Demareiden SOTE-linjaus johtaa palveluiden ulkoistamiseen

Palvelurakenneuudistuksessa pitäisi saada aikaan kolme keskeistä asiaa, jotta ihmisten yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan toteuttaa maanlaajuisesti.

Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen raja pitää poistaa, sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavan järjestäjän täytyy olla riittävän suuri ja monikanavainen rahoitusjärjestelmä on purettava.

Olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemmin, miten uudistus tulisi toteuttaa.

Demarit pitävät kiinni sellaisesta väestöpohjasta SOTE-uudistuksessa (20 000), jolla ei ole mitään mahdollisuutta vastata sille annetuista tehtävistä. Entinen sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö, demaritaustainen Kari Välimäki, esitti oman näkemyksensä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistuksesta, mutta peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson tyrmäsi sen hallitusohjelman vastaisena. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten olen kirjoittanut aikaisemmin tässä blogissa

Demareiden kantana on ollut se, että että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta uudistetaan niin,
että osa palveluista tuotetaan kuntien, osa sosiaali- ja terveysalueiden
ja osa erityisvastuualueiden toimesta. Jos näin menetellään, luomme
nykyistäkin sekavamman järjestelmän, joka ei pysty vastaamaan sosiaali-
ja terveydenhuollon nykyisiin eikä varsinkaan tuleviin haasteisiin.
Tämänkaltaisessa tilanteessa ei ole kuin yksi voittaja: yksityinen
terveydenhuoltobisnes.

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamiseen vaadittu väestöpohja on liian pieni (20 000), kunta on nopeasti vararikossa eikä perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistämistä voida toteuttaa. Tällöin kunnat ja kuntapäättäjät ahdistetaan nurkkaan ja heidät pakotetaan käytännössä ulkoistamaan SOTE-palvelut. Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuoltoa tarjoava yritys pystyy toimimaan samaan aikaan kymmenen kunnan alueella ja saa näin toiminnalleen riittävän (200 000) väestöpohjan.

Peruspalveluministerin Maria Guzenina-Richardsonin eiliset puheet siitä, että palvelurakenneuudistus ei saa johtaa nykyisten julkisten terveyspalveluiden ”yksityistämiseen” ovat epärehellisyyden ilmentymä.

Suomalaisista kuntapäättäjistä ollaan tekemässä sijaiskärsijöitä. Jos haluamme puhua esimerkiksi kotikaupunkini Jyväskylän sosiaali- ja terveyspalveluiden tulevaisuudesta, on pakko puhua nimenomaan valtakunnallisesta SOTE-uudistuksesta, joka luo raamit kuntapäättäjien työlle.

Olen kirjoittanut tässä blogissa aikaisemmin, että SOTE-kriisi ratkaistaan valtion ja kuntien yhteistyöllä.

Kunnilla
on se epäkiitollinen tehtävä, että niillä on kyllä järjestämisvastuu
palveluista, mutta palveluiden rahoituksen kysymykset ovat suurelta osin
valtion peukalon alla. Tilannetta voi verrata tilanteeseen, jossa isäntä laittaa koiran liekaan, joka mahdollistaa koiralle vapaan temmeltämisen niin suurella etäisyydellä, kun narulla on pituutta.

Kunnat voivat pelata käytännössä aikaa palveluiden järjestämisvastuun turvin kohdentamalla ja kehittämällä palveluita, mutta kunnilla on juuri niin paljon mahdollisuuksia toimia, kun valtio antaa narua.

Pidän tuntemiani demaripäättäjiä suuressa arvossa kuntatasolla ja he tekevät arvokasta työtä julkisten peruspalveluiden turvaamiseksi, mutta palvelurakenneuudistuksesta näyttää muodostuvan niskalaukaus omia kohtaan.

 

Ja mitä tulee veroparatiisiyhtiöihin, työministeri Lauri Ihalainen ja valtiovarainministeri Jutta Urpilainen. Tekonne ja puheenne eivät vastaa toisiaan. Jos haluatte säätää sellaisia lakeja, jotka estävät kuntien SOTE-palveluhankinnat veroparatiisiyhtiöiltä, tehkää sitten sellaista laindäädäntöä pelkkien ristiriitaisten puheiden sijaan.

 

Tuija Brax jätti asiasta työministeri Lauri Ihalaiselle kirjallisen kysymyksen

”Kunnat ovat merkittävässä roolissa palveluiden ja tavaroiden ostajana. Viime aikoina kunnissa on herätty kysymään tärkeitä kysymyksiä siitä, miten kunnan verorahoilla ostamien palveluiden ja tavaroiden kilpailutuksessa ja tilaamisessa pitäisi olla mahdollista välttää kaupanteko sellaisten yhtiöiden kanssa, joilla on yhteyksiä veroparatiiseihin.

Jos yhtiö on jäänyt kiinni laittomasta veroparatiisien käytöstä, eli veronkierrosta, kunta voinee sulkea yrityksen kilpailutuksesta. Sen sijaan Kuntaliiton ja työ- ja elinkeinoministeriön hankintalain neuvonnasta saadun vastauksen mukaan kunta ei voi sulkea tarjouskilpailusta yritystä, joka aggressiivisenkin mutta laillisen verosuunnittelun keinoin minimoi Suomeen maksamansa verot veroparatiiseja käyttäen.”

 

Lauri Ihalainen vastasi seuraavasti:

”Tilanteessa, jossa toimittajan Suomeen maksamien verojen arvo on vähäinen mutta jossa toimittaja on täyttänyt Suomen verolainsäädännössä asetetut velvoitteet, ei hankintayksiköllä ole hankintalainsäädännön mukaan mahdollisuutta sulkea toimittajaa tarjouskilpailun ulkopuolelle.

Vaikka hankintayksiköt voivat tarjouskilpailuissa asettaa tarjoajille ja ehdokkaille myös niiden taloudelliseen tai rahoitukselliseen tilanteeseen liittyviä vaatimuksia, tulisi tällaisten vaatimusten liittyä toimittajan kykyyn suoriutua hankintasopimuksesta. Yrityksen verosuunnittelua koskevilla vaatimuksilla ei lähtökohtaisesti tällaista liityntää ole. Lisäksi monimutkaisten, yrityksen taloudellisiin rakenteisiin ja kirjanpitoon liittyvien tekijöiden selvittäminen olisi todennäköisesti erittäin vaativa ja hallinnollisesti raskas toimenpide etenkin resursseiltaan pienemmille kunnille ja muille hankintayksiköille. ”

Tässä vaiheessa peli oli selvä. Nykyisen lainsäädännön puolesta kunnat eivät mahda laillisesti toimiville veroparatiisiyhtiöille yhtään mitään.

Lauri Ihalainen totesi kuitenkin YLE:n uutisten haastattelussa 3.10.2012 kysymykseen kuntien
mahdollisuudesta torjua veroparatiiseja seuraavaa: ”…mutta myös ne (kunnat) voi asettaa sellaisen kriteerin, että tämmöisiä hankintoja ei tehdä, jos oletetaan, että yritys on veroparatiisiyhtiö.”

Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa ja siitä todistuksena on Lauri Ihalaisen itsensä antaman vastaus Tuija Braxin kirjalliseen kysymykseen aiheesta.

Odottelen mielenkiinnolla työministeri Lauri Ihalaisen vastausta Tuija Braxin jatkokysymykseen hänen antamansa vastauksensa kirjalliseen kysymykseen ja lausuntojensa välistä ristiriitaa.

Tuija Braxin jättämä jatkokysymys löytyy täältä

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu