Missä on pääurakoitsijan ketjuvastuu?

Helsingin Sanomat uutisoi Työterveyslaitoksen (TTL) eduskunnan tarkastusvaliokunnalle tänään tekemästä selvityksestä, jossa käsiteltiin sisäilmaongelmia.

Homman pihvi oli se, että sisäilmaongelmien korjaamiseen käytettävä rahamäärä on täysin riittämätön.Selvitysluonnos arvioi kosteus- ja homeongelmien terveyskustannuksiksi vuosittain noin 500 miljoonaa euroa.

Määrittelyn vaikeudesta kertoo se, että arviot vaihtelevat 23 miljoonasta jopa miljardiin euroon.

Huomioon on otettu oireiden tutkiminen ja hoito, tuottavuuden lasku ja työkyvyn menetykset. Miten voi olla mahdollista, että julkisilla verovaroilla rakennetaan hometaloja, jotka korjataan, jos korjataan julkisilla verovaroilla?

Kuntalaissa on kirjattu, että kunnan tehtävä on pyrkiä edistämään asukkaidensa hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueellaan.Silti tuhannet ihmiset sairastuvat huonosta rakentamisesta johtuvan huonon sisäilman vuoksi, vain koska joku vetää välistä.

Tälle ihmisten terveyden ja veronmaksajien rahoilla tapahtuvalle keinottelulle on laitettava stoppi. Vastaus on pääurakoitsijan ketjuvastuu. Siltä, joka urakan ottaa tehdäkseen, on vaadittava myös taannehtivasti, että rakennus ei ole homeessa kymmenen vuoden käytön jälkeen keinotekoisen säästämisen/rakentamisen laiminlyöntien vuoksi.

Tämä pistäisi miettimään, ketä valitsee aliurakoitsijaksi, minkä verran harmaata taloutta käytetään ja kuinka paljon kiinnitetään huomiota rakentamisen laatuun.Kyllähän urakkakilpailuja voidaan voittaa painamalla keinotekoisesti tarjouksia riittävän alas ja ketjuttaa vastuuta aliurakoitsijoille, mutta kaikki voivat nähdä, mikä on tämän leikin hinta taloudelle ja terveydelle.

 

Katukivetkin nauravat tilaajavastuulaille, joka ei toimi. Sakkomaksut ovat tällä hetkellä niin alhaisia, että sakot otetaan jo investointivaiheessa huomioon osana budjettia. Jos sakkomaksut määräytyisivät koko urakan budjetin perusteella, jouduttaisiin rakentamisen laatuun panostamaan aivan eri lailla.

 

***

 

Laadukas rakentaminen tarvitsee tuekseen tutkimusta ja osaamista. Rakenteita ja materiaaleja joko tutkitaan Suomessa liian vähän tai tieto ei välity tutkijoilta tekijöille. Tutkimustoimintaan täytyy panostaa selvästi nykyistä enemmän, myös rakennusteollisuuden itsensä toimesta. Erityisesti energiamääräysten kiristyminen tuo paljon rakenteita, joiden pitkän ajan kestävyyttä ja toimivuutta ei ole vielä tutkittu riittävästi.

 

Jos pidit tekstistä, hyppää keskusteluiden virtaan myös facebookissa

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu