamaan kymmenvuotiseksi ennustetun laman aikana yli 70-vuotiaille kansalaisille. On keskityttävä olennaiseen ja turhista hoidoista on pidättäydyttävä.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen ymmärtänyt, että sosiaali- ja terveyslainsäädännön tarkoituksena on parantaa kansalaisten turvaa hengen ja terveyden ollessa vaarassa. Sitä tarvitaan todella nyt, kun ala on tungettu kuntien tehtäväksi antamatta riittäviä resursseja.”
–>Samaa mieltä, nyt uhkaa käydä niin, että uudesta mallista tulee jopa huonompi kuin nykyisestä.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän Jyväskylän seudullakin saataisi alueen omien kuntien kesken sovittua aivan järkevä ja toimiva järjestelmä, ellei sen mahdollisuuksia vesitettäisi etukäteen ylemmältä taholta.
Mitä tulee yksityisten yritysten järjestämiin palveluihin, on siellä piilemässä kuvitteellinen harha sen dynaamisuudesta ja edullisuudesta. Yksityisen sektorin tehokkuus perustui 80-luvulle saakka hyvin vähäisestä ulkoisesta ja sisäisestä sääntelystä, mikä tarkoitti alhaisia kuluja. Taas kerran alettiin harhaisesti suojelemaan asiakkaan ennen vaarantumattomia etuja erilaisilla laatu- ja ohjausjärjestelmillä, joihin tarvittiin lisää resursseja.
Nyt meillä on siis rinnakkain kaksi byrokraattista järjestelmää ja kummaltakin puuttuvat riittävät resurssit. Kaksi melko hyvin toiminutta järjestelmää korvattiin kahdella lähes toimimattomalla. Mitäs järkeä siinä on?
Jokainen lienee lukenut kansalaistiedon oppimäärässä, että julkinen sektori järjestää yksityiselle sektorille kannattamattomat palvelut. Missä vaiheessa ja missä maassa ne ovat muuttuneet kannattaviksi?
Ilmoita asiaton viesti
Timo, olen kanssasi aivan samaa mieltä. Vastuukuntamallilla saataisiin homma pelittämään. Jos demareille ei saada taottua järkeä päähän, uhkaa tämä uudistus mennä täysin reisille ja jopa nykyjärjestelmään huonompaan suuntaan.
Ilmoita asiaton viesti
Voit tutustua viime aikaisimpiin kirjoituksiin ja kertoa, mikä niissä ei ole uskottavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä ei ollut kysymys itsestäni:
”Ja toisen ihmisen mielestä kommunistien kätyri. Jokaisella saa olla tietenkin oma mielipide.”
Ja tässä oli kysymys siitä, että on vaikea ottaa kantaa muiden tekemisiin:
”Itse vastaan omasta tontistani.”
Ilmoita asiaton viesti
Höpöhöpöä, demarit eivät pidä kiinni mistään 20 000 sote-väestöpohjasta, nimenomaan väestöpohjan määritteleminen kuuluu niihin auki oleviin kysymyksiin.
Ilmoita asiaton viesti
Ensin ammutte alas palvelurakennetyöryhmän B-mallin, koska se ei ole hallitusohjelman mukainen. Höpöhöpöä.
Sitten ammutte demaritaustainen STM:n kansliapäällikön Kari Välimäen mallin alas, koska se ei ole hallitusohjelman mukainen. Höpöhöpöä.
Sitten ammutte vielä alas palvelurakennetyöryhmän kompromissin eli c-mallin. En edes tiedä millä verukkeella. Mutta täysin käsittämätöntä se on.
Sitten pidätte kiinni vahvoista peruskunnista palveluiden järjestämis- ja rahoitusvastuun haltijana ja sanotte että vahvan peruskunnan väestöpohja on tuo paraslain 20 000 ja että sote-alueet ovat vain poikkeuksia.
Kuinkahan monta vahvaa peruskuntaa Suomeen tulee muodostumaan???
Ja jos teidän vahva peruskunta, 20 000, kelpaa järjestämispohjaksi, ei hyvä heilu.
Palatkaa nyt hyvänen aika sentään järjen tielle askellus(kompastus)mallin sijaan.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus. Kolme mainitsemaasi elementtiä ovat juurikin ne olennaisimmat. Keskustan esittämällä mallilla ne on mahdollista saavuttaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitoksia Aleksi. Olen monesta asiasta samaa mieltä keskustan mallin kanssa. Mutta kannatan Kari Välimäen mallia jatkotyön pohjaksi. Siinä yhdistyy hallituksen tavoitteet sote-uudistukselle ja keskustan tärkeimmät sisällölliset vaatimukset.
Ruodin tässä alla olevassa kirjoituskessa keskustan kotikunta-maakuntamallia:
http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/122189-k…
Ilmoita asiaton viesti