Viisi ehtoa palveluiden yksityistämiselle
Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee pääsääntöisesti tuottaa julkisella sektorilla. Julkisen terveydenhuollon tehtävänä on yleinen kansanterveystyö, yksityisen sektorin toiminta perustuu aina voitontavoitteluun.
Yksityisellä sektorilla on ja tulee olemaan oma merkittävä rooli suomalaisessa sosiaali- ja terveysjärjestelmässä julkisten palveluiden täydentäjänä sekä toimintatapojen kehittäjänä.
Kukaan ei varmaan ole sitä mieltä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotantotapa olisi puhtaasti joko-tai -tilanne julkisen ja yksityisen terveydenhuollon välillä (puhumattakaan kolmannesta sektorista). Kysymys on sekä-että -tilanteesta ja siitä, minkälaiset pelisäännöt yksityiselle terveydenhuollolle asetetaan.
Yksityinen sektorin toiminta on oikeutettua kun viisi ehtoa täyttyy:
1. Yksityisten terveyspalveluiden tulee pärjätä ilman julkisia verovaroja
2. Ne eivät saa tuottaa piilokustannuksia julkiselle sektorille
3. Niiden tulee vastata omista virheistään.
4. Yksityisten terveyspalveluiden kilpailuetu ei saa muodostua veronkierron tai työntekijöiden
oikeuksien polkemisen kautta.
5. Julkisen sektorin tulee vastata ydinpalveluista kaikissa keskeisissä palvelutarpeissa, yksityiselle ei saa muodostua hintoja nostavaa ja hyvinvointipalvelujen tasa-arvoa heikentävää monopoliasemaa palveluntuotannossa.
Tämä on osa pitämääni linjapuheenvuoroa Vihreiden puoluevaltuuskunnassa 29.9.2012
Jos aihepiiri kiinnostaa enenmmän, katso myös nämä Uuden Suomen blogissa julkaistut kirjoitukset
2. http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117932-kuntavaaleissa-ratkaistaa-palveluiden-kohtalo
Jos pidit tekstistä(teksteistä), hyppää mukaan Toukotöiden pariin myös facebookissa. Keskustelu jatkuu.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.
Hyviä periaatteita, mutta monet ovat vaikeita toteuttaa käytännössä. Onko sulla jotain konkreettista tiedossa näihin jo jossakin?
Ilmoita asiaton viesti
1. Yksityisten terveyspalveluiden tulee pärjätä ilman julkisia verovaroja
Palvelurakenneuudistuksen tulisi muun muassa purkaa monen rahoittajan malli, joka on luonut osittain nykyisen terveydenhuollon kokonaismenoja kasvattavan mallin
2. Ne eivät saa tuottaa piilokustannuksia julkiselle sektorille
–>Monikanavarahoitus ja sote-alueet. Kts. nuo kaksi muuta kirjoitusta.
3. Niiden tulee vastata omista virheistään.
–>Lainsäädäntö
4. Yksityisten terveyspalveluiden kilpailuetu ei saa muodostua veronkierron tai työntekijöiden oikeuksien polkemisen kautta.
–>Hallitukselta on tulossa tiukennuksia veronkierron kitkevään lainsäädäntöön.
5. Julkisen sektorin tulee vastata ydinpalveluista kaikissa keskeisissä palvelutarpeissa, yksityiselle ei saa muodostua hintoja nostavaa ja hyvinvointipalvelujen tasa-arvoa heikentävää monopoliasemaa palveluntuotannossa.
–>Kunta- ja palvelurakenneuudistus sote-mallin pohjalta. Kts. aikaisemmat kirjoitukset.
Ilmoita asiaton viesti
1) Täytyy myöntää, että en ole ollenkaan vakuuttunut monen rahoittajan mallin purun olevan riittävä varmistamaan esitetyn periaatteen toteutumisen. Mutta ilmeisesti se on oikeansuuntainen toimenpide. Töitä siis minusta jää paljon tehtäväksi.
2) Vielä enemmän kuin ykköskohta vaatii paljon lisää. Pyrkimys hyötyä piilokustannuksilla on varsin oletettavaa ja siksi uusia ideoita siihen tullaan näkemään uskoisin.
3) On todella vaikeaa saada kattava systeemi, kun sikareikiä on muutenkin joka ainoa laki täynnä. Onko esimerkiksi vakuutus tai rahasto pohjainen korvaus järjestelmä olemassa tai suunnitteilla. Eli siis ei voi aloittaa toimintaa, jos riittävää korvauskykyä ei ole. Riitaa tulee aina myös siitä mikä on virhe ja mikä on ymmärrettävä ei toivottu lopputulos. Julkisen palvelun on kuitenkin vastattava terveyden kannalta välttämättömistä korjaavita toimenpitestä aina ja sitten haettava korvaus yksityiseltä taholta. Voisiko myös sakottaa holtittomuudesta?
4) Työntekijöiden oikeuksien polkeminen on siis vielä kokonaan auki?
En tunne asiaa juurikaan, anteeksi.
5) Saattaa jopa toimia, mutta kilpailu mielikuvilla tulee olemaan aika kovaa ja vaatii resursseja julkiselle puolelle, jotta kilpailuun pystytään vastaamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Helpoiten tuo toteutuu kiinnittämällä julkinen raha potilaaseen.
Ja tuo aiakassidonnainen raha vuosimaksuna,ei palvelusetelinä
Ilmoita asiaton viesti
Ruotissa on käytössä tälläinen kapitaatio-perusteinen malli. Toimii suurilla väestöpohjilla, jossa on paljon kilpailua. Siinä on kuitenkin ongelmana edelleen se, että sairaalla ihmisellä ei ole useinkaa mahdollisuutta vertailla ja valita useiden tuottajien välillä. Valinnan mahdollisuus heikkenee, jos julkista terveydenhuoltoa ei ole enää valittavana.
Ilmoita asiaton viesti
Kapitaatiomalli on se yleisin malli maailmassa. Ruotsissakin palveluntuottaja valitaan jo syntyessä ja sen voi vaihtaa halutessaan. Sairastuessa palveluntuottaja on siis jo valittu
Terveyskeskus vaatii vielä laajemman västöpohjan kuin itsenäisenä yrittäjänä toimiva lääkäri esim Saksan tai Ranskan tapaan
Ilmoita asiaton viesti
”Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee pääsääntöisesti tuottaa julkisella sektorilla. Julkisen terveydenhuollon tehtävänä on yleinen kansanterveystyö, yksityisen sektorin toiminta perustuu aina voitontavoitteluun.”
Miksi? Mikä peruste voi oikeuttaa tällaiseen ajatteluun. Eikö oleellista ole se, että saadaan määriteltyä palvelua, joka täyttää asetetut laatuvaatimukset maksajan eli veronmaksajan kannalta edullisimmalla mahdollisella tavalla. Ilmaisia palveluja kun ei ole.
Mitä tarkoittavat listan kohdat yksi ja kaksi? Jos kunta ostaa verorahoilla kustannettavaa palvelua yksityiseltä, niin voiko kohta yksi täyttyä?
Kohta 3 on ilmiselvää. Väitän, että yksityinen sektori jo tänä päivänä kantaa vastuunsa julkista paremmin kuluttajan kannalta. Viimeksi kun käytin (viimeistä kertaa!) julkista hammaslääkäripalvelua, jonotin vuoroani 11 kuukautta. Sitten terveyskeskus unohti hoitojakson aikana kerran peruuttaa vuoroni, koska lääkärille ei sopinut. Otin töistä vapaata päästäkseni lääkäriin vain kuullakseni, että aikaa ei olekaan. Ajoin turhaan 18 kilometria, eikä edes anteeksipyyntöä esitetty korvauksista puhumattakaan. Yksityinen lääkäri ei kuunaan tekisi moista.
Kohta 4 on ok, mutta ei pidä sotkea laillista verosuunnittelua veronkiertoon.
Kohta 5 perustuu vääristyneeseen ajatteluun julkisen palvelun monopolin paremmuudesta verrattuna yksityiseen. Toimivat markkinat on myös terveyspuolella on luotava. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkiin toimijoihin suhtaudutaan neutraalisti.
Ilmoita asiaton viesti
”Sosiaali- ja terveyspalvelut tulee pääsääntöisesti tuottaa julkisella sektorilla. Julkisen terveydenhuollon tehtävänä on yleinen kansanterveystyö, yksityisen sektorin toiminta perustuu aina voitontavoitteluun.”
Miksi? Mikä peruste voi oikeuttaa tällaiseen ajatteluun. Eikö oleellista ole se, että saadaan määriteltyä palvelua, joka täyttää asetetut laatuvaatimukset maksajan eli veronmaksajan kannalta edullisimmalla mahdollisella tavalla. Ilmaisia palveluja kun ei ole.
–>Mm. osakeyhtiölaki ja markkinatalouden/yritystoiminnan perusteet ja se, että julkisen terveydenhuollon tehtävät on määritelty lainsäädännössä.
Mitä tarkoittavat listan kohdat yksi ja kaksi? Jos kunta ostaa verorahoilla kustannettavaa palvelua yksityiseltä, niin voiko kohta yksi täyttyä?
–>Kyllä se voi täyttyä. Yksityisen yrityksen tulee vain olla sen verran kannattavaa toimintaa, että se pärjää ilman ilman, että kunta tai mikään julkinen taho ostaa siltä yhtään mitään tai laittaa rahaa sen toiminnan tukemiseen.
Kohta 3 on ilmiselvää. Väitän, että yksityinen sektori jo tänä päivänä kantaa vastuunsa julkista paremmin kuluttajan kannalta. Viimeksi kun käytin (viimeistä kertaa!) julkista hammaslääkäripalvelua, jonotin vuoroani 11 kuukautta. Sitten terveyskeskus unohti hoitojakson aikana kerran peruuttaa vuoroni, koska lääkärille ei sopinut. Otin töistä vapaata päästäkseni lääkäriin vain kuullakseni, että aikaa ei olekaan. Ajoin turhaan 18 kilometria, eikä edes anteeksipyyntöä esitetty korvauksista puhumattakaan. Yksityinen lääkäri ei kuunaan tekisi moista.
Kohta 4 on ok, mutta ei pidä sotkea laillista verosuunnittelua veronkiertoon.
–>Valtion ja kuntin tulee huomioida se, että agressiivinen verosuunnittelu ei ole kannattavaa, mm. kilpailutuskriteereissä voidaan ottaa kantaa siihen, mihin yritys kotiuttaa tuloksensa ja mihin se maksaa veronsa.
Kohta 5 perustuu vääristyneeseen ajatteluun julkisen palvelun monopolin paremmuudesta verrattuna yksityiseen. Toimivat markkinat on myös terveyspuolella on luotava. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikkiin toimijoihin suhtaudutaan neutraalisti.
–>Julkisen sektorin tehtävä on erilainen kuin yksityisen sektorin tehtävä. Siitä tässä on kyse. Esim. Terveystalon toimitusjohtaja myönsi tämän aivan suoraan. En usko sosiaali- ja terveyspalveluiden suhteen markkinoiden kaikkivoipaisuuteen. Yksityinen on ok, kunhan pelisäännöt ovat selvät.
Ilmoita asiaton viesti
Ei markkinatalouden/yritystoiminnan perusteissa ole mitään sellaista, joka estäisi ko. palvelujen tuottamisen markkinoilla. Ja julkisen terveydenhuollon lakisääteisyyskään ei estä kuntia ulkoistamasta, kunhan laatu- ym. määritellyt kriteerit täyttyvät.
Tarkoitat siis, että julkinen taho ei saisi ostaa yrityksiltä mitään? Ihan tosissasi? Yritysten toiminnan tukemisen verovaroilla minäkin estäisin, mutta kaupankäynti on win-win -toimintaa.
Itse asiassa kilpailutuskriteereissä ei voida ottaa tietyn suuruisissa kaupoissa minkäänlaista kantaa siihen, mihin yritys kotiuttaa voittonsa tai maksaa veronsa.
Julkisen sektorin tehtävä on toki erilainen kuin yksityisen, mutta tämä ei estä julkista hyödyntämästä markkinoita täysimittaisesti. Nykyisin tämä hyödyntäminen ei ole optimaalista, koska julkista pidetään itseisarvona.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä tarkoittavat listan kohdat yksi ja kaksi? Jos kunta ostaa verorahoilla kustannettavaa palvelua yksityiseltä, niin voiko kohta yksi täyttyä?”
Jos kunnantalolle ostetaan kahvia, se on eri asia kuin se, että paahtimo saa julkisia verovaroja – siis tukea tai rahoitusta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei markkinatalouden/yritystoiminnan perusteissa ole mitään sellaista, joka estäisi ko. palvelujen tuottamisen markkinoilla. Ja julkisen terveydenhuollon lakisääteisyyskään ei estä kuntia ulkoistamasta, kunhan laatu- ym. määritellyt kriteerit täyttyvät.
–>Kyllähän vaikka sosiaali- ja terveyspalvelut voidaan tuottaa markkinoilla, jos niin halutaan. Kysymys on siitä, miten pitkälle haluamme mennä. Minusta nykyinen 80 % (julkinen)- 20% (yksityinen) -suhde on melko hyvä. Ja tuossa yllä kuvasin ne kriteerit, joiden valossa voidaan toimia.
Tarkoitat siis, että julkinen taho ei saisi ostaa yrityksiltä mitään? Ihan tosissasi? Yritysten toiminnan tukemisen verovaroilla minäkin estäisin, mutta kaupankäynti on win-win -toimintaa.
–>Jos kriteerit täyttyvät, niin kunta voi myös järjestämisvastuun kautta päättää, että jotkin palvelut tuotetaan yksityisen/kolmannen sektorin kautta, mutta ykstyisen yrityksen tulisi tuottaa palveluita järjestelmän tueksi niille, jotka siitä haluavat erikseen maksaa ja verotuksen ja riittävän tehokkaan lainsäädännön kautta tulee varmistaa, että verovaroja ohjataan julkiseen terveydenhuoltojärjestelmään, ei pääomasijoittajien taskuun.
Itse asiassa kilpailutuskriteereissä ei voida ottaa tietyn suuruisissa kaupoissa minkäänlaista kantaa siihen, mihin yritys kotiuttaa voittonsa tai maksaa veronsa.
–>EU-lainsäädännöstä tulee tämä epäkohta, mutta kilpailutuskriteereihin pystytään laittamaan sellaisia ehtoja, jotka tukevat etenkin pieniä ja paikallisia yrittäjiä. Juuri nuo mainitsemasi seikat ovat juuri niitä syitä, miksi suhtaudun kriittisesti etenkin monikansallisten yritysten terveysbisnekseen.
Julkisen sektorin tehtävä on toki erilainen kuin yksityisen, mutta tämä ei estä julkista hyödyntämästä markkinoita täysimittaisesti. Nykyisin tämä hyödyntäminen ei ole optimaalista, koska julkista pidetään itseisarvona.
–>Politiikassa nähdään sosiaali- ja terveysjärjestelmä tehtävä ja tarkoitus eri tavoin.
Ilmoita asiaton viesti